perjantai 27. maaliskuuta 2015

Sydämen mekaniikka (elokuva)

(Jack and the Cuckoo-Clock Heart)
Stéphane Perla, Mathias Malzieu, 2013

Ensimmäiseksi haluaisin sanoa, että tämä elokuva oli noin kolmekymmentä kertaa parempi kuin kirja, johon se perustui. Leffassa estetiikka, johon kirjakin epäonnistuneesti pyrki, visualisoitui kerrassaan hienosti. Minusta elokuva oli suorastaan upean näköinen.

Elokuvan loppu oli muutettu ihan erilaiseksi. En ole varma oliko se hyvä vai huono asia, koska kirjan loppu oli minulle aika yhdentekevä, mutta tämä loppu oli ainakin tosi kaunis. Oikeastaan koko elokuvan koskettavuus minun kohdallani tuli upeasta visuaalisesta ilmeestä ja musiikista, Jackin tarina oli edelleen melko turha.

Hassua on, että Sydämen mekaniikka -kirja on rinnakkaisteos kirjailija Malzieun bändin Dionysoksen samannimiselle levylle, tai siis sen levyn nimi on La Mécanique du coeur, koska se on ranskalainen levy, tietysti. Tai siis ei siinä ole mitään hassua, mutta siinä on, että koska Dionysos on tehnyt myös tämän elokuvan musiikin, ja pidin siitä tosi paljon, olisin ehkä pitänyt kirjastakin enemmän, jos olisin tehnyt niin kuin toivottiin, eli lukenut sitä samalla kun kuuntelen levyä. Nyt sain tavallaan lukiessani vain puolikkaan taideteoksesta, varmaankin sen heikomman puolikkaan. No jaa. Mutta en aio lukea kirjaa uudestaan testatakseni olisiko se parempi taustamusiikilla, voin luvata.

Kauheasti lupailtiin tuossa edellisessä kappaleessa hassua, mutta ei siinä ollut kyllä mitään hassua, korkeintaan vähän hölmöä. Anteeksi, lupailin turhia.

Mutta oli katsontaprosessissa ongelmiakin.

Ensimmäinen ongelma: Kenelle tämä elokuva on suunnattu? Blu-raylta en löytänyt suomenkielistä tekstitystä, vain suomenkielisen dubbauksen. Siitä saa käsityksen, että elokuva on tarkoitettu lukutaidottomille, joita Suomessa edustavat lähinnä alle seitsemänvuotiaat, käsittääkseni.  Elokuva ei kuitenkaan ole yhtään lasten elokuva, minun mielestäni ainakaan. Vähän niin kuin joku laittaisi Tulikärpästen haudan lastenosastolle, vain siksi, että se on piirretty. Huh huh.

Sitten, kun kirja on ranskankielinen, kuvittelin tietysti tarkistamatta, että leffakin on, joten pakotin Roscoen katsomaan leffan suomenkielisenä, enkä enkuksi, joka kuitenkin ilmeisesti oli elokuvan alkuperäinen kieli. Sepä oli vähän tyhmää. No, tämä ei tietenkään ollut elokuvan vika, vaan minun, mutta silti.

Kolmatta ongelmaa en osaa sanallistaa, mutta suunnilleen elokuvan puolivälissä Roscoe siirtyi työhuoneeseen ripustamaan pyykkiä. Asia ei kuitenkaan kiinnostanut minua niin paljon, että olisin kysynyt, miksi hän mieluummin ripustaa pyykkiä kuin katsoo elokuvaa, joten saatte nyt vain päätellä itse, mitä se tarkoitti. Sellaista se on tämä kirjoitettu maailma: on parempi näyttää kuin selittää.

2 kommenttia:

  1. Jos tässä on saatu tarinan ideaa yhtään paremmin eloon kuin kirjassa niin odotukset ovat korkea(hko)lla :) (Voinko asiaa enää kömpelömmin ilmaista. En yritä.) Aion katsoa kun saan leffan käsiini!

    VastaaPoista