sunnuntai 11. tammikuuta 2015

He eivät tiedä mitä tekevät

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät
Tammi, 2014

Kansi: Jussi Kaakinen
Olen äärettömän onnellinen, että Jussi Valtonen voitti tällä kirjalla Finlandian. Ilman maan suurinta kirjallisuuspalkintoa tälle kirjalle olisi käynyt enimmäkseen niin kuin sille meinasi minunkin kohdallani käydä. Hypistelin sitä töissä, kääntelin ja silmäilin, päätin ettei kiinnosta tarpeeksi, on niin paksukin, ehkä joskus sitten. Sitten se voitti Finlandian ja sitä myytiin yli 100 000 kappaletta. Minäkin luin arvostelun ja olin heti, että voi veljet, miksi minä en ole jo lukenut tätä äärimmäisen kiinnostavaa kirjaa, nyt äkkiä e-kirjakauppaan.

Valtosen voitto on onnellista siksi, että varmaankin iso osa näistä kirjanomistajista myös lukee tämän kirjan. Tässä on nimittäin erittäin tärkeä kirja meillä nyt. Juuri näin Finlandia-palkinnon pitäisi toimia: nostaa sitä kirjaa, joka kaikkien pitäisi lukea, mutta suurin osa ei muuten tajua. Sehän on palkinto, jonka tarkoitus on nostaa kirjamyyntiä, erittäin hyvä, että nostetaan juuri tällaisten kirjojen myyntiä sitten.

Amerikkalainen Joe tapaa suomalaisen Alinan, he rakastuvat, Alina tulee raskaaksi ja Joe muuttaa Suomeen. Kaikkien mielestä neurotieteilijä Joe tekee urallaan itsemurhan lähtemällä periferiaan, yliopistoon jossa kaikki puuhailevat yksikseen omissa kopeissaan. He saavat pojan, Samuelin. Sitten Joe lähtee takaisin Amerikkaan, tekee hienon uran, hankkii uuden perheen. Ja sitten hän saa kuulla, että Samuel on tullut Amerikkaan.

Valtonen kuvaa suuryritysten vaikutusta tieteelliseen tutkimukseen, yritysten, mainosten ja elektroniikan vaikutusta siihen, millaista tietoa ihmiset saavat. Hän kirjoittaa tieteen tekemisestä, varsinkin eläinkokeista ja niiden moraalista monilta kannoilta. Hän kuvaa Suomea ulkopuolelta ja suomalaisen yliopistomaailman sisäänpäinkääntyneisyyttä. Sen lisäksi hän kirjoittaa perheestä, isyydestä, lapsista, valinnoista. Kaikki tämä on hirveän tärkeää. Sanoisin, että meillä alkaa olla jo riittävästi kirjallisuutta maamme sota-ajoista, mutta meillä ei todellakaan ole yhtään liikaa kirjallisuutta näistä asioista.

Olisi minulla jotain valitettavaakin tästä kirjasta, mutta taidanpa jättää nillitykseni väliin. Mitä sitä jurnuttamaan, hieno, tärkeä kirja. Jos sait tämän joululahjaksi, lue äkkiä! Jos et saanut, osta ja lue! Tai sitten voit jonottaa tätä vuoden kirjastosta ja ostaa siinä odotellessasi jonkun muun kotimaisen kirjan! Hyvä idea! Tehdäänpä niin!

5 kommenttia:

  1. NIIN! JUURI NIIN! SOTA-AJOISTA RIITTÄÄ JO!

    Ja kirjankin aion lukea ihan jo tänä vuonna! Se on lupaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotankin jo innolla että luet ja voidaan keskustella tästä!

      Poista
    2. Paitsi jos luet esimerkiksi marraskuussa, en lupaa enää muistaa yhtään mitään tästä. Mutta jos keväällä, saatan pystyä keskusteluun. Tietenkin jos keskustelemme lähemmäs vuoden päästä, saat johtaa keskustelua ja uskon kaikki näkemyksesi, joten ehkä se on hyväkin sinun kannaltasi.

      Poista
  2. Kyllä on hyvä kirja!

    Saan anopilta joka joulu tuoreimman Finlandia-palkitun, ja tästä kyllä hihkuin jo etukäteen.

    VastaaPoista