tiistai 2. joulukuuta 2014

Joogajuttuja ja Pallas Kanelikakku

Olen harrastanut nyt joogaa kaksi vuotta ja se on täten pitkäkestoisin urheiluharrastukseni ikinä. Olen harrastanut vaikka mitä, mutta en ikinä mitään vuotta kauempaa. On aika erikoinen tunne, että oikeasti odotan pääseväni joogaan. Aina aiemmin olen yrittänyt vähintään alitajuisesti keksiä tekosyitä jättää menemättä harrastukseen.

Kuva suoraan instagramista!

Hatha- ja yin-jooga, joita lähinnä teen, eivät ehkä ole sieltä urheilullisemmasta päästä, joten en varsinaisesti näytä Petri Räsäsen naispuoliselta vastineelta, mutta huomaan tämän lajin olevan minulle hyvä muuten, esimerkiksi seuraavista syistä:
  • Ei ole ollut niska- tai selkäkipuja sitten joogan aloittamisen.
  • Minulle tekee hyvää välillä olla paikallaan ja ajatella hengityksen mukaan avautuvia erivärisiä lootuskukkia eri kohdissa sisäelimiäni.
  • En varsinaisesti usko chakroihin tai muihin sellaisiin, mutta minusta on tosi kivaa kuunnella, kun ohjaaja juttelee niistä rauhoittavalla äänellä. Oikeastaan minusta olisi aika lailla sama, vaikka hän puhuisi eri valaslajien eroavaisuuksista ja ominaisuuksista, kunhan puhuu.
  • Rakastan lämpölamppuja. Hakeudun aina mahdollisimman lähelle oranssina hehkuvaa lämmitintä ja tuntuu, kuin joogaisin takan edessä.
  • Rakastan bolsterin tuoksua. Se tuoksuu kuivilta heiniltä. Kun makaan lämmittimen vieressä bolsterilla pitkässä yin-venytyksessä, tuntuu kuin olisin jossain tallissa. Sellaisessa turvallisessa, lämpimässä, jossa vaikka Jeesus syntyi. Joka on mahdollisesti syttymässä tuleen millä hetkellä hyvänsä, koska siellä on myös takka, mutta en anna sen häiritä.
  • Tunnen itseni ensimmäistä kertaa elämässäni urheilulliseksi. En ole koskaan ennen ymmärtänyt olevani hyvin taipuisa, mutta nyt iloitsen siitä joka kerta kun väännyn ihmeelliselle mutkalle.

Juoksu sen sijaan on kesän jälkeen jäänyt. Ensin se vain unohtui kesälomalla ja sitten alkoivat monimutkaiset jalkavaivat, joiden ansiosta askelmittarinikin on ihan tärviöllä. En ole pitkään aikaan halunnut kävellä yhtään enempää kuin on pakko, varsinkaan ulkona, koska siellä pitää käyttää kenkiä. Se on ollut aika ärsyttävää, mutta eiköhän se tästä kun ainahan se siitä. Olen luottavainen, että pian taas kirmaan tuolla kuin lahtivalas.

Olen myös vähän kyllästynyt lapseni bloginimeen, Plöängiin. Hän sai tänään päiväkodista oman tonttunimen, joka oli niin mahtava, että päätin lanseerata sen tänne blogiinkin. Eli hyvästi Plöäng, tervetuloa Pallas Kanelikakku. Kysyin yhteneväisyyden vuoksi Roscoelta haluaisiko hänkin kenties uuden bloginimen, mutta hän ei nähnyt mitään syytä muutokselle. Kerran Roscoe, aina Roscoe ja minä olen Siina ikuisesti.

Namaste.

8 kommenttia:

  1. Mahtavaa! Mun elämässä jooga on nyt tauolla, en kylläkään tiedä miksi, koska siitä seuraa pelkkää hyvää. Minusta on myös ihanaa kuunnella värivalokukkahöpötyksiä, ne rauhoittaa kummallisesti. Aikoinaan maanantai oli mun hatha-joogapäivä, ja jopa maanantai menetti viikon paskimman päivän statuksen joogan ansiosta.

    Että ei kun ommm vaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äkkiä nyt takaisin joogaamaan! Olen kuullut, että astangassa on monikin itsensä rikkonut, mutta ainakaan yinistä ja lempeästä hathasta ei varmasti voi olla kenellekään muuta kuin hyötyä. Varsinkin jos pääsee lämmittimen viereen.

      Poista
  2. Mun on pakko myöntää, että jooga ei ikinä saa vakituista jalansijaa säpäkässä (HAHAHA) elämäntyylissäni, mutta nyt kun kuvailit tuota melkein liekehtivää tallia, jossa ensin Jeesus syntyi ja nyt te joogaatte - nyt tuli sellainen tunne, että sinne olisi pakko päästä.

    Siitä vähän mieleni pahoitin, että täällä ei ollut erityisen helpon ja muhevan kanelikaakun ohjetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olen kuullut, että joillekin jooga on ihan mahdotonta. Ehkä voisin kehittää oman joogatyylin, jossa juteltaisiin rauhoittavasti palavista talleista ja valaista. Mä voisin kirjoittaa tekstit ja joogaohjaajaystäväni voisi pitää tunnit. Loistavaa. Tästä se ura urkenee, hyvästi rahahuolet!

      Ja pahoittelen että johdin kakkuasiassa harhaan. Ei ollut tarkoitus.

      Poista
    2. Ei se mitään. En edes tiennyt haluavani kanelikakkua. Ajattelin, että se olisi sellainen kuivakakku, jos kohta ei yhtään kuiva, ehkä vähän jopa sisältä raaka, tiedäthän, vähän vain. Ja mausteinen. Ja eeppinen.

      Se kuulostaa kyllä aika hyvältä, mutta on toisaalta täysin mielikuvitukseni tuotetta! Luulen, että kanelikakku on parempi kuviteltuna.

      Poista
  3. Minulla jooga on ollut nyt pakollisella tauolla ja ärsyttää kun selkä, hartiat ja paikat muutenkin tuntuvat jumivan jatkuvasti. Olen huomannut, että joogaohjaajalla on iso merkitys ja heissä on eroja. Joiltakin ottaa tyynenä vastaan minkälaiset jutut tahansa, joku ohjaaja taas saa minussa aikaan hervottoman hihityksen kuvaillessaan kuinka päälaeltani (takapuolesta nyt puhumattakaan!) kasvaa oranssi kukka :D

    Tykkäsin Plöängistä nimenä, mutta ei tuo uusikaan hassumpi ole :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta. Jotkut joogaohjaajat ovat ihan parodioita itsestään, mutta joidenkin ääni on niin hypnoottinen, että ottaa vastaan kaikki chakrat ja lootuskukat ihan mukisematta.

      Poista
  4. Hih, tervehdys tänne. Ihan vaan sillä, että googeloimalla oman blogini löysin tämän postauksen. Kivaa, että joogasta kirjoittaa muutkin.

    VastaaPoista