perjantai 30. tammikuuta 2015

Asiat on liian mukavasti, nyt täytyy pilata kaikki

Otsikon hienon ajatelman lauloi Absoluuttinen nollapiste kappaleessaan Hyönteisen kuolinnaamio, ja se on mottoni käsityöasioissa.

Olen viimeisen kolmen vuoden aikana neulonut puolitoista etukappaletta neuletakkiin, purkanut, neulonut puolikkaan pipon, purkanut, neulonut kaksi kolmasosaa villasukkaa, purkanut, virkannut puolikkaan pipon, purkanut.

Tässä käsityötyylissä on huomattavia etuja: langat kestävät ikuisesti eikä joka paikka täyty itsetehdyistä köpöstyksistä, joita ei voi heittää pois, koska ne on itse tehty, eikä niitä kehtaa antaa kenellekään samasta syystä.

Tässä käsityötyylissä on myös haittoja: minulla ei edelleenkään ole kunnollista pipoa. Hukkasin edellisen joululomalla junaan.

Tämä on jo purettu.

Tänään korvia paleli ja kaivoin taas virkkuukoukkuni esiin mielessäni ihastuttava raidallinen pipo, johon improvisoisin hauskat korvaläpät ja kieputtaisin ihanan tupsun. Voi että. Siitä tulee niin hieno! Ensin piti toki purkaa edellinen käsityö, sitten virkkasin pari kerrosta ja keksin tämän hienon moton ja päätin tulla heti kertomaan siitä tänne. Minulla ei edelleenkään ole pipoa, mutta sen sijaan minulla on bloggaus.

Ehkä minä vain olen enemmän sellainen sana- ja mielikuvitteluihminen kuin neule- ja virkkausihminen.

2 kommenttia:

  1. Ehkä minä vain olen enemmän sellainen sana- ja mielikuvitteluihminen kuin neule- ja virkkausihminen.

    Se nyt sinänsä on tietenkin ihan ok. Mutta muutenhan tilanne on huolestuttava. Pipo tulille ja äkkiä, tai teen intervention.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä on, hyvä on! Minä yritän! Pitäisi ehkä asettaa virkkuu vähän näkyvämmälle paikalle, että muistaisin ottaa sen käteen iltaisin.

      Poista