sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Adèlen elämä: osa 1 ja 2

Abdellatif Kechiche, 2013

Kuva täältä
Jonotin tätä elokuvaa kirjastosta ainakin vuoden. Olin edelleen äsken sijalla 31, mutta poistin varauksen, sillä löysin elokuvan Netflixistä. No sitten se meinasi jäädä katsomatta, koska se kestää melkein kolme tuntia. Kolme tuntia! Hyvin harvoin on aikaa katsoa kolme tuntia kestävä elokuva. Ainakaan minulla. Vähän niin kuin kaikki ne mustavalkoiset taide-elokuvat, jotka tukkivat digiboxin. Erittäin harvoin on sellainen olo, että haluaisinpa nyt katsoa jonkun mahdollisimman synkän mustavalkoisen taide-elokuvan, jonka on ohjannut esimerkiksi joku Ingmar Bergman, vaikka tietääkin, että siitä sielu elpyy, niin ei kun ei. Sitä laittaa pyörimään Bridget Jonesin päiväkirjan. Koska se on hauska. Aina on aikaa hauskalle, hyvin harvoin Ingmar Bergmanille, tai kolmituntiselle ranskalaiselle Cannes-voittajalle. Sillä lailla se elämä vain menee kun on varhaiskeski-ikäinen itähelsinkiläinen perheenäiti.

Adèlelle oli kuitenkin aikaa eilen. Se kertoo Adèlesta, joka on elokuvan alussa nuori koulutyttö. Elokuva kertoo Adèlen ja Emman suhteesta muutaman vuoden ajanjakson, jonka aikana Adèle kasvaa nuoreksi opettajaksi.

En oikein tiedä mitä mieltä olen tästä elokuvasta. Ilmeisesti jossain on joku kohunnut seksikohtauksista, jotka kieltämättä olivatkin aikamoisen pitkiä ja realistisia. Eikä siinä mittään, paitsi jotkut ihmisethän eivät tykkää katsoa kun muut ihmiset sekstailevat, mutta sitten heidän ei kannata katsoa ranskalaisia taide-elokuvia. Niissä sekstaillaan rutkasti. Tosin saatoin itsekin naurahtaa eilen, että eiköhän se tullut jo selväksi, mutta ohjaaja Kechichen mielestä ei, ja kohtaus jatkui. Mutta kyllä se sitten lopulta loppui.

Koska en tiedä mitä mieltä olen tästä elokuvasta, kerron mitä mieltä Roscoe oli. Hänen mielestään tässä elokuvassa oli hienoa se, että hyvin harvoin valtavirtaelokuvassa pystytään esittämään seksuaalivähemmistön edustajien välinen rakkaussuhde niin, että heterokin ymmärtää, mistä on kyse. On vaikea päästä sen yli, että tässä on kaksi naista, vaikka miten väittääkin itselleen suhtautuvansa kaikkiin avoimesti ja ihmisinä. Se onnistui Brokeback Mountainissa ja se onnistui tässä elokuvassa. Siksi tämä on hieno elokuva.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti