torstai 15. tammikuuta 2015

Järjestäjä

Antti Holma: Järjestäjä
Otava, 2014

Kansi: Elina Warsta
Alan selvästi hurahtaa e-kirjoihin yhä enemmän ja enemmän. Tätäkin kirjaa lukiessa kirosin useammin kuin viisi kertaa, etten hankkinut tätä e-kirjana. Paperikirjana luin Järjestäjää varmaan kuukauden, ihan vain koska se oli taitettu niin tiiviisti. Jotenkin oli hankalaa lukea pientä pränttiä, ajatus meinaa karata joka kolmannella rivillä. E-kirjana olisin voinut itse justeerata fontin minun hermostolleni sopivaksi. Näössäni ei siis ole mitään vikaa, pelkästään keskittymiskyvyssä. Ymmärrän kyllä kustantamon motiivit tehdä tämmöinen ratkaisu: jos kirja olisi 500 sivua, sen painaminen maksaisi enemmän ja lisäksi ihmiset haluavat ostaa tietyn paksuisia kirjoja. Mutta silti. Hankala oli lukea.

Vaikka luinkin kirjaa kuukauden, rakastin joka sanaa. Kiinnostuin kirjasta siksi, että kuulin päähenkilön työskentelevän kirjastossa. No enkä kuullut. Luin sen kirjan liepeestä. Joka tapauksessa, sain tietää päähenkilön työskentelevän kirjastossa ja näin kirjastolaisena halusin tietenkin heti lukea sellaisen kirjan.

Järjestäjä kertoo Tarmosta, joka on hyvin jännittävä päähenkilö. Kirjan alussa hän todella työskentelee kirjastossa ainoana miehenä. Hänen kirjastonsa on aika lailla erilainen kuin minun, meillä töissä ei esimerkiksi kovastikaan halailla ja miespuoliset työntekijät käyttävät samaa pukuhuonetta kuin naiset. Eikä kukaan syö toisen perunaleivosta! Noin muuten myhäilin kyllä useassa kirjastokohdassa. Mutta, sitten Tarmo siirtyy Suomalaiseen Teatteriin järjestäjäksi salaisesti ihailemansa Danielin perässä ja syöksyy melkoiseen pyörteeseen. Loppua kohti kaikki hullunee absurdiin kieputukseen.

Järjestäjä on monin tavoin kirja minun makuuni. Holma kirjoittaa aivan upeita tiivistyksiä, hänen maailmansa on juuri oikeanlaisen outo ja kiinnostava, kaikki henkilöt ovat ihan pimeitä, varsinkin Tarmo, joka on vinksahtaneisuudessaan ihan täydellinen. Oli todella kivaa päästä kurkkaamaan teatterin takahuoneisiin, koska vaikka Suomalainen Teatteri on tietysti fiktiivinen, kuvaa Holma teatterilaisena varmaan aika akkurantisti ihan oikean teatterin työskentelytapoja. Teatteri on vähän niin kuin sirkus tai merirosvolaiva, kauhean jännittävä ympäristö tämmöiselle ihmiselle, jonka päivän jännittävin anti on se, kiehuuko lapsen iltapuuro pitkin mikroa vai ei. Järjestäjää on monissa paikoissa mainittu hauskaksi, mutta minua ei kyllä naurattanut, paitsi välillä ilosta kohdatessani täydellisen lauseen. Tämän tyyppisiä kirjoja lukee sellainen epäuskoinen virne naamallaan ja se virne on juuri parasta.

Ei tämä varmasti ole kirja jokaiseen makuun, mutta minun makuuni oli kyllä ihan täysin. Toivottavasti Holma kirjoittaa paljon lisää mieluiten heti. Sitten ostan ne kaikki kirjat e-kirjoina ja ahmin ahmin ahmin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti