lauantai 14. maaliskuuta 2015

Kokoelma kirja-aiheisia ajatuksia

1. Löysin kirjaston kierrätyshyllystä John Irving -kokoelmani ainoan puuttuvan osasen, Välisarjan avioliiton. Lisäksi löysin myöhemmin samasta hyllystä Noidan käsikirjan. Se onkin sillä tavalla jännä löytö, että sillä on oikeasti jonkinlainen rahallinen arvo, mitä harvoilla kirjoilla nykyään on. Mutta en minä sitä myy. Muistan, kuinka lapsena varasin Noidan käsikirjan kirjastosta, äiti toi sen kotiin, katsoin kantta ja säikähdin niin älyttömästi, että äidin oli pakko viedä se saman tien takaisin kirjastoon. Olin aika herkkä lapsi. Nyt ajattelin, että saattaisin olla kypsä avaamaan kannen. Ehkä. Säilytän sitä vielä varmuuden vuoksi hetken työpaikalla.

On se kansi edelleen jokseenkin hyytävä. Tuo katse!

2. Olin tällä viikolla ensimmäistä kertaa virkavapaani jälkeen työpaikkani lukupiirin kokoontumisessa ja muistin, kuinka ihania lukupiiriläiset ovatkaan. Tuo lukupiiri on ihan mieletön! Joka kerta vääntyilen tuolissani ihailusta sitä viisautta kohtaan, mikä lukupiiriläisistä huokuu. Käsittelimme Teemestarin kirjaa, joka lukupiirini mielestä oli harvinainen helmi. Ja niinhän se onkin.

3. Sitten taas tämä kirja, jota yritän itse kirjoittaa, joka on töninyt minua luotaan oikein kaksin käsin. Olin hetken aika tyytymätön itseeni ja elämääni, en viihtynyt töissä enkä halunnut kirjoittaa, valitin ja piehtaroin itsesäälissä. Lopulta viime viikolla koin valaistumisen hetken ja ymmärsin, että oikeastaan ainoa mahdollinen ratkaisu mihinkään on lopettaa piehtarointi, kirjoittaa kirja loppuun ja katsoa mitä sitten tapahtuu, ja työni on lähes paras mahdollinen työ kirjoittavalle ihmiselle, joten siitäkin vinkumisen voisin lopettaa, koska töitä on tehtävä jos meinaa syödä. Että niin minä nyt sitten yritän tehdä. En vingu ja piehtaroi, vaan kirjoitan.

6 kommenttia:

  1. Toi Noidan käsikirja on jotenkin silleen visto, että skidinä tavallaan teki mieli uskoa ne kaikki jutut. Koska onhan se nyt kuitenkin KIRJA.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii-i! Ja siinä oli semmoinen ongelma, että oli Vakoilijan käsikirja, joka oli hauska ja herttainen, ja sitten oli tämä, joka oli kaikkea muuta, mutta silti ne tuntuivat olevan samaa sarjaa. Todella omituinen sarja kyllä.

      Poista
  2. Oi, Noidan käsikirja, nostalgiaa... Mulla oli tää yläasteikäsenä (onkohan vielä tallessa) ja muistan yhä, että se oli pakko säilyttää kirjahyllyssä kansi alaspäin, muuten ei voinu nukkua ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Ymmärrän, itse en voinut kuvitellakaan ummistavani silmiä ennen kuin äiti oli kiikuttanut kirjan takaisin kirjastoon. Suhtauduin epäillen kirjastorakennukseenkin sen jälkeen, kun säilyttivät moista aineistoa. Pitänee piilottaa kirja omalta jälkikasvulta vielä noin viideksitoista vuodeksi ainakin.

      Poista
  3. Noidan käsikirja on huikea klassikko :) Toimi vielä aikuisiälläkin, moni juttu tuntui kuin ne olisi lukenut ihan vasta, vaikka väliä oli ainakin 15 vuotta (huh, niin se aika rientää!). Huolisin minäkin omaan hyllyyni tuon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti se pötkähtää sinunkin eteesi kun vähiten odotat! Minä odotan, että jonain päivänä aarrehyllyssäni odottaa Borges :)

      Poista