lauantai 10. tammikuuta 2015

Vegaanipäiväkirja osa 1

Seuraa pitkä, rehellinen ja yksityiskohtainen tilitys. Jos et jaksa lukea, voit hypätä suoraan lopun tiivistelmään.

1. päivä:
Herään Turussa. Olen ottanut mukaan pikkupurkkeja vaniljalla maustettua soijamaitoa aamukahviin, joka juoksettuu ja maistuu hyvin erikoiselta. Syön aamupalaksi paahtoleipää tomaatilla. Syön lounaaksi paahtoleipää tomaatilla. Alan ymmärtää, että tästä ei ehkä tule helpoin kuukausi. Ajamme Helsinkiin. Muut hakevat pizzaa, minä saan falafelit ranskalaisilla. Salaatin päälle on toki turautettu Thousand Island -salaatinkastiketta, jossa on munaa, joten se jää syömättä. Kyllähän pelkillä uppopaistetuilla tuotteillakin elää. Iltapalaksi teen hummusta leivän päälle.

2. päivä:
Laitan kahviin tavallista soijamaitoa. Olen saanut vinkin lämmittää sitä vähän, eikä maito enää juoksetu. Olen itkun partaalla, ikävöin niin kovasti suodatinkahvia rasvattomalla maidolla. Soijamaito maistuu väärältä. VÄÄRÄLTÄ. Lounaalla olen aivan sormi suussa. Lopulta keitän makaronia, laitan Pallas Kanelikakulle pestoa ja raejuustoa sekaan, itselleni paistan pikalinssejä ja sipulia ja nakkaan ketsuppia niskaan. Ihan syötävää. Iltaruuaksi teen Chocochilin ohjeella aivan törkyhyvää kikihernecurrya. Pallas Kanelikakkukin on suorastaan huumassa ruuasta.


3. päivä:
Olen todella allapäin. Ikävöin maitokahvia. Murjotan puoli päivää sängyssä pahan aamukahvin jälkeen. Lopulta raahaan perheen iltapäivällä Kallion kirjastoon ja sitten Silvopleehen syömään. Sehän on aina hyvää. Ajatus oli syödä herkullista raakakakkua, mutta kuten aina, ne näyttävät omituisen kosteilta ja terveellisiltä, enkä halua edes maistaa. Minulla on ennakkoluuloja raakakakkuja kohtaan, kuten on myös Tartex-tahnaa ja hyvin montaa muutakin asiaa kohtaan, ja ilman näitä ennakkoluuloja elämäni olisi juuri nyt huomattavasti helpompaa. Unohdan juoda toisen kupin kahvia. Valehtelin. En unohda, en vain halua juoda pahaa kahvia. Korvaan iltapalan pussillisella lakuja ja popcornilla. Ei vegaanin tarvitse tarkoittaa terveellistä.

4. päivä:
Herään jäätävään päänsärkyyn. Se johtuu siitä, etten juonut eilen tarpeeksi kahvia. Keitän pahaa soijamaitokahvia ja otan särkylääkkeen. Toivun päänsärystäni ja teen irlantilaisen soodaleivän appivanhemmilta jääneestä piimästä. Päätän pinnata vegaanihaasteesta, koska onhan ihan hitonmoista kidutusta tehdä ihana leipä, jota ei saa edes maistaa! Tai vielä typerämpää olisi heittää piimä pois eikä tehdä leipää ollenkaan. Lopulta en kuitenkaan syö leipää. Sen sijaan avaan mantelimaidon päiväkahville. Hyi saasta! Ihan kuin joku olisi nesteyttänyt navetan ja kaatanut sen kahviini! Keitän uuden kahvin ja juon sen mustana sokerilla. Yhtäkkiä se maistuu aika hauskalta ja raikkaalta. Taidan unohtaa kaikki kauheat kasvimaidot. Tästä piristyneenä ostan kaupasta Tartex-tahnaa. En sentään maista sitä, joku roti. Syön taas falafeleja. Ruokavalioni alkaa vaikuttaa aika kikhernepitoiselta. Korvaan iltapalan tummalla suklaalla ja karkilla. Voi minua!


5. päivä:
Ensimmäinen päivä kun ei heti herätessä aktiivisesti vituta. Olen kateellinen kaikille muille vegaanihaasteestaan raportoiville, joiden elämä on ollut haasteen ajan vaivatonta ja ihanaa. No, ei minunkaan elämääni voi kovin kamalaksi väittää, ongelmani ovat lähinnä naurettavia ja päänsisäisiä, mutta olisi vale väittää, että vegaanius on ollut heti alkuun helppoa. Juon mustaa kahvia ja syön puuroa. Lounaaksi sävellän todella omituisen mössön, jossa on kaikenmoista kaapista löytyvää. Havaitsen sen ihan syömäkelpoiseksi. Juttelen kohtalotoverin kanssa leikkipuistossa, valitan kahviongelmaani ja hän kertoo olevansa nälkäinen koko ajan. Minä en ole ollut hetkeäkään nälkäinen. Ehkä, koska suurin osa ruuasta ei juurikaan poikkea siitä mitä syön muutenkin. Juon taas ihan mielissäni mustaa kahvia ja kiittelen itseäni siitä, että tajusin jättää kasvimaidot muille. Maistan Tartexia leivällä, se maistuu maksamakkaralta. Jännää! Iltaruuaksi teen törkeän hyvää pataa uunissa. Onni että se on hyvää, sillä sitä tulee useammaksi päiväksi. On toiveikas olo, ehkä tämä kuukausi ei tulekaan olemaan ihan pelkkää kärsimystä. Ehkä parin päivän päästä unohdan, että tässä mitään kärsimystä edes oli. Ehkä olen kohta vakaumuksellinen mustan kahvin ystävä. No ei nyt liioitella sentään.

6. päivä:
Syön aamupalaksi puuroa. Se on ihan ok. Mikäs siinä. En ajattele kahviakaan koko aikaa. Teen lounaaksi makaronia kaupan tomaattikastikkeella ja tofulla, se on kaikista oikein hyvää. Käymme Roscoen kanssa iltapäivällä teatterissa. Norkoilemme hetken myyntipöydän lähettyvillä, koska minulla on nälkä, mutta emme jaksa jonottaa, enkä tiedä olisiko siellä ollut mitään syötävääkään. Olin varautunut ottamaan alkoholia pahimpaan nälkään, mutta sen sijaan keskustelemme näytelmästä selvin päin. Illalla syömme eilistä pataa. Iltapalaksi yritän töristää Tartexia leivälle, mutta se on niin jähmeää, että olemme lopulta Roscoen kanssa molemmat aivan uuvuksissa puristuksesta ja silti vain yksi leipä on puoliksi voideltu. Haastava tuote tuo Tartex!


7. päivä:
Arki alkaa joululoman jälkeen. Lämmitän lounaaksi edellispäiväistä tomaattipastaa ja viskaan lämpimikseni kuuman lautasen pirstaleiksi pitkin lattiaa. Onneksi kaapissa on myös pataa vielä, enkä kuole nälkään siivottuani keittiön lattian. Teen iltaruuaksi aivan älyttömän hyvän sienipiirakan kaupan lehtitaikinaan. Lienee pakko hyväksyä, etten tosiaankaan tule laihtumaan tämän haasteen aikana, koska syön vegaanisia karkkeja ihan holtittomasti ja lehtitaikinakin käy näköjään mielestäni arkiruuasta. Olipahan kuitenkin hyvää, Pallas Kanelikakkukin on aivan mielissään. Musta kahvikin alkaa olla ihan arkijuttu, ei sitä tarvitse kummemmin enää ajatella.

8. päivä:
Syön aamupalaksi kaurapuuroa mustikkasopalla. Haluaisin olla puuroihminen, sellainen, joka syö puuronsa omensasoseella tai marjoilla, mutta kyllä vain on ihan hiton ankea aamiainen. Mietin, josko jatkossa söisin puuroni voilla (eli sinisellä keijulla) ja hörppäisin kupin soppaa päälle. Mutta toisaalta eihän siinä sopassa sinänsä ole juuri mitään, minkä vuoksi sitä kannattaisi erikseen ryystää. Mustikat ovat terveellisiä tietysti, mutta soppa on lähinnä sokeria ja vettä ja mustikoistakin on kaikki vitamiinit keitetty pois. No jaa. Yritän kumminkin vielä soppapuuroa, ehkä se on tottumiskysymys, kun niin monet arvostamani ihmiset kuitenkin päivänsä sillä aloittavat. Tai sitten marjoja. Ehkäpä huomenna marjoja! Kostan itselleni edellispäivän sienipiiran tekemällä kasviskeittoa, jossa ei ole juuri lainkaan kaloreita.


9. päivä
Olen aiemminkin havainnut, että avokadosta tulee huono olo, mutta päätän silti testata lounaaksi avokadoleipiä. Avokado on niin terveellistä ja ihanaa! Niin nytkin, mutta heti syötyäni meinaan oksentaa. Koko lopputyöpäivä menee oksennusta pidätellessä ja lupaan itselleni, että jatkossa pysyn avokadosta kaukana. Olen mitä ilmeisimmin lateksiallergikko, tulipa sekin testattua. Iltapalaksi paahdan paprikoita ja teen paprikahummusta, siitä tulee aika hyvää leivänpäällistä.

10. päivä
Menemme päiväkahville Picniciin, missä muu perhe ottaa ihanat porkkanasweetiet ja minä soijalatten. Olen aivan täpärällä luiskahtaa pois ruodusta, otan jo lusikkaan Roscoen sweetietä, kun hän tiukalla äänellä kysyy, että kannattaako pilata haaste. Jätän sweetien syömättä ja olen hetken niin kiukkuinen, että tekisi mieli kirkua ja heitellä kaikkia lusikoilla, ennen kaikkea nipottavaa Roscoeta, joka pilaa kaiken hauskan. Tuntuu, etten selviä tästä päivästä ellen saa tietää miltä se perkeleen sweetie maistuu. Sitten kuitenkin tokenen ja tajuan, että ehkä kumminkin selviän. Voinhan tulla syömään sen typerän sweetien heti helmikuussa, jos se vielä tuntuu keskeiseltä elämäni jatkumisen kannalta. Iltaruuaksi teen tortilloja, joista tuleekin tosi hyviä, ja jälkiruuaksi syömme Oatlyn vaniljajäätelöä, joka on minun ja Roscoen tyrmistykseksi ihan älyttömän hyvää. Koska kaurajäätelö on noin ihanaa, herää kysymys voisiko kauramaito sittenkin olla minun kahvimaitoni. Saatan selvittää sen ensi viikolla.

Tiivistettynä:

  • Ruualla on minulle yllättävän suuri merkitys
  • Tämä ei olekaan niin helppoa kuin kuvittelin
  • Kahvimaito on minulle isoin ongelma ja lisäksi kahvi kahvi kahvi kahvi vali vali vali
  • Tartex on haastava tuote
  • Mitään ongelmia ei ole tehdä erittäin hyvää vegaaniruokaa, ongelmia tuottavat muut asiat, kuten kahvimaito, leivänpäälliset, kaipuu pizzaa ja majoneesia kohtaan ja äkilliset mieliteot
  • Olisin luovuttanut haasteen jo toisena päivänä, ellen olisi toitottanut osallistumistani ihan kaikille tutuille ja tuntemattomille. Olipa hyvä, että toitotin enkä luovuttanut. Jatkossakin toitotan kaikki asiani, joiden epäilen muuten epäonnistuvan. Toitottaminen ftw!
  • Olen allerginen avokadolle
  • Olen tähän saakka haasteen ajan syönyt hedelmiä päivittäin lähes kiitettävän määrän, minkä haluaisin säilyttää arjessa jatkossakin
  • Pallas Kanelikakku pitää vegaaniruuasta
  • Aion jatkossa korvata kermajäätelön kaurajäätelöllä, koska se on loistava tuote
Oppiiko hän iloitsemaan mustasta kahvista? Muuttuuko kaikki helpoksi? Kuoleeko hän sokerin yliannostukseen? Jatkuuko vegaaninen elämä vielä helmikuussakin? Kaksikymmentä päivää jäljellä!

12 kommenttia:

  1. Ai kun tää oli mainio! Meillä on tää kuukausi kokeilussa gluteeniton ja sokeriton (kyseessä valkoinen sokeri) ruokavalio. Meinaan kirjoitella siitä, jahka kuukausi päättyy. Mä samaistuin puistotuttuusi, koska mulla on liki koko ajan nälkä. Mutta yllättävän helposti on mennyt, oon todella yllättynyt. Ja energinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä piti vielä sanomani, että siellä joku vegaanipää meinaa unohtaa lapsensa oikean nimen. Kanelipulla!

      Poista
    2. Minä pohdiskelin samaa ja tuumin, onko jotain selvitystä jäänyt lukematta. Mutta sitten pohdin, että varmaan ajattelet sellaista pullaa, joka tehdään munaan ja maitoon tai ainakin sivellään munalla, ja ehkä sen miettiminen on liian tuskallista näin vegaanikuukautena. Kaneliraakakakkua sietää ajatella nälkäisenäkin.

      Tartex kyllä vahvistaa lihaksia! Musta se on hyvää ja jynssään sieltä tuubista sitä jöötiä ihan siltäänkin sormilla syötäväksi.

      Mulla saattais kyllä olla sulle hyvä vegaanisia vinkkejä, mutta ehkä nautin enemmän, kun hieman tuskailet.

      Poista
    3. Eikäkö se oli alunperin Kanelikakku, mutta sitten aloin horista pullasta, ja huomattuani horinani palasin tässä postauksessa kakkuun. En tiiä, kakku tai pulla, pulla tai kakku. Varmaan jatkossakin miksaan molempia ihan vain teidän kiusaksi :)

      Ja "kiitos" "vinkeistä", arvoisa sadistinen emäntä! Jos kuitenkin hellyt, otan mieluusti vinkkejä vastaan, arvostan kokkaustyyliäsi.

      Poista
  2. Niin! On vaikeaa! Kahvi on pahaa ja kaupassa turhauttaa. Koko ajan pitäisi olla varautunut ja valmistautunut ja eväät mukana, muuten ei tuu mittään. Ja eikä kyllä aina oo.

    Olen kyllä ihmetellyt, miksi tämä tuntuu niin vaikealta kun ollaan kuitenkin oltu ainakin mukakasvissyöjiä vuosikaudet. Mutta se kahvi se varmaan on. Jos koko ajan joutuu juomaan itkettävän pahaa kahvia, niin eihän mistään VOI tulla mitään. Olen pikku kemistinä tosin jo keksinyt, että kahvista saa juotavaa panemalla espressoon puolet kauramaitoa ja puolet makeuttamatonta soijamaitoa.

    Yritin ostaa kaupasta aineksia vegaaniseen majoneesiin, mutta ei meiltä täältä maalta löytynyt. Ostin tavallista. Pitää varmaan pitää majoneesiorgiat sitten helmikuussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiiätkö että ihana kuulla etten ole yksin näiden typerien ongelmieni kanssa! Mä luulen kans, että upottaudun majoneesiin heti kun tämä loppuu. Tänäänkin oli muuten hyvä hampurilainen, mutta kyllä kaipasin majoneesia. Saahan sitä vegaanisenakin, mutta en taida viitsiä muutaman viikon takia ostaa isoa purkkia jääkaappiin. Mieluummin urputan :)

      Poista
  3. Mainio kuvaus :-) Eikös lehtitaikinassa ole muuten voita?

    Mä harkitsin tätä haastetta ja totesin sen jo ennen alottamista vain liiiiiian vaikeeksi. Jatkan kuitenkin ruokailuani aina vain floorautuvalla linjalla. Maapähkinävoihummus muuten tosi hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lehtitaikinassa ei ole voita, ainakaan useimmissa. Voitaikinassa on. Lehtitaikina koostuu henkilökohtaisen näkemykseni mukaan lähinnä lisäaineista ja kasvisrasvasta, ja mieluummin söisin voitaikinaa, joka koostuu voista ja jauhoista, mutta nyt mennään näin. Ihan hyväähän se lehtitaikina kyllä on!

      Poista
  4. Ihanasti koostettu, naurahtelin. Anteeksi :D Ymmärrän kahvimaito-ongelmasi: itsekin kahvifriikki olen ja jos en saa tietynmakuista maitoa kahviini, menee hermo ja palaa hihat ja masennun enkä halua kahvia ollenkann. Siksi en ole uskaltanut toistaiseksi kokeilla "vegaanimaitoa", vaan heitän hylat kahviin.

    Mielenkiintoista seurata tätä haastetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on jostain syystä ihanaa kuulla, etten ole ainoa joka suhtautuu kahviin näin tunteellisesti. Kiitos siitä!

      Poista
  5. Mielenkiintoista! Mulla on samankaltaiset muistot omasta pakkovegaaniudestani. Nyt kun tarkemmin mietin, taisin vaihtaa kahvin muihin kofeiinijuomiin. Ja puuron takaisin leipään heti kun sain luvan syödä taas maitotuotteita.

    Mutta sellainen hyvä tästä varmaankin seuraa, että tästä eteenpäin saatat kokata vegaanisafkaa ihan vain huvin vuoksi. Ja koska se on hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tai oikeastaan meillä on aika usein vegaanista ruokaa muutenkin, olen huomannut tässä. Silleen ihan epähuomiossa. Tykkään kovasti kookosmaidosta ruuassa ja sen kanssa keitoista ja muista tulee helposti kokonaan vegaanisia. Mutta kyllä tässä repertuaari kasvaa kovasti, ei ole vielä tullut pahaa vegaanista ruokaa vastaan.

      Poista