lauantai 27. joulukuuta 2014

Ihmepoika

Elias Koskimies: Ihmepoika
Gummerus, 2014

Luin jouluna kirjan!!!

Ennen lisääntymistä jouluihin kuului oleellisesti se, että kulutti mahdollisimman paljon aikaa sohvan nurkassa kirjan kanssa. Yksi parhaista joulumuistoistani on se, kun ahmin John Ajvide Lindqvistin Ystävät hämärän jälkeen. Olin itse ostanut sen siskolleni lahjaksi, enkä näin ollen voinut ottaa sitä mukaani, ja se oli pakko saada luettua ennen kuin juna lähti. Voi että se oli hyvä kirja! Siskoni sen sijaan ei ole ilmeisesti vieläkään lukenut sitä. Sanonpa vaan, että kantsis.

Nyttemmin seurallisen Pallas Kanelipullan ja muiden aktiviteettien myötä joulun kirjamaratoonaus on jäänyt vähemmälle, mutta sain sentään yhden kirjan loppuun. Pääsin hetkeksi oikein lukemisen meininkiin, kun siskoni ystävällisesti vei lapsen mukanaan muutamaksi tunniksi ja Roscoen kanssa lukea tohotimme tuntikausia yhdessä. Siskoni näytti vähän pettyneeltä kun kuuli mitä olimme tehneet sillä aikaa, mutta en kyllä tiedä miten voisi paremmin aikaansa käyttää kuin lukemalla yhdessä. (Jos sitä tiedät, en halua kuulla.)

Mutta sitten tämä kirja. Sehän oli kerrassaan ihastuttava. Tykkäsin kovasti Elias Koskimiehen esikoisteoksesta Korusähkeitä, ja vaikka Ihmepojan meininki oli ihan erilainen, oli tarinassa samanlaista lämpöä ja hullua huumoria. Pidän ihan pohjattomasti Koskimiehen tavasta kirjoittaa, lukisin varmaankin vaikka hän päättäisi varioida puhelinluetteloa.

Onneksemme kuitenkaan Ihmepoika ei ole mikään puhelinluettelovariaatio, vaan herttainen tarina 14-vuotiaasta pojasta, jolla on iso pää, SMASH-verkkarit, pituutta 145-senttiä ja edessä elämän kesä vuonna 1988. Paitsi että isä saa jonkun kohtauksen sohvalla ja kaikki suunnitelmat skandalööseistä kokemuksista invavessan pahisjengin kanssa autiotalolla romuttuvat. Kirja kertoo siitä, millaista on olla paitsi erilainen nuori, myös siitä millaista on olla ihan tavallinen nuori. Tai siis. En itse haaveillut tolppakorkokengistä tai Madonnan ystävyydestä, mutta silti samaistun ihmepoikaan ihan kauheasti. Kukapa meistä ei olisi halunnut lentää yläasteen invavessasta New Yorkiin.

Tykkäsin kovasti siitä, miten erilaisuus ei ollut ihmepojalle taakka vaan voimavara. Usein kotimaisessa kirjallisuudessa ihmepojan kaltaiset hahmot joutuvat kärsimään erilaisuudestaan, mutta tämä jätkä kärsi ihan muista asioista ja sai voimaa omista ihanista jutuistaan.

Lisäksi on mainittava, että kirjan repliikit ovat ihan kuninkaallista tasoa. Murretta ja nuorisokieltä sekaisin. "Mää en kestä, tästä tullee ihana kesä mää tiejän sen jo nyt ja musta on greisii ett me voidaan viettää se yhdessä!!! Mun aivo sulaa!!! I love you!!! Jet'amee!!!"

Mitäpä siihen muuta voi sanoakaan. Ihmepoika, jet'amee!

3 kommenttia:

  1. Olen aiemminkin täällä maininnut, etten tykännyt Korusähkeistä ollenkaan. Ihmepoikaan taas rakastuin heti ihan pöhölönä ja olenkin lukenut sen jo kahdesti :D

    Tapasin Koskimiehen hänen kirjakiertueellaan ja kyllä häntä olisi jaksanut kuunnella vaikka kuinka kauan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin vain kuvitella, hän vaikuttaa muutaman näkemäni telkkarihaastattelun perusteella aivan ihanalta!

      Poista
  2. Minä tapasin Koskimiehen kirjamessuilla, tavattoman valloittava tyyppi! Ja valloittava on Ihmepoikakin, sanot hyvin tuon voimavaran, oli ihanaa että tässä ei menty siihen sellaiseen voiollaansuomessajotenkaikkimeneetäysinpersiilleen-meininkiin. Ja se nuorisopuhe, voi että!

    Voisin noita Korusähkeitä kokeilla myös, kiinnostaa.

    VastaaPoista