tiistai 17. maaliskuuta 2015

We Were Liars

E. Lockhart: We Were Liars
Listening Library, 2014
Lukija: Ariadne Meyers

Valitsin kirjan Audibleen alun perin kai koska se voitti Goodreadsin parhaan young adult -kirjan tittelin viime vuonna, ja myös koska siinä oli kaunis kansi ja se kuulosti etäisesti kiinnostavalta.

Ja olipa hyvä, että valitsin, koska voi jestus maaria sentään että olikin oiva opus. Yllätyin kerrassaan, en odottanut juuri mitään, mutta sain kukkuramitalla.

Nyt en oikein tiedä mitä tästä kertoisin, etten vain pilaa mahdollisilta ja toivottavilta lukijoilta mitään. Sinclairit ovat vanha, amerikkalainen rahasuku. Etuoikeutettuja, kauniita, heillä on kulmikas leuka ja aggressiivinen tennissyöttö. Kesäisin he kokoontuvat saareen vetelehtimään. On kolme samanikäistä serkusta, Cadence, Mirren ja Johnny, ja lisäksi Gat. He ovat Liars.

Kirja alkoi jokseenkin hitaasti, mutta yhtäkkiä se alkoi ottaa koko ajan suurempia ja suurempia kierroksia, kunnes lopussa olin aivan pökkerössä. Olin juuri nousemassa bussiin kun suuri arvoitus ratkesi ja ilmeeni oli varmaan mielenkiintoinen. Todella kiinnostavasti kirjoitettu tarina ja oli se itse tarinakin kiinnostava, eikä vain nokkelasti rakennettu.

Lukija Ariadne Meyers oli todella hyvä. Ensimmäistä kertaa ei ärsyttänyt yhtään, kun hän imitoi pojan ääntä, se oli oikein hyvä imitaatio, ja kaikki tunnetilat hän veti ihan suvereenisti. En tiedä miten iso osa Meyersin suorituksella oli siinä, että ihastuin tähän kirjaan, mutta varmasti aika iso, jotakuinkin 45%. Niin hyvä hän oli, kruunasi tarinan.

En minä tiedä mitä tästä muuta voisi sanoa. Kaunis ja juuri oikealla tavalla ahdistava tarina. Toivottavasti tämä käännetään pian suomeksi, heti vaikka! Ainoa asia mikä todella ärsyttää on, että tätäkin verrattiin siihen hiton Tähtiin kirjoitettuun virheeseen. Ihan niin kuin maailmassa olisi vain yksi hyvä nuorten kirja, jonka alapuolelle kaikki asettuu, varsinkaan kun Tähtiin kirjoitettu virhe ei edes ole NIIN hyvä. Tämä oli esimerkiksi paljon paljon parempi. Toivottavasti parin vuoden päästä saan ärsyyntyä, kun uutta John Greeniä verrataan We Were Liarsiin. Se olisi sille Greenin jäbälle ihan oikein!

PS: Ei minulla ole mitään John Greeniä vastaan, vaikka siltä saattaa kuulostaakin. Välillä vain ärsyttää, että kirjallisuustaivaalle nousee yksinäinen jumala, jonka varjoon kaikki muu loistokas jää.

2 kommenttia:

  1. Heti otin ja varasin tämän kirjastosta! Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mulle tuli heti stressi! Mutta uskon, että tämä on just sun makuun. Tai toivon. Ajattelin kirjan loppuvaiheessa, että tästä Liina tykkäis, niin että toivottavasti en ollut ihan väärässä.

      Poista