maanantai 9. helmikuuta 2015

Borgman

Alex van Warmerdam, 2013

Meillä asuu kaksi ihmishenkilöä, joiden käsitys maailmasta on aika eri (ja lisäksi yksi, jonka käsityksistä ei vielä ole selkoa). Toisella henkilöllä, kutsutaan häntä vaikka Moscoeksi, on tarve löytää kaikkeen vastaus. Hänen on vaikea hyväksyä, että maailmassa voi olla asioita, joille ei ole selitystä, tai tarinoita, joissa ei ole selkeää sanomaa. Tai ainakaan tarina, joka ei sano mitään, ei voi olla hyvä. Toisen mielestä, sanokaamme häntä nyt tässä tarinassa Fiinaksi, maailmassa voi olla kaikenlaista omituista, selittämätöntä ja absurdia, ja niin saa olla. Se on ihan okei. Se voi olla jopa hyvää taidetta.

Borgman alkaa niin, että maan alla makoileva väki pakenee kuopistaan. Heidän pomonsa, Camiel Borgman, yrittää tunkeutua hienoihin taloihin ja lopulta onnistuu änkeämään yhteen. Hiljalleen nämä hyvin pukeutuneet ja kohteliaat maanalaiset alkavat rikkoa hienostotalon väen elämää.

Fiinan mielestä Borgman oli erittäin hyvä ja hauska elokuva, eikä hän kaivannut sen kummempaa selitystä mihinkään. Hänestä tarina oli ihan riittävä ja selkeä. Moscoen mielestä elokuva oli aika typerä. On löysää käsikirjoittamista, että kuvittelee katsojan tyytyvän siihen, että tässä nyt on vain tämmöisiä outoja tyyppejä, joilla ei ole sen syvempää sanomaa. Borgmania on verrattu Haneken Funny Gamesiin, ja niin sitä heti alettiin verrata meilläkin, jolloin Fiina oli sitä mieltä, että henkilökohtaisesti piti Borgmanista enemmän (koska Funny Games on herkän humanistin makuun liian pelottava ja kauhea), ja Moscoe oli sitä mieltä, että Haneke voitti 100-0, koska Funny Games sentään sanoo jotain tärkeää maailmasta.

Mutta niin. Unohdetaanpa Fiina ja Moscoe, minä kyllä löysin Borgmanista ihan sanomaakin. Ainakin porvarillisen elämäntavan ohuudesta ja pintapuolisuudesta elokuva yritti jotain sanoa. Se jätti katsojan mukavaan hämmennyksen tilaan. Inhoan avoimia loppuja, sellaisia, että tarina vain loppuu kuin seinään, sellainen on minun mielestäni löysää kirjoittamista, mutta tässä tarinan loppu oli ihan selkeä. Katsoja oli hämmentynyt mutta tyytyväinen. Juuri niin kuin kuuluukin olla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti