keskiviikko 3. joulukuuta 2014

How to Build a Girl

Caitlin Moran: How to Build a Girl
Harper Audio, 2014
Lukija: Louise Brealey

Ensin luin Caitlin Moranilta loistokkaan aloittelevan feministin aapisen Naisena olemisen taito, joka oli kerrassaan hieno. Kirjoitukseni siitä kuitenkin käsittelee näemmä lähinnä räkää, oksennusta ja niistämistä. Välillä itsekin ihmettelen tätä blogia. No, sitten vähän ajan päästä kuuntelin äänikirjana Moranthologyn, joka oli ensimmäinen äänikirjani. Ajatella, että siitä on vasta vuosi! Niin olen kääntynyt äänikirjojen ikuiseksi ystäväksi, en voi edes kuvitella, että olisin ilman. Ai niin, ja oli se Moranthologykin aivan hyvä, varsinkin kun lukijana oli itse Caitlin Moran, mutta toisti aika paljon Naisena olemisen taitoa.

Näillä pohjilla olin aika innostunut, kun huomasin, että Moranilta on ilmestynyt fiktiivinen kirja. Tosin näytti heti alkuun siltä, että se on melko lailla hänen omaan elämäänsä perustuva, eli mahdollisesti toistaisi Moranthologya fiktiivisenä tarinana, mutta en antanut sen häiritä itseäni. Pidinhän Moranthologyssakin eniten kirjailijan omaa elämää käsittelevistä pätkistä.

How to Build a Girl kertoo Johanna Morriganista, englantilaisesta teinistä 1990-luvulla, jonka perheessä on kaksi sosiaalituilla elävää vanhempaa ja ihan liikaa lapsia. Äiti on masentunut ja isä ei suostu päästämään irti kuvitteellisesta musiikkiurastaan. Nuoren Johannan elämä on sarja häpeällisiä kohtauksia, kunnes hän keksii olevansa hahmo nimeltä Dolly Wilde ja lähtee Lontooseen kirjoittamaan musiikkijournalismia.

Harmillisesti kirjaa ei lukenut tällä kertaa kirjailija itse, mutta kyllä tämä Louise Brealeykin oli kerrassaan hyvä, joten sen takia ei kirjaa kannata vieroksua. Jos vieroksuu, suosittelen esimerkiksi seuraavia syitä:

  • Kirja on aika ankea, tympeä ja välillä suorastaan ällöttävä. En pääse yli siitä, mitä Johannan veljet tekivät lemmikkietanoilleen ja monet muutkin kohdat olisi hyvin voinut jättää kirjoittamatta.
  • Johannan kulku nolosta tilanteesta toiseen on aika ikävää kuunneltavaa, ellei pidä myötähäpeästä. Itse en pidä.
  • Tarinassa käsitellään pitkällisesti ja hartaasti Johannan alkavia askelia seksin alalla. Ei pitäisi antaa itseään kohdella noin, mikä lienee toki Caitlin Moraninkin opetus. Eikä tietenkään kukaan saisi kohdella ketään noin.
  • Tarinat musiikkimaailmasta ovat tämmöisen varhaiskeski-ikäisen ihmisen mielestä vähän tylsiä.
  • Nämä jutut kuulostivat kovin tutuilta. Olen lukenut samantyyppisistä asioista jo kaksi kirjaa samalta kirjailijalta aika lyhyen ajan sisällä ja kaksi ensimmäistä olivat parempia.

(olen vähän innostunut luetteloista)

Mutta onhan kirjassa hyviäkin puolia. Johannan perheen kuvaus on hyvin kiinnostavaa. Miten elää, pärjää ja selviää sosiaalituilla elävä perhe. Tarina Johannan pikkuveljen Lupinin hampaista jää varmasti surullisuudessaan kummittelemaan mieleeni ikuisesti. Lisäksi Moran on parhaimmillaan todella hyvä kirjoittaja, jolla on paljon tärkeää sanottavaa. Jos ei ole lukenut Moranin aiempia kirjoja, tämä voi olla ihan hyväkin kokemus. Kuitenkin, jos näin on, ettei ole yhtään lukenut, suosittelisin huomattavasti mieluummin Naisena olemisen taitoa. Se on hieno kirja se. Tämä sen sijaan on ihan siedettävä kirja.

3 kommenttia:

  1. Jaha. Kuulostaa siltä, että Moran ei ole ihan välttämättä keksinyt mitään kovin uutta kirjalliseen repertuaariinsa. Kun lisäksi tuttuuteen yhdistää ällöttävyyden (olen ihan varma, etten itsekään pääsisi yli lemmikkietanoiden kurjasta kohtalosta, josta en mitään tiedä enkä mitään haluakaan tietää) ja myötähäpeän, voinen ehkä jättää lukematta.

    Olen nyt vain pahoillani siitä, että jouduit toimimaan jonkinlaisena esilukijana tässä, ikään kuin kirjallisena kanarialintuna Moranin kaivoksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos se olisi ollut liian kauheaa, olisin jättänyt kesken, joten ei pidä olla pahoillaan! Moranin kaivos kuulostaa jotenkin kovin kohtalokkaalta, muuten.

      Poista
    2. Niin, se on Morian sisarkaivos varmasti.

      Poista