maanantai 18. toukokuuta 2015

Gone Girl

David Fincher, 2014

Kuva
Nick ja Amy Dunne ovat olleet viisi vuotta naimisissa ennen kuin Amy katoaa. Minä ja Roscoekin olemme olleet naimisissa viisi vuotta. Gone Girliä katsoessaan voi miettiä esimerkiksi sitä, miten kiva oma avioliitto ja aviopuoliso on, verrattuna Dunneihin. Olen aika luottavainen, ettei kumpikaan meistä katoa lähiaikoina.

Sitten voi miettiä sitä, miten sievä Rosamund Pike on, ja miten hyvin hän vetää Amyn roolin. Ja voi miettiä myös, että kerrankin lempipilkankohteemme, Ben Assflack -parka, on oikeassa roolissa Nickinä.

Ja sitäkin voi miettiä, että olipa kerrankin huomattavasti parempi elokuva kuin kirja. Minähän en siitä kirjasta niin perustanut, mutta jonkinlaisen vaikutuksen se silti teki, kun sittemmin olen lukenut kirjailijan kaksi muutakin opusta ja katsoin vielä leffankin. Olenkohan tässä jotenkin kasvanut ihmisenä, kun nyt tämä Dunnejen maailma tuntui ihan kiinnostavalta. Tiiä tuota. Kelpo leffa joka tapauksessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti