tiistai 10. maaliskuuta 2015

The Futurological Congress

Stanislaw Lem: The Futurological Congress: The Memoirs of Ijon Tichy
(Kongres futurologiczny, 1971)
Audible Audio, 2012
Lukija: David Marantz

Mitä ihmettä minä kuuntelinkaan?

Kun kuulen nimen Stanislaw Lem, ajattelen Solaris-elokuvaa, virtaavaa vettä, avaruutta, arvoituksellisuutta, hitaita kuvia, epävarmuutta. Nämä mielessä valitsin Audiblen alennusmyynnistä Futurologisen kongressin, ja lisäksi, koska se oli lyhyt, sillä ajattelin näin kuitata yhden Lemin luetuksi ja unohtaa koko ukkelin sitten. Nimittäin, Solaris ei ole leffasuosikkieni kärjessä. Minusta se oli vähän turhan taiteellinen ja tyyyylsä.

Nyt on varmaan edessä avioero, koska kyseessä on Roscoen lempparielokuva. Tosin hän jo tietää, etten pidä 2001: Avaruusseikkailustakaan, joten ehkäpä hän pitää minusta muistakin syistä kuin ylivertaisen elokuvamakuni vuoksi. Olen nimittäin myös aika hyvä kokki. Ehkä se kuittaa puutteet korkean elokuvataiteen ymmärryksessä. Ja olen myös melko rehellinen. Voisinhan hyvin nyt tässäkin laveasti kertoilla, kuinka rakastan Solarista. No en rakasta. En vihaakaan, mutta en rakasta. Ehkä nämä ovat kuitenkin pidemmän päälle tärkeämpiä piirteitä vaimossa, rehellisyys ja ruuanlaittotaito, kuin rakkaus hitaisiin avaruusoopperoihin.

No niin. Tämä ei siis ollut yhtään sellainen kuin Solaris. Millainen Futurologinen kongressi sitten oli? Se oli aivan hullu! Luultavasti minulta meni iso osa kirjan hullumaisuuksista ohi korvien, tämä toimisi nimittäin varmasti paremmin luettuna kirjana, mutta sen verran ymmärsin, että Ijon Tichy on jonkinlainen avaruustutkimusmatkailija, joka osallistuu suuren futurologiseen kongressiin Costa Ricassa. Kongressi on melkoinen, hanavedessä on huumeita, ulkona väkivaltaisia levottomuuksia ja puheenvuorot ovat varsin mielenkiintoisia. Oikeastaan kirja kertoo Tichyn matkasta halki ajan, huumeiden ja erilaisten ruumiiden, ja koko ajan on hyvin epävarmaa, mikä on totta ja mikä hallusinaatiota.

Erittäin mainio kirja! Kertakaikkiaan! Ja koska tämä oli lyhyt, aion lukea sen paperikirjana uudestaan. Lisäksi huomasin juuri, ettei tämä ollut ainoa Ijon Tichyn seikkailu, vaan hän seikkailee ainakin kolmessa muussakin Lemin kirjassa. Mikä onni!

2 kommenttia:

  1. Tää kuulostaa kyllä niin mahtavan hullumaiselta, että pakko lukea!

    K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että arvostaisit! Nyt vaan huomasin, ettei tätä taida suomeksi saada kovin helposti. HelMet-kirjastossa ainakaan ei ole lainattavissa. Onpas typerää, äkkiä uusia Lem-painoksia!

      Poista