torstai 9. huhtikuuta 2015

Stoner

John Williams: Stoner
(Stoner, 1965)
Suom. Ilkka Rekiaro
Bazar, 2015

Ihan ensiksi haluaisin kiittää Maijaa, jonka bloggauksen ansiosta tajusin kerrankin jättää kirjan alkuun sijoitetun saatetekstin lukematta. Luin sen lopuksi, ja siinä tosiaan kerrottiin kaikki kirjan keskeiset tapahtumat. Haluaisin uskoa, että on joku järki laittaa kirjan alkuun moinen spoilaus, koska niin tosi usein toimitaan, mutta en kyllä keksi mikä se järki voisi olla. Jos joku tietää, kuulisin mielelläni. Ja vinkiksi muille, kannattaa jättää alkutekstit viimeiseksi.

Ja sitten asiaan. Kukapa kirjamaailmaa vähänkään seuraava ei olisi kuullut Stonerista. Kirja ilmestyi 1965, sai myönteisen vastaanoton, mutta kaikki kopiot imeytyivät eräänä auringonpimennyksenä toiseen todellisuuteen, jossa ne leijuivat täysin käsittämättöminä möhkäleinä sen todellisuuden sammakonkaltaisille olennoille. Olennot olivat ehtineet uuttaa suurimman osan nestemäiseksi polttoaineeksi, mutta onneksi Anna Gavalda -niminen ranskalaisalkemisti putkahti laboratorioräjähdyksen myötä kolmeksi minuutiksi tuohon todellisuuteen, onnistui nappaamaan yhden Stonerin pitkän kamppailun jälkeen kolmimetriseltä sammakko-olennolta, toi sen takaisin meidän todellisuuteemme, mutta menetti tappelussa toisen kätensä. Sen takia alkemisti Gavaldan romaaneissa on niin paljon kolmea pistettä, yhdellä kädellä on vaikea malttaa kirjoittaa lauseita loppuun. Tutkittuaan ensin Stonerin polttoaineominaisuudet, Gavalda totesi sen kuitenkin paremmaksi romaanina kuin halkona ja päätti julistaa Stonerin kadonneeksi helmeksi.

Kaikenlaista sitä sattuukin!

Minä innostuin Stonerista oikeastaan ihan pelkän kannen perusteella. Se on täydellinen. Täydellinen. En keksi hienompaa kantta. Ja kirjan nimikin on hieno. Sitten kuulin huhuja, että kirja on lukemisen ylistys. Ja mikäs sen parempaa, kuin ylistää lukemista.

Ja kyllä Stoner onkin lukemisen ylistys. William Stoner ajautuu yliopistouralle, tai oikeastaan yliopistokuoppaan, jonne hän jämähtää kirjoineen. Hän on ihminen, joka haluaa vain lukea ja jakaa lukemisen iloa opettamalla. Enimmäkseen se onnistuukin, mutta hänen tielleen osuu muutama ihan kauhea ihminen, jotka jäävät kylvämään vihaansa Stonerin tielle, lukijan mielestä täysin syyttä.

Kuulin jostain, että Stoneria on mainostettu epäamerikkalaiseksi kirjaksi. Jos amerikkalainen tarina on sellainen ryysyistä rikkauksiin -nousu, niin sellainenhan tämä ei tosiaan ole. Stoner on vanhanaikainen, tasainen tarina ihmisestä, joka oikeastaan vain haluaisi olla rauhassa. Siinä on mukava sanoma siitä, miten ihminen voi saada riittämiin henkisistä rikkauksista.

Kyllä minä tästä kirjasta ihan pidin. Jotenkin vain tarinan pahansuovat tyypit ja Stonerin velttous ja vetäytyvyys vääryyksien edessä olivat ihan kauheaa luettavaa. Minun on vähän vaikea kestää Stonerin kaltaisia tyyppejä, jotka eivät osaa puolustautua, koska näen heissä liikaa itseäni. Kirjasta jäi halju olo. Mutta ei varmaan läheskään niin halju, kuin yksikätiselle alkemisti Anna Gavaldalle. Mikä uhraus kirjallisuuden puolesta!

4 kommenttia:

  1. Itse aloitin lukemalla sitä saatetta ja tajusin parin sivun jälkeen että mitä hemmettiä, tässähän kerrotaan mitä tapahtuu ja lopetin sen lukemisen. Ihme meininki. Nyt olen puolivälissä ja ihan tykkäilen.

    Tätä Gavalda-kytkentää en muuten tiennyt, kiitän! (vai kerrotaanko se sitten siinä saatteessa, ehkä se selviää!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olis kiva, jos saatteen alussa voisi olla edes maininta, että aikoo referoida koko tarinan. En näe mitään syytä, miksi se ei voisi olla kirjan lopussa, jolloin siitä voisi olla iloa, eikä se raivostuttaisi lukijaa.

      Poista
  2. Voi Gavalda-parkaa! :D

    Otan kiitokset vastaan, koska olen ne selvästi ansainnut. ;)

    Eihän tämä tosiaan mikään järin hilpeä kirja ole ja Stoner ottaa vastukset vastaan vähän liiankin zenisti, mutta silti kokonaisuus oli minusta tosi, tosi hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se tämä minustakin tosi hyvä kirja, mutta ehkä tässä kävi se klassinen, että hehkutusten perusteella odotin liikoja.

      Ja olet todella kiitokset ansainnut, hitsi että olis ärsyttänyt jos olisin lukenut ne alkusanat!

      Poista