lauantai 9. toukokuuta 2015

Liha suussani

Luulin, että se oli peruna, mutta aika lailla heti kun hampaat saivat osuman tajusin, että se onkin broileria. Koin sellaisen sekunninmurto-osan, jonka aikana kävin läpi tuntemukseni tämän asian ympäriltä.

Viimeksi söin tietääkseni maaeläimen lihaa Japanissa vuonna 2009. Olimme kuolemannälässä onnistuneet paikantamaan ravintolan, jonka ikkunassa näytti olevan yksi muoviruoka-annos, jossa ei todennäköisesti olisi lihaa. Kysyin sujuvalla japanillani tarjoilijalta, että eihän tässä ruokalistalta osoittamassani ruuassa ole maaeläintä. Tarjoilija hymyili kuin aurinko, kumarteli taukoamatta ja hoki hai-hai-hai. Tämän jälkeen olin melko hämmentynyt, kun sain eteeni nuudeleita jauhelihaliemessä. Olin niin nälkäinen ja vihainen, että söin nuudelit ja yritin vältellä jauhelihoja, mutta kyllähän se liharuoka oli, katsoi sitä miten päin vain. Eikä se tarjoilijan vika ollut, siellä päin ei ole mahdollista sanoa ei, vaan aina sanotaan kyllä. Olisi pitänyt itse osata tietää. Jostain. Jotenkin.

Palatakseni broileriin suussani. Sekunnin murto-osassa piti tehdä päätös jysäytänkö hampaat uudelleen yhteen vai syljenkö ruuan pois. Päätös oli nopea: kun tämä möhnä nyt kerran on jo suussani, voin yhtä hyvin yrittää nauttia siitä. Ja niin minä pureskelin sen ja nielin. Tietenkin olen japanilaisten jauhelihanuudeleiden ja tämän broilerin välissäkin syönyt tietämättäni varmasti vaikka mitä lihatuotteita, mutta nyt olin hyvin tietoinen, että suussani on iso köntti broileria. Oikeastaan se ei maistunut miltään, ei hyvältä eikä pahalta, siinä oli vain lihainen koostumus. Aika turhaa ruokaa.

Nyt sattuu mahaan. Todennäköisesti oire on psykosomaattinen, koska syön munia ja kalaa, ja näin ollen varmaan pystyn sulattamaan eläinproteiinia ihan hyvin, mutta silti ällöttää. Söin broileria. Yh. Mitähän varten minä oikeastaan tästä edes kirjoitan? No, antaa nyt mennä, on sitä tyhmemmistäkin aiheista blogattu.

Varmaan jatkossakin tulen joskus tilanteisiin, joissa syön lihaa vahingossa tai sitten niin, ettei ole muuta vaihtoehtoa. Toivoisin kuitenkin ystävälliseltä universumilta nyt mitä kilteimmin, että voisitko seuraavalla kerralla hoitaa niin, että haukkaisin vaikka pariloitua maksaa tai skidisti palanutta grillimakkaraa tai jotain muuta oikeasti hyvää, jota kaipaan? En ikävöi jauhelihaa enkä kuivaa, kylmää broileria, ne voit jättää jatkossakin muille. Kiitos.

2 kommenttia:

  1. Mä söin vahingossa metwurstia pizzassa taannoin vähäsen. Ajattelin, ettei siitä varmaan mitään tule, koska syön sitä kalaa ja muniakin, mutta vissiin ne 20 lihaasyömätöntä vuotta vaikutti sen verran, että luulin jo saaneeni jonkun kulkutaudin kun mahaa väänsi niin mahdottomasti. Lapsetkin on vahingossa syöneet lihaa lihapullien muodossa (luultiin niitä soijaversioiksi), mutta niihin se ei yllättävää kyllä vaikuttanut mitenkään.

    Mä ikävöin juuri broileria, sen sitkeää suutuntumaa. Onneksi quornilla saa fuskattua aika hyvin :)

    VastaaPoista
  2. Nyt kun mulla on tuore kokemus broilerista, voin kertoa, että quorn on itse asiassa paljon enemmän sellaista kuin muistelin broilerin olevan, kuin itse broileri. Quorn on mehukkaampaa ja maukkaampaa. Sikäli tämä oli hyvä kokemus, että nyt voin tyytyväisenä jatkaa quorn-linjalla ilman, että tunnen jääväni jostain paitsi.

    Meilläkin lapsen ainoa minun tietooni tullut lihakokemus on lihapulla. Yksissä häissä tuli keittiön kanssa kommunikaatiohäirä. En tiedä miksei lapselle voitu tarjota samaa ruokaa kuin aikuisille, vaan jotain eineslihapullia ja kalapuikkoja. Ei tullut mitään ihmeempiä mahaongelmia, mikä on ihan kiva, kun jos hän sitten päättää joskus haluta lihansyöjäksi, näillä kokemuksilla se onnistunee ilman kauheita oireita. Vaikka tietysti toivon, ettei hän halua.

    VastaaPoista