tiistai 14. huhtikuuta 2015

Snowpiercer

Bong Joon-hon, 2013

Kuva
Vanhemmiten minusta on tullut jokseenkin katastrofielokuvavastainen. Myönnän, että mielipiteeni perustuu isolta osin Armageddoniin, joka vaikutti elokuvamakuuni useammalla kuin yhdellä tavalla, vaikkei se olekaan kovin merkittävä teos ehkä muuten. Siinähän maapalloa lähestyy asteroidi tai mikä lie jötkäle, ja Bruce Willis lähetetään työryhmineen mestoille poraamaan asteroidi pois haitolta. Juonessa ei ole mitään järkeä ja jopa minä tajusin, ettei avaruudessa voi räjähdellä niin, että tulenlieskat leimahtelevat. Ja silti minä möllötin sitä ihan ruutuun liimautuneena ja pillitin kuin pikkulapsi rakkauskohtausta. Opin tästä sen, että Hollywoodin viihdekoneisto on voimakas vempele, joka lävistää ja myrkyttää voimakkaimminkin vastustavan mielen.

Ja siksi olen yrittänyt pysyä vähän kauempana näistä viihdemegatekeleistä. Pelkään, että koska ne saavat minut itkemään Ben Assflackille, ne saattavat saada minut tekemään jotain muutakin itselleni epäominnaista.

Jostain syystä - varmaankin joku Hollywoodin etälamautin jysäytti tämän päätöksen aivoihini - olin varannut kirjastosta Snowpiercerin. Kun se tuli, olin vähän, että no enhän minä tämmöistä halua yhtään nähdä. Mutta Roscoe huomasi, että se oli saanut Rotten Tomatoesissa huimat 95% ja halusi sitten heti todistaa tätä mestariteosta, joten minä tietenkin hyvänä vaimona katsoin sen myös.

Snowpiercer on juna, joka jyskyttää halki jäätyneen maiseman. Ilmastonmuutosta torjuessa on menty vähän yli ja syösty maailma uuteen jääkauteen. Junassa ovat ainoat selvinneet ihmiset. Snowpiercer kiertää vuoden pituista rataa. Juna on jaettu eri luokkiin, perällä asuvat likaiset raukat, veturissa palvotun moottorin kehittänyt Wilford. Junan perältä lähtee kapina.

Täytyy sanoa, että näin jälkikäteen ajateltuna pidin tästä elokuvasta tosi paljon. Se oli riittävän yllätyksellinen, ehkä hintsusti makuuni liian väkivaltainen ja inhottava, mutta kuitenkin kovin vaikuttava. Pääosaa esittävä Kapteeni Amerikka on kasvattanut parran ja on hyvin komea ja oikeasti aika vaikuttava hahmo. Kapina ehti puoliväliin junaa ennen kuin tajusin, että parran alla piilottelee Kapteeni Amerikka. Sidekickinä hänellä on aina ihana Billy Elliot, ja yhtä isoimmista naisrooleista veti Octavia Spencer, josta on viime aikoina tullut yksi suosikeistani. Hän on niiiiin ihana! Muutenkin erittäin hyviä näyttelijöitä putkahteli joka nurkasta ja komiat oli maisemat.

No sittenhän tajusinkin juuri, ettei tämä olekaan Hollywood-tuotantoa, vaan eteläkorealainen. Ilmankos se tuntui niin raikkaalta, eikä missään vaiheessa itkettänyt, eikä Bruce Willisiäkään poraustiimeineen näkynyt. Ehkäpä voinkin jatkossa keskittyä muunmaalaisiin epäpatrioottisiin katastrofielokuviin!

3 kommenttia:

  1. Minä tykkäsin Snowpierceristä kuin hullu puurosta, mutta olenkin tunnettu teini-ikäisen pojan viihdemausta. Snoepiercerissä oli tosiaan hyvä ote ja se varmasti johtui tuosta eteläkorealaisuudesta. Minulle vain näissä dystopiapätkissä tulee hillitön tarve saada imeä lisää tietoa siitä maailmasta ja myös siitä mitä sitten tapahtuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä totta, että lisää tietoa olisin mielelläni ottanut. Tarinakin jäi vähän niin kuin uuden tarinan alkuun. Käsittääkseni Snowpiercer perustuu sarjakuvaan, josta ehkäpä voisi saada lisää tietoa!

      Poista
  2. Minä tykkäsin Snowpierceristä kuin hullu puurosta, mutta olenkin tunnettu teini-ikäisen pojan viihdemausta. Snoepiercerissä oli tosiaan hyvä ote ja se varmasti johtui tuosta eteläkorealaisuudesta. Minulle vain näissä dystopiapätkissä tulee hillitön tarve saada imeä lisää tietoa siitä maailmasta ja myös siitä mitä sitten tapahtuu.

    VastaaPoista