maanantai 29. joulukuuta 2014

Vegaanihaaste

Yllätin itseni ja osallistuin vegaanihaasteeseen. Haasteen tarkoitus on kannustaa ihmisiä elämään tammikuussa 2015 vegaanisesti. Pari sekuntia ajattelin, että eihän tästä voi tulla mitään, mutta sitten huomasin, että haasteeseen osallistuessaan saa oman tukihenkilön, jolta voi kysyä jos menee sormi suuhun nakkihyllyllä. Tästä intouduin niin paljon, että osallistuin.

Sitten aloin miettiä tarkemmin. Kyllä tästä vain tulee aika haastavaa, mutta ehkä se on tarkoituskin. Ja toisaalta, olen ollut semivegetaari nyt jotakuinkin - no en itse asiassa tiedä yhtään miten kauan, mutta ainakin jotain kahdeksan vuotta ehkä. Kuvittelin silloinkin, että lihan jättäminen olisi vaikeaa, mutta nyt en kyllä enää keksi mikä siinä muka olisi haastavaa ollut. Itse asiassa kaikkein hankalin ruokarajoitukseni on ollut se, kun taannoin jätin useaksi vuodeksi tonnikalan kaikissa muodoissaan. Söin purkkitonnikalaa ihan kamalasti, mutta sitten päätin, että ei se vaan ole oikein syödä uhanalaisia eläimiä, ja niin vain siitäkin luovuin. (onneksi nyttemmin olen onnistunut palauttamaan tonnikalan ruokavaliooni, koska löysin lähikaupastani Pirkka-merkkistä MSC-merkittyä tonnikalaa, mikä nähdäkseni tarkoittaa, että sitä voi melko hyvällä omallatunnolla ostaa. K-kaupassa on myös pakasteena MSC-merkittyjä tuoretonnikalapihvejä, jos sellaisia on pakko saada.)

Ajattelin, että usutan vegaaniuteen vain itseni, Roscoe ja Pallas Kanelipulla syökööt kuten ennenkin, eli töissä ja päiväkodissa semivegetaarisesti. Mutta kotona yhteiset lämpimät ruuat teen minä ja ne tulevat olemaan vegaanisia.

Ennen kuin haaste alkaa, keksin heti useamman ongelman:
  • Mitä laitan leivän päälle, jos en juustoa? Jotain tahnojako? Tomaattia? En syö mielelläni vihreää salaattia, joten sekin tulee olemaan aika hankala juttu.
  • Mitä laitan kahviin, jos en maitoa? Soijamaitoa? Kauramaitoa? Tiedän, että on runsaasti vaihtoehtoja, mutta mikä on parasta?
  • Mitä me syömme? Suhtaudun penseästi lähes kaikkiin soijatuotteisiin, paitsi Hälsans Kökin puolivalmisteisiin, jotka eivät ole vegaanisia. Esimerkiksi soijarouhetta en tule laittamaan enää ikinä, siitä tulee kamala olo. Olen korvannut soijan lähes kokonaan quornilla, mutta se ei ole vegaanista. No tofua, papuja ja linssejä tiettykin. Vaatii hieman paneutumista aiheeseen kyllä.
Näitä pitää miettiä ennen tammikuun alkua, etten sitten jyrsi nälissäni sormiani. Se olisi harmillista, koska tarvitsen niitä kirjoittamiseen, eivätkä sormet ole ollenkaan vegaanisia. Ehkäpä lähestyn tukihenkilöäni huomenna, hän varmaan osaisi auttaa näissä aloittelijan ongelmissa.

Odotan haasteelta:
  • Sitä, etten jatkossakaan joka hiton voileivän päälle työntäisi juustoa. Ehdin varmasti kuukauden aikana keksiä jonkun muunkin hyvän päällisen. Juusto on kuitenkin aika sietämätöntä evästä noin ilmastonmuutoksellisesti, sen käyttöä olisi tosi hyvä vähän suitsia.
  • Uusia, mahtavia ideoita ruuanlaittoon.
  • Että oppisin syömään enemmän ja laajemmin kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Huolehdin kovasti, että Pallas Kanelipulla saa tarpeeksi tuoreita juttuja, mutta unohdan melko järjestelmällisesti itseni vitaminoimisen.

Jännittävää! Olen aika innoissani! Tykkään kovasti haastaa itseäni. Epäilen, että ihan puhtaan vegaanista kuukautta en onnistu itselleni organisoimaan, koska todennäköisesti joskus en vain tajua jonkun olevan eläinperäistä, mutta en aio olla itselleni armoton. Yritän parhaani. Olispa jo tammikuu!

Ehkäpä joku muukin haluaa kokeilla? Tai jos olet jo vegaani, mitä ihmettä laitat leivän päälle?

26 kommenttia:

  1. Laita leivänpäälle avocadoa ja ituja! Ne on niiiiin hyvä yhdistelmä ja oikeasti tosi täyttävä.
    Kahvin sekaan mantelimaitoa? Se on hyvää! Ja jos ei sitä niin sit kauramaitoa.

    Mua houkuttelisi tuo haaste myös mutta siinä on kaksi juttua jotka koen kompastuskiviksi. Ensinnäkin perhe. En jaksa sitä niiden ulinaa ja se on varma että ulinaa tulee. Toisekseen perhe. En jaksa kokata monia eri aterioita joka päivä ja jos en halua sitä ulinaa niin eri pöperöt joutuisin vääntämään. Ilmeisesti niiden ei voi antaa olla nälissään? Pitänee katsoa jaksaisinko paneutua jotenkin osittaishaasteellisesti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Avokado olis kyllä mahtava juttu ja söinkin sitä jossain vaiheessa ruisleivän päällä ihan työkseni, mutta sitten yhtäkkiä tuli stoppi ja pelkkä ajatuskin ällöttää. Mutta ehkä yritän vielä, se olis kuitenkin niin hyvää ravintoa.

      Mä en tietenkään tiedä vielä asiasta mitään kun olen vain yhden pienehkön tyypin äiti, mutta olen ottanut aika voimakkaan linjan, että jos minun tekemät ruuat ei maistu, voi olla syömättä tai tehdä itse parempaa. Siedän aika huonosti natinaa ruokapöydässä. Ja ajattelin, että jos ei maistu, saavathan ne kuitenkin monena päivänä viikossa lämpimän ruuan muualla, tuskin kukaan nälkään kuolee. Enkä oikein usko, että kolmivuotiaan aivopesu kasvisruokaan on ainakaan haitaksi, jos ajatellaan, että lapsuuden ruokavaliolla on iso merkitys sen kanssa mitä syö koko loppuikänsä. Aika usein meillä syödään vegaanista jo nyt. No juu. Mutta taidan olla vähän idealisti tässä(kin).

      Poista
    2. Mä olen ihan samanlainen idealisti mutta aikamoiset idealistit löytyy meidän teini-ikäisistäkin kun aletaan keskustelemaan siitä mikä on hyvää ruokaa :D 2v tuntuu monesti syövän muksuista kaikista parhaiten. Tosin on ollut sinänsä hauska seurata että miten paljon esim. lasten kasvupyrähdykset vaikuttaa. Silloin tuntuu kelpaavan mikä vaan ruoka. Mutta aina jollain on myös se natina vaihe. Ja mun mielestä on kyllä oikeus siihenkin. Saa olla ennakkoluuloinen eikä tarvitse kaikesta tykätä. Paljon sitä nirsoilua jeesaa sekin kun muksut on mukana ruoanlaitossa. Aina se vaan ei onnistu kun noilla nuorillakin ruukaa olla hemmetin pitkiä koulupäiviä plus harrastuksia plus yleistä luuhaamista ja vatulointia kylillä.
      Mä luulen että meidän perheelle hyvänä haasteena voisi toimia juuston vähentäminen. Sitä meillä menee mun mielestä aivan poskettoman paljon. Maito on toinen mutta siitä en ehkä ole ihan valmis tinkimään.

      Poista
    3. Niin siis kyllä munkin mielestä saa olla ennakkoluuloinen enkä ketään pakota syömään (mitä nyt ponnekkaasti toivon että maistetaan ennen kuin tuomitaan), mutta en tykkää valituksesta. Jos ei maistu, voi poistua, mutta en ala laittaa montaa ruokaa enkä suhtaudu myönteisesti varsinkaan sellaisten aikuisten purnauksiin, jotka saavat joka päivä kävellä valmiiseen pöytään. Lapsilta siedän sentään vähän enemmän :)

      Poista
    4. Mä oon ottanut saman linjan, ja hämmästyksekseni huomannut, että lapsi ei menehdy vaikka skippaisi kaksi perättäistä ateriaa tyystin. Se oli ihan hyvä havainto, sillä esikoisellani on välillä vahvoja "en syö" -vaiheita.

      Mieskin on melko nutisematta hyväksynyt sen, että kotona ei tarjoilla eläimiä. Syö sitten työpaikalla mitä haluaa.

      Poista
  2. Avokado ja idut saa äänen täältäkin. Mahdottoman hyvää!!

    Mä oon lakto-ovo-vegetaristi, ja se on mun mielestä aika helppoa (syön paaaljon juustoa). Esikoista imettäessäni olin kolmisen kuukautta vegaanidieetillä, koska lapsella epäiltiin maitoallergiaa (ei ollut). Siinä kokeilussa löysin kauramaidon ja -kerman, jotka on mielestäni edelleen hyviä. Soijamaito puolestaan... yyh, ei minun makuuni.

    Mä taisin vaihtaa aamiaisen puuroon ja marjoihin. Tein aika paljon aasiaisvaikutteista ruokaa, wokkeja yms. Kookosmaito on muuten myös pop.

    Mulla tosin ei taidot riittäneet siihen, että olisin saanut riittävästi kaloreita, vaan laihduin vaikka lorotin oliiviöljyä joka paikkaan. Ihan mielenkiintoista olisi kuulla ruokavinkkejä - mä en varmaan ihan vegaaniksi heittäydy, mutta voishan sitä lisätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä mä käyn nappaamassa useampaa maitoa varulta kaappiin. Herään tammikuuhun vieraassa keittiössä (tai no, toivottavasti en keittiössä sentään) ja pitää oikein skarpata että muistan ottaa itselleni kasvimaidon aamukahviin, ettei homma plörähdä näpeille heti kättelyssä.

      Taidan yrittää kans tuota puuroa ja marjoja. Olispa mahtavaa jos se jäis tavaksi! Haluaisin kauheasti olla puuroihminen.

      Poista
  3. Oho, tätä pitää harkita. Kahvimaidosta: kannattaa lukaista tämä: http://chocochili.net/2014/01/kasvimaitojen-abc/
    Mun vakiokombo on lämmittää soijamaitoa hetki mikrossa ja sit lisätä kahvi. Tykkään siitä huomattavan paljon enemmän kuin lehmänmaidosta, vaikka siis maitotuotteita käytän. Toisaalta käytän lähinnä vain makeutettua soijamaitoa joten voinee johtua siitäkin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkistä! Ajattelinkin, että pitää käydä vähän yytsimässä Chocochiliä etukäteen, mutta hyvä että sain suoran linkin juuri sinne mitä halusinkin.

      Poista
  4. En halua kokeilla. Mietin sitä hetken, mutta en voi neuloa lapasia pellavasta ja villa ei ole vegaanista.

    Mutta nyt jäin miettimään, miksei quorn ole vegaanista? En tajua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole pakko kokeilla :) Mutta ehkä tämän voisi ottaa niin, että vain ruuan osalta suoriutuu parhaansa mukaan. Onhan se vähän harmillista, jos pienen yksityiskohdan takia jää homma kokeilematta.

      Poista
    2. Niin, ehkä. En siltikään tiedä. Voisin olla valmis altistamaan itseni monelle, mutta mahdollisesti en sille perheen marinalle. Samalla tuntuu, että se on tekosyiden kavalkadi se. (Ja jos olisi vain lapsi, kuuntelisin marinat, koska ipana luultavasti söisi silti, mutta miehen marina on rasittavampaa. Se ei jotenkin tajua, miten raivostuttavaa ruoan laittaminen on, ja miten siihen ei kaipaa kriitikkoa.)

      Poista
  5. Kiinnostava haaste kyllä, jään odottelemaan raportointiasi. Itse en ehkä ihan vegaanisuuteen osaisi, mutta nostan hattua vegaaneille kyllä. Mantelimaito muuten toimii, sitä löytyy usein kaapista jos normimaito on loppu. Siis kahvin kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ehkä mäkin sitten sitä mantelimaitoa. Ostin jo pikkupurkin soijamaitoa, mutta taidan hakea mantelimaitoa kans.

      Poista
  6. Liina, quornissa on munanvalkuaista.

    Itse olen lakto-vege eli vedän maitotuotteita (rajoittuu tosin kahvimaitoon ja raejuustoon plus joskus tavalliseen juustoon), mutta en kovin paljon. Olen ollut tätä jo reilut 15 vuotta enkä ole aikeissa toistaiseksi täysin vegaaniksi ryhtyä. Ruokavalio tällä hetkellä on kuitenkin melko vegaanista. Leipää en juurikaan syö, mutta jos söisin niin kasaisin sen päälle salaattia, kurkkua ja tomaattia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, mä luulen että tässä on just niin kuin silloin kun söi lihaa, että ei voinut käsittää mitä sitä muka sitten syö jos ei sitä. Ja eihän se ole mikään ongelma. Että tuskinpa tuo leivänpäällisasiakaan on oikeasti kovin iso juttu, sitten kun sitä vähän aikaa elää. Taidan kans lähteä ihan vaan tomaattiin ja kurkkuun ja ehkä hummukseen ja unohtaa juuston korvaamisen.

      Poista
    2. Toivottavasti kommentistani ei tullut sellainen olo, että jotenkin vähättelen (?) tai jotain. Ei ainakaan ollut tarkoitukseni.

      Poista
    3. Ei missään tapauksessa tullut! Tuli sellainen olo, ettei tässä ehkä ole mistään rakettitieteestä kyse ja salaatti on ihan hyvä leivänpäällinen, ja sehän on erittäin totta ja helpottava havainto.

      Poista
  7. Leivän päälle tämä: http://chocochili.net/2014/02/mita-vegaani-laittaa-leivan-paalle/ (ollut mulla selaimessa auki pitkään, vaikken vegaani olekaan :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkistä! Tosi hyödyllistä! Kokeilen ensi tilassa paprikahummusta.

      Poista
  8. Wilmersburger-vegaanijuusto on tosi hyvää. :-> Siinä ei taida olla edes soijaa. Savutofu on omaa herkkuani.

    Ainakin Jenkeissä on myös vegaanista quornia. Suomessa ei taida olla.

    Ruoanlaitossa voi käyttää proteiininlähteenä papujen ja tofun lisäksi myös vaikkapa seitania, siemeniä ja pähkinöitä. Esim. hyvä tapa saada kasvissosekeitosta täyttävää on blendata sekaan cashewpähkinöitä tai tahinia (seesamtahnaa), tulee tosi maukasta. Tempehiäkin kannattaa kokeilla, jos ei ole tuttu. Joku suomalaisfirma tekee soijatempehin ohessa myös ties mitä hamppu- ja lupiinitempehejä jne, niitä saa isoista ruokakaupoista ja Ruohonjuuresta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon pari kertaa maistanut tempehiä Silvopleessä, mutta siinä on ongelmana, että se näyttää toukilta. Tiedän, oon tosi lapsellinen. Yritän päästä yli asiasta, ehkäpä tämä kuukausi auttaa siihenkin.

      Mutta pähkinöitä ja siemeniä pitää muistaa ostaa. Ja etsiä tuota Wilmersburgeria!

      Kiitos vinkeistä!

      Poista
  9. Jee, kannustusta täältä! Vegaanihaaste on varmasti hyvä juttu. Mä olen syksyn syönyt vain kasvis- ja kalaruokaa, ja siinäkin on paikoin ollut totuttelemista (mm. Ranskassa ja pizzaa tilatessa) ja selittelemistä (tietyille iäkkäämmille perheenjäsenille), vaikka aiemminkin olen syönyt hyvin vähän lihaa.

    Suosittelen punajuuri-saksanpähkinätahnaa, jos ainekset uppoavat. Sopii leivälle ja pastakastikkeeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en jotenkin muista, että kasvis-kala-ruokavalio olisi tuottanut mulle mitään ongelmia. Se varmaankin johtui siitä, että siskoni oli jo vuosia ennen minua kasvissyöjä ja muutin silloin Roscoen kanssa yhteen, joka oli myös kasvis-kala-syöjä, joten molempien kotikotona oltiin jo totuttu omituisiin vaatimuksiin. Ja oikeastaan mun semivegetarismi alkoikin niin, että yhtäkkiä vain huomasin olleeni neljä kuukautta ilman lihaa, enkä ollut sitä kaivannut, joten miksipä ei päättää olla kokonaan ilman.

      Punajuuri-saksanpähkinätahna kuulostaa erinomaiselta, yritänpä testata! Kiitos!

      Poista
  10. Mielenkiintoista, kerro sitten myöhemminkin kuinka sujuu!
    Siirryin vähän aikaa sitten takaisin kasvisruokavalioon, tai oikeastaan kyllä jätin vain lihan pois, koska syön myös maitotuotteita, munia ja kalaa. Maito ja munat aiheuttaa kyllä tunnontuskia, mutta koitan tyynnyttää omatuntoani ostamalla luomua. Vegejuttuja pohdin kyllä, mutta en ole ainakaan vielä valmis , pelkään sen olevan liian vaivalloista, muutekin kuin vain lihansyöjäperheen takia :)
    Mutta siis, kiva päästä seuraamaan kokemuksiasi, tästäkin keskustelusta tuli jo monta hyvää ruokavinkkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy kyllä nyt neljän päivän vegaaniuden jälkeen sanoa, että ei tämä ihan helpoimmasta päästä ole. Riippuu varmasti ihmisestä, mutta mulle kahvimaidon kanssa on ollut ihan hirveä taistelu, ruoka niinkään ei tuota ongelmia. Luulen, että bloggailen tästä kuukauden mittaan.

      Poista