maanantai 26. tammikuuta 2015

Me Rosvolat

Siri Kolu: Me Rosvolat
Otava, 2010

Kansi: Tuuli Juusela
Lainasin joskus ajat sitten Me Rosvolat kirjaston e-kirjoista, mutta olin varmaan harjaantumaton e-kirjanlukija, koska tuntui, että kirjassa on ihan liikaa porukkaa, joilla on liian samanlaiset nimet, enkä pysynyt yhtään kärryillä mitä ihmettä parissa ensimmäisessä luvussa tapahtui.

Olin kuitenkin vakuuttunut, että Me Rosvolat on hyvä ja minä huono, joten ostin sen e-kirjana itselleni. Nyt uudella yrittämällä lukuhomma sujuikin sutjakasti ja kirja oli vähintäänkin niin hyvä kuin ajattelinkin.

Rosvoloiden ryöväriperhe epähuomiossa maantieryöstää Vilja Vainiston ja rosvopäällikkö Hurja-Kaarlo päättää, että tässäpä on oiva toveri hänen lapsilleen Helelle ja Kallelle. Pian käyvät ilmi myös Viljan ilmiömäiset älynlahjat, joista on Rosvoloille hyötyä. He ryöväilevät lähinnä karkkia, sinappia, barbeja ja näkkileipää, raha ei heitä kiinnosta.

Rosvoloilla on mahtava meininki, tuli oikein Astrid Lindgrenin kirjat mieleen tunnelmasta ja kieli on kerrassaan herkullista. Arvostin erityisesti Rosvoloiden rahavastaista meininkiä, jos pakko on niin siepataan, mutta mitä sillä rahalla tekee kuin voi ottaa suoraan sinappia. Itsekään en niin rahasta perusta, toivoisin, ettei sen kanssa tarvitsisi olla juurikaan tekemisissä. Seuraava Rosvolat-kirja odottelee jo hyllyssä, tällä kertaa kirjakirjana.

On ihan mahtavaa, että Suomessa tehdään näin älyttömän hienoa lastenkirjallisuutta. Parasta lastenkirjallisuutta on semmoinen, joka on tavallaan suunnattu lapsille, mutta jota myös aikuiset himoitsevat. Pallas Kanelikakku ei ole ihan vielä tarpeeksi iso nauttiakseen Rosvoloista kirjoina, mutta ihan pian on, ja sitä ennen ajattelin viedä hänet elokuviin katsomaan Rosvolat-leffaa, jos siinä vain on sopiva ikäraja, saa nähdä. Ovathan Rosvolat kumminkin vähän hurjia ja vehkeet.

3 kommenttia:

  1. Me ollaan luettu näitä nyt kolme autossa yhdessä, tai siis minä luen ja mies kuuntelee. Toimii kuin häkä, vaikka Hurja-Kaarloa esittäessä ääni meinaa lähteä. Ihan mahtavia kirjoja ovat. Ja vehkeet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin odotan, että lapsi on sen verran vanhempi, että päästään lukemaan näitä ääneen! Ehkä ei kuitenkaan ihan vielä. Vuoden päästä mahdollisesti jo.

      Poista