sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Only Lovers Left Alive

Jim Jarmusch, 2013

Kuva
Seuraa pitkähkö, sekava ja tunteellinen tilitys.

Kun olimme Roscoen kanssa tavanneet kerran ja tunteneet noin pari viikkoa, tulin Helsinkiin. Kävimme eka kertaa yhdessä leffassa. Kyseessä oli Jarmuschin Broken Flowers, josta en muista paljoakaan, koska keskityin huomattavasti enemmän vieressä istuvan henkilön hermostuneeseen jalan hytkytykseen ja yritin tulkita johtuuko hytkytys siitä, että viereinen henkilö a) pitää minusta, b) ei pidä minusta vai c) on keskittymiskyvytön. Sittemmin olen oppinut, että henkilö pitää minusta ja hän ei ole keskittymiskyvytön vaan kova liikkumaan kun keskittyy. Mutta tämän kokemuksen perusteella Jarmuschilla on aina erityinen sija sydämessäni.

No eilen sitten pitkällisen varausjonon jälkeen saimme katsottavaksemme uusimman Jarmuschin. Odotukseni olivat huipussaan, koska kyseessä oli Jarmusch ja lisäksi, koska kyseessä oli vampyyrielokuva.

Sillä vampyyrit! Minä olen rakastanut vampyyrejä suurella sydämellä lapsesta asti. Tarkennan: olen rakastanut sellaisia vampyyrejä kuten Rydiger von Schlotterstein, Louis ja Lestat. En niinkään sellaisia amerikkalaistyyppisiä hirviöpetoja tai Culleneita.

Culleneista tulikin mieleen, että Roscoen kanssa olemme molemmat varmoja, että olemme nähneet nettimeemin, joka menee jotakuinkin näin:


Koska emme löytäneet sitä enää, Roscoe teki oman nettimeemin. Kuinka ystävällistä, maailmassa oli selvästi juuri tuollaisen meemin mentävä aukko. No en voi kiistää etteikö minulla ja Twilightilla olisi ollut hetkemme, mutta kyllä eivät oikeat vampyyrit kimmellä vaan palavat, hyvänen aika. Kyllä minä tiedän miten OIKEAT vampyyrit toimivat. Odotin koko lapsuuteni, kymmenisen vuotta, että hetkellä millä hyvänsä ikkunaan koputtaa kaunis olento ja sanoo, että "Drink from me and live forever" ja minä olisin juonut. Oi. No, niin ei käynyt. Edelleen vähän harmittaa.

Mennäänkö sitten tähän itse elokuvaan? Kiitos mielellään. Sehän oli lähes täydellinen. Eve on satoja vuosia vanha ja elää Tangerissa. Hän saa puhdasta verta Christopher Marlowelta, joka on iänikuinen vampyyri. Even aviomies Adam elää kuolevassa Detroitissa ja kärsii maailmantuskasta. Eve ja Adam ovat ihania. He ovat juuri niin kyllästyneitä maailmaan kuin vain voi olla, jos on katsonut ihmisten turailua satoja vuosia. Eve elää kirjoille, Adam musiikille. Elokuva pursuu ihania kulttuurijippoja, kuten että Even ja Adamin passeissa on nimet Stephen Dedalus ja Daisy Buchanan.

Lisäksi Tilda Swinton on yhtä ihana kuin aina, mutta erityisen ihana on Tom Hiddleston. En muista nähneeni häntä kuin Thorin Lokina, jossa siinäkin hän teki Lokista mielestäni sata kertaa kiinnostavamman kuin Thor, mutta tämän elokuvan jälkeen olen viimeistään ihan fani. Luin juuri netistä, että alunperin Michael Fassbenderin piti näytellä Adamia, mutta vaikka rakastan Fassbenderiä ihan mahdottomasti, huomaan rakastavani Hiddlestonia lähes yhtä paljon, ja se on paljon se. Rakastan heitä niin kuin voi vain tuntematonta näyttelijää rakastaa.

Olipas tässä paljon rakkautta. Mutta se sopii tähän elokuvaan.

6 kommenttia:

  1. MITKÄ HETKET SINULLA JA TWILIGHTILLA ON OLLUT VOI HYVÄN TÄHDEN EIKÖ ENÄÄ MIHINKÄÄN VOI LUOTTAA??++

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä luin sitä kai silleen niinku young adult -rakkaustarinana tai niinku silleen öh höm. Anteeksi, en tiedä mikä minuun meni silloin! Olin niin nuori! Eli alle kolmekymmentä. Siis täysin edesvastuuton!

      Poista
  2. Minä odotin tämän leffan tuloa trailereiden perusteella ihan hirmuisesti ja sitten unohdin! Kirottua. Laitan tämän varausjonoon ja katson myös että onko tätä Netflixissä.

    (Hiddleston on kyllä mahtava.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aargh, vähänkö mä kuolen jos tämä on Netflixissä kaiken sen jonotuksen jälkeen!!

      Poista
  3. Minua ärsytti tämä elokuva! Ei kokonaisuudessaan, mutta eräässä mielessä.
    SEURAA SPOILERI! LOPETA LUKEMINEN!
    Koska luulisi vuosisatoja eläneiden vampyyrien jo tietävän, että hulttiosisko sotkee kaiken, eikä luottaa enää sekuntiakaan moiseen säheltäjään. En suostunut mitenkään hyväksymään, että vuosisatojen kokemus ihmisluonnosta ei olisi opettanut heille tätä! Normaalilla eliniälläkin varustettu ihminen oppii jossain vaiheessa, ettei narkkariläheiselle lainata rahaa. Mitä näillä vampyyreilla aivojen tilalla oikein on?!

    Muuten oikein miellyttävä elokuva oli, vakuuttavasti ikiaikaisen vampyyrimaiset päähenkilöt ja hauskoja viittauksia tosiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tosiaan. Minusta he eivät kyllä oikein luottaneetkaan siskoon, mutta olivat jotenkin niin yleviä, etteivät osanneet kieltää häntä tulemastakaan. Tai no, Adam kai yritti kieltääkin. Mutta ehkä Eve rakasti siskoaan kaikesta huolimatta? Ja toisaalta, tuntui, ettei heillä ollut kauheasti arvostusta tavaralle. Tai he keräilivät kaikenlaista, mutta luopuivat kaikesta helposti. Olivat jotenkin kovin välinpitämättömiä, niin kuin varmaan olisikin, jos olisi nähnyt kaiken. Tavaraa tulee ja menee, who cares, kunhan on rakkautta :)

      Poista