sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Vegaanihaaste, päätäntö

Kirjoitin pitkän sepustuksen aiheesta, mutta epäilen kaikkien olevan jo niin täynnä vegaanihaastetta ja syömisasiapuljausta, että taidankin summata tämän vähän lyhyemmin.

Pähkylät, hyviä.

Kuukausi meni hyvin ja huonosti. Opin tosi paljon, itsestäni, ruuasta ja maailmasta. Erikoisinta on huomata se, että vaikka tiedän nyt entistä paremmin miten eläimet kärsivät, se ei silti konkretisoidu tekoihin asti. Kuulin kauppamatkalla kaverilta (jolle tietenkin heti aloin tilittää vegaanihaasteestani), että Sini Saarela ei suostunut venäläisessä vankilassakaan syömään eläinperäisiä tuotteita, mutta minä en saa selkärankaani suoraksi edes itähelsinkiläisessä lähiössä. Tämä nostaa suurta kunnioitusta Saarelaa kohtaan ja vähän häpeänpunaa poskille.

Jossain lukemassani jutussa väitettiin, että vegaanihaaste on ihan pöljä, koska olisi parempi viettää vähälihainen vuosi. En oikein tiedä miten ne sulkevat toisensa pois. Ainakin minulle vegaanihaaste on ollut todella loistava tapa pakottaa itseni epämukavuusalueelle ja oppia omista tavoistani. Todella monet eläinperäiset tuotteet ja tavat elämässäni ovat ihan turhia ja aion niistä luopua, enkä olisi tätä tajunnut ilman haastetta. Haasteen myötä ihan varmasti loppuelämäni tulee olemaan entistä vähälihaisampi.

Loosisterin vegaaniburger, hyvä.

Vegaanihaasteen aikana voin tosi hyvin, olin iloinen ja energinen, paitsi ensimmäisen viikon, jolloin olin hyvävointinen mutta hiton kiukkuinen. Nälkä ei ollut missään vaiheessa, mutta kaipuu maitokahvia kohtaan ei ole hellittänyt. Se on isoimpia syitä, etten ryhdy kokovegaaniksi. Toinen on ravintolat. Syömme aika paljon ulkona ja haluan säilyttää vapauden ja helppouden. Kotioloihin ja työeväisiin vegaanihaaste vaikuttaa voimakkaasti. Pyrin vähentämään kalankulutusta radikaalisti ja tekemään eväät töihin mahdollisimman usein itse ja vegaanisina. Paljolti eläinten takia, mutta isolta osin myös siksi, että vegaaniruoka on erinomaisen hyvää ja siitä tulee loistava olo.

Ihan täysin en vegaaniudessa onnistunut. Loppukuusta huomasin syöneeni epähuomiossa karkkeja, jotka eivät olleetkaan vegaanisia vaikka niin luulin. Otin vahingossa kikherneen Pallas Kanelikakun lautaselta, jossa oli majoneesia. En ollut kovin tarkka juomisistani, joten on todennäköistä, että tulin juoneeksi epävegaanista olutta tai punaviiniä. Käytin nahkakenkiä, villaisia huiveja ja pipoa, virkkasinkin vähäsen. Näitä vaateasioita itse asiassa tajusin ajatella vasta kun haastetta oli mennyt jo jonkin aikaa, mutta en sitten jaksanut alkaa kaivaa puuvillakamppeita esiin.

Fratellon soijalatte, hyvä.

Vegaanius vaatii paljon, ainakin alkuun. Pidemmän päälle se tietenkin muuttuisi ihan luonnolliseksi osaksi arkea, mutta luulen että vegaanin on pakko kiinnostua ruuanlaitosta ja ravinnosta enemmän kuin sekasyöjän. Suurin osa ruuasta täytyy tehdä itse, ellei aio elää sipseillä ja falafeleilla. Tosin silloin ruoka on myös enimmäkseen hyvää, terveellistä ja oman maun mukaista, mutta kyllä se vie aikaa. Vegaanikuukausi on nostanut omaa arvostustani vegaanien elämäntapaa kohtaan ihan huimasti.

Kaikenkaikkiaan erittäin hieno matka, kiitos mukana olleille.

Ai niin, loppuun vitsi. Kuulin tämän kannustavan huumoripläjäyksen Roscoelta, tuolta vitsihuumorin kuninkaalta. Olen kuullut vitsin kuukauden aikana aika monta kertaa, koska toisto on huumorin öö no, se on huumorin toistoa. Joka tapauksessa:
An atheist, a vegan and a crossfitter walk into a bar. I only know because they told everyone within two minutes.
Vähän tuolta minustakin on tuntunut koko kuukauden. Nyt on kiva keskittyä puhumaan muista asioista. Ehkä voisin alkaa crossfittaamaan? Mitä? Eikö?

6 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista. Erinomainen kevennys, heti oli pakko lukea ääneen.

    VastaaPoista
  2. AHAHAHAAA! Mä kuolen tohon Roscoen vitsiin! :D Aion kertoa sen tuhat kertaa seuraavan vuoden aikana (noin kolme toistoa per päivä, siis.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy paljastaa, ettei vitsi ole Roscoen oma, mutta hyvä se on silti. Ja silleenhän ne vitsit tosiaan hauskenee, että toistaa taukoamatta. Yleisö tietää mitä odottaa ja esitys tiukkenee kerta kerralta, loppuvuodesta on kaikki nyanssit ja mikroilmeet niin uskomattoman kohdillaan.

      Poista
  3. Näitä vegaanipäivityksiä on ollut kiva lukea, kiitos! (Muitakin sun juttuja kyllä on. Tulen tänne, kun haluan ilahtua oivaltavasti rakennetuista lauseista.) Vegaanius olisi oman olon ja eläintenkin puolesta houkuttelevaa, mutta tuo julkisen syömisen vaikeus risoo. Ja ehkä sekin, että olen toisinaan hyvin laiska ruoanlaittaja. Ja, öh, juusto myös, ehkä eniten. Ja oikeastaan viilikin. Ja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Ajattelin suhtautua vegaaniuteen niin, että teen parhaani. Jokainen teko on eteenpäin. Jos ei pysty sataan prosenttiin, kuten itse en, voi tehdä edes 50%. Onhan sekin jotain.

      Poista