sunnuntai 25. tammikuuta 2015

12 Years a Slave

Steve McQueen, 2013

Alan epäillä, että a) Steve McQueen on lempiohjaajieni top kolmosessa, että b) Michael Fassbender on lempinäyttelijäni ja että c) Pallas Kanelikakulla on jotain henkilökohtaista Steve McQueenia ja/tai Michael Fassbenderia vastaan.

a) Steve McQueen on tehnyt pelkästään aivan käsittämättömän hyviä pitkiä elokuvia. En ole nähnyt hänen lyhytelokuviaan, mutta nekin voivat olla nerokkaita. Hänen elokuvansa ovat sellaisia, että niitä tekee pahaa katsoa, mutta ne ovat niiiiiin hienoja, että meinaa tukehtua ihailusta. Esikoispitkä Hunger kertoo IRA-terroristista, joka teki nälkälakon. Shame kertoo - no, en minä osaa sanoa mistä se varsinaisesti kertoo, paitsi häpeästä. Ja tämä 12 Years a Slave, senhän kaikki jo varmaan tietävätkin, koska se voitti parhaan elokuvan Oscarin viime vuonna. Se kertoo tositapahtumiin perustuvan tarinan vapaasta miehestä, joka kaapattiin orjaksi etelävaltioihin. Jos ei jostain syystä ole vielä tutustunut McQueenin elokuviin, kannattaa mieluiten aloittaa vaikka siitä Hungerista, koska 12 Years a Slave on - vaikkakin hieno ja ennen kaikkea tärkeä elokuva - silti heikoin McQueenin leffoista.

b) Michael Fassbender on esittänyt jos ei pääosaa niin merkittävää roolia kaikissa McQueenin elokuvissa. Hungerissa hän oli niin hyvä, että olisi ansainnut tulla elokuvamaailman kuninkaaksi ja Shamessa hän oli myös aivan oiva. Hän on näyttelijä, joka ei kavahda kauheaa roolia. Kun elokuvaan astuu Brad Pitt, tietää, että nyt on hyvis. On hyvin vaikea kuvitella Pittin tekevän sellaista roolia kuin Fassbender teki tässä elokuvassa plantaasinomistajana. Kaikki muutkin näyttelijät tässä elokuvassa olivat hienoja, pääosaa näytelleet Chiwetel Ejiofor ja Lupita Nyong'o eritoten, mutta Fassbender-fanina keskitän näyttelijähehkutukseni nyt häneen.

c) Lukiessani Shame-bloggaustani, Pallas Kanelikakku oli keskeyttänyt elokuvan katsonnan ilmeisesti niin usein, että se piti katsoa kahtena iltana. Nykyisin saamme enimmäkseen katsoa leffamme iltaisin rauhassa, mutta eilen kipeä Kanelikakku heräsi itkemään kipeitä korviaan ja vaati ensin kuulosuojaimet (?) ja sitten minä vaadin häntä ottamaan särkylääkettä. Tämä oli merkillepantavaa, koska Kanelikakku on valittanut korviaan ikinä elämässään vain kerran ja silloin kiidätimme hänet hurjaa kyytiä lääkäriin, joka totesi korvat erittäin terveiksi. Nyt päätimme olla kiitämättä minnekään ja aamulla Kanelikakku olikin jo ihan kunnossa. Joten en keksi kipeille korville muuta selitystä kuin sen, että Kanelikakku alitajuisesti vaistoaa McQueenin elokuvien vaikuttavuuden ja reagoi niihin fyysisesti. Hän on niin herkkä. Oh.

2 kommenttia:

  1. Oih niin samaa mieltä! Hungerista se lähti ja hyvin lähtikin. Ja Fassbender, olen sanaton.

    sanna

    VastaaPoista