tiistai 12. toukokuuta 2015

Kun tein kuolemaa

(As I Lay Dying)
James Franco, 2013

Kuva
Epävirallisen James Franco -fanikerhon itse itsensä nimeämä kuningatar tiedottaa!

Katsoin eilen Francon esikoisohjauksen Kun tein kuolemaa. Se perustuu William Faulknerin samannimiseen kirjaan ja on saanut esimerkiksi Rotten Tomatoesissa hyytävän huonot 41%, mikä oli syynä siihen, ettei Roscoe suostunut katsomaan koko elokuvaa.

Mitä ennakkoluuloa!

Olin toki itsekin varautunut siihen, että elokuva on susipaska, mutta fanikerhon kuningattarena katsoin velvollisuudekseni tarkistaa fanituksen kohteen esikoisohjauksen. Yllätyksekseni pidin siitä todella paljon. Elokuva on visuaalisesti hyvin kaunis ja pyrkii toteuttamaan kirjan ilmeisen haastavaa rakennetta parhaansa mukaan. Tarina kertoo Addie Bundrenin kuolemasta monen perheenjäsenen ja hänen itsensäkin kertomana. Kamera heiluu, välillä käytetään kahta vierekkäistä kuvaa, mistä pidin kovastikin, varsinkin kun kuvat välillä näyttivät erilaisia tapahtumia keskenään, ikään kuin korostaen sitä, että eri näkökulmista totuus on erilainen. Se on kiinnostavaa.

Addie Bundren siis kuolee. Hänen puuseppäpoikansa Cash rakentaa arkkua. Esikoispoika Jewel on hyvin komea - ei vaan tarkoitan että on kummallinen jurottaja, joka rakastaa hevostaan. Darl, jota esittää Franco, on omituinen naureskelija. Tytär Dewey Dellillä on omia ongelmia. Pienin poika Vardaman näkee kaiken lapsen silmin. Hampaaton isä Anse haluaa lähteä hautaamaan äidin tämän tahdon mukaisesti kauas kotoa ja vaatii koko perhettä lähtemään mukaan. Reissu on kauhea. Helle saa ruumiin haisemaan, arkku huuhtoutuu välillä jokeen, välillä syttyy palamaan. Kukaan perheenjäsen ei säästy hirveiltä koettelemuksilta.

Isolta osin elokuva oli hieno, koska tarina on erinomainen. Siitä kiitos kuuluu tietysti Faulknerille. Mutta minusta tässä ei ollut elokuvanakaan mitään vikaa. Ehkä makuni on jotenkin paska, mutta minä pidin tätä ihan vilpittömästi varsin onnistuneena ja erittäin kunnianhimoisena esikoiselokuvana. Toki on muistettava, että katsoin tätä taas fanitytön lasien läpi, mutta silti. Elokuva oli monin tavoin hyvin inhottava, minkä vuoksi ymmärrän, ettei se ole kaikkien makuun, mutta silti on vaikea ymmärtää miten tämä olisi jonkun mielestä huono.

Francosta on vielä sanottava, että hän käyttää ihailtavasti asemaansa taistellakseen korkeakirjallisuuden puolesta. Hän tarttuu vaikeisiin teoksiin ja rooleihin, innostaa lukemaan. Haluaisin tässä vielä nostaa hänen rooliaan Allen Ginsbergin kuuluisaan Huuto-runoon ja siihen liittyvään oikeudenkäyntiin perustuvassa elokuvassa. Se on todella hieno. Tämmöistä vallankäyttöä on vaikea olla arvostamatta.

Ja sitten tulikin sellainen olo, että täytyy pian lukea Faulkneria.

2 kommenttia:

  1. Rotten Tomatoesit sun muut on hämmentäviä paikkoja, tuntuu että olen aika usein ihan eri mieltä ja sitten totean että en varmaan ymmärrä elokuvista mitään. Netflixin tähtiarvaus (näin paljon sie tästä pitäisit) on puolestaan osoittautunut yllättävän toimivaksi. Tämä kommentti ei nyt liittynyt James Francoon kyllä, Faulkneria voisin lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, en olekaan tutustunut Netflixin tähtiarvaukseen! Pitääpä vilkaista sitä. Mutta noin yleisesti oon aatellut, että pitää vain valita yksi paikka, jonka prosentteja tai tähtiä tai pisteitä tai mitä ikinä alkaa tulkita. IMDB:ssä on jotenkin tosi pientä vaihtelua hyvien ja huonojen leffojen välillä, siitä en saa mitään tolkkua, Rotten Tomatoesissa vaihtelu on paljon isompaa. Metacriticiä haluaisin kans oppia tulkitsemaan, mutta se vaatisi aikaa. Niinpä päälähteeni leffojen hyvyysasioissa on ainakin toistaiseksi Rotten Tomatoes.

      Poista