lauantai 7. maaliskuuta 2015

Ei appelsiini ole ainoa hedelmä

Jeannette Winterson: Ei appelsiini ole ainoa hedelmä
(Oranges Are Not the Only Fruit, 1985)
Suomennos: Raija Mattila
Bazar, 2007

Varsin mainio ja hauska kirja nuoren tytön seksuaalisesta heräämisestä vanhoillisessa uskonlahkossa, suosittelen.

(kirjoitin tosi pitkän sepustuksen kirjasta, mutta totesin, että se on niin tylsä, etten jaksa itsekään kirjoittaa sitä loppuun, joten tässä tiivistettynä)

PS: Hassuinta oli Jeannetten kiihkouskovainen äiti, joka muistutti olemaan tarkkana siitä, ettei kuuntele väärää elintä. Hänkin luuli olevansa rakastunut ranskalaiseen Pierreen, vaikka oikeasti kyseessä olikin vatsahaava. Hahahahahahaa!

PPS: Tätä kirjaa lukiessa söin enemmän appelsiineja kuin moneen vuoteen, vaikka kirjan nimen pitäisi ehkä inspiroida juuri päinvastaiseen. Toisaalta kirjassa syötiin appelsiineja koko ajan, joten ehkä se kumminkin menee niin, että ihminen seuraa esimerkkiä eikä neuvoa. Joka tapauksessa, appelsiinit eivät ehkä ole ainoita hedelmiä, mutta ne ovat tosi hyviä!

8 kommenttia:

  1. Lyhyestä virsi kaunis, ei aina tarvitse jaaritella pitkään. Ja sitä patsi, bloggauksesi oli just hauska ja hyvä! :) Tää kirja on pyörinyt jossain mielen sopukoilla jo pitkään, pitäisi oikeasti lainata kirjastosta ja lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, lainaapa, luulen, että tykkäisit!

      Poista
  2. Hahaa! Mulle on käynyt toisin: olen joskus ajatellut, että ei, tämän pojan kanssa juttu ei toimi, koko ajan vatsaa kaihertaa kun ahdistaa niin kovin, ja sitten vasta jälkikäteen tajunnut, että vatsaa kaihersivat antibiootit eikä ahdistus.

    Mutta toisaalta ei se silloin jälkikäteenkään niin kaduttanut, että ehkä vatsa kuitenkin tiesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Ei saisi nauraa, mutta on se vähän hassua. Oikeastaan ihmiset voisivat kuunnella enemmän vatsaansa rakkausasioissa. Usein sydän tekee ihan epärationaalisia ratkaisuja, tuskin vatsan kuuntelu ainakaan kovin pahasti voi johtaa vikaan sekään. Parasta olisi ehkä kuitenkin yhdistää ennen kaikkea aivot, sitten sydän ja vatsa.

      (oon tässä miettinyt järjestettyjä avioliittoja, ja olen ainakin hetkellisesti sitä mieltä, että järkevyys pariutuessa ei ole välttämättä huono juttu)

      Poista
  3. Hoh, joskus vähän on enemmän. :D Nyt varmaan tämäkin kirja jää päähäni kummittelemaan ja huomaan alitajuisesti haalivani sen käsiini. Tai sitten en. :D

    Joka tapauksessa muistanet Wetlandsin/Kosteikkoja, josta kirjoitit joskus viime talvena? Se jäi päähäni ja kun kirja tuli eteeni 50 pencen hintaan, niin ostin pois kuleksimasta. Nyt olen jo aloitellut kirjaa lukea ja olo on vähän what a fuck. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin! Jännityksellä odotan mitä sanottavaa sulla siitä on! Eritteisiä lukuhetkiä :D

      Poista
  4. Turha niitä sanoja on sirotella jos vähempikin riittää, ei se määrä vaan laatu jne :) Kieltämättä nyt alkoi tehdä mieli appelsiineja...

    Taidan pitäytyä enemmän sydämen äänessä, taitaisin mennä sekaisin jos kuuntelisin vatsaani, sen verran oireileva ja joskus myös äänekäs se on ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Appelsiinit on ihania!

      Ja on kyllä totta, että vatsat pakkaavat olemaan aika oikullisia ja alttiita vaikutteille. Että ehkä vatsaan ei tosiaan kovin paljon voi luottaa, ainakaan kovin vakavissa asioissa.

      Poista