tiistai 11. marraskuuta 2014

Rutosti hevosia

Luiz Ruffato: Rutosti hevosia
(Eles eram muitos cavalos, 2001)
Suom. Jyrki Lappi-Seppälä
Into, 2014

Innostuin kirjasta nähtyäni siitä arvostelun Hesarissa, josta en oikeastaan muista muuta kuin sen, että kirjalla on todella hieno nimi. Rutosti hevosia. En äkkiä keksi, miten kirjan nimi voisi olla parempi. Englanninnos on There Were Many Horses, mikä ei ole hetikään yhtä hieno, joten kiitos nimestä kuulunee kääntäjälle. Kiitos! Varasin kirjan kirjastosta, totesin ohueksi ja näin ollen päätin lukea.

Rutosti hevosia kertoo toukokuun yhdeksännestä vuonna 2000 São Paulossa, Brasiliassa. Se on kokoelma tekstinpätkiä, erimuotoisia, erilaisia, eri näkökulmia kaupunkiin ja ihmisiin. Minusta tämä on lyhytproosakokoelma, mutta takakannessa sitä nimitetään romaaniksi, joten oli mikä oli.

Oikeastaan päällimmäisenä kirjasta tulee sellainen olo, että olen hirveän onnellinen, että asun Helsingissä enkä São Paulossa. Kirjan mukaan siellä ei mene kenelläkään hyvin ja kaikki on ihan kauheaa, riippumatta onko yksinhuoltaja favelassa vai miljonääri bordellissa. Kaikki ovat onnettomia tai vähintäänkin tuottavat onnettomuutta muille. Tämä oli vähän niin kuin semmoinen antimatkailumainos. Kiitos, en halua enää tulla Brasiliaan. Nyt joku voisi kirjoittaa kaikista muistakin kaukokohteista vastaavan ja voisimme yhteistuumin pysyä onnellisina kodeissamme.

Edellisellä kappaleella en tarkoita, että kirja olisi millään muotoa huono, koska ei se ole, vaan oikein hyvä. Sen sisäinen käsitys elämästä vain on niin vastakkainen minun käsitykseeni, että lukeminen oli aika hankalaa. Kirja oli hyvä, mutta minä en pitänyt siitä. Voiko sen näin muotoilla kohteliaasti? Jos on kiinnostunut elämän ankeammista puolista, sellaisesta että voi tulla niskalaukaus milloin vain, rotat järsivät vauvaa, huoria raiskataan ja sitten kaikki kuolevat, niin sitten tässäpä oiva kirja juuri sinulle. Oli kai siellä jotain kevyttäkin välissä, mutta enimmäkseen aika surkea oli São Paulo toukokuussa 2000.

3 kommenttia:

  1. Oliko kirjassa edes rutosti hevosia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä se. En yhtään havainnut. Se oli varmaan jotain korkeampaa symboliikkaa.

      Poista
    2. Muistaakseni nimi oli otettu jostain runosta tai muusta sanonnasta, jota ehkä lainattiin siinä alussa. Tai sitten ei, luin jo tämän jo kesällä, joten en muista.

      Kirja oli muuten mielenkiintoinen, ei mikään helppo luettava tosiaan, mutta varsin hyvä kylläkin. Uuden kappaleen aloittamisesta tuli aina vain vaikeampaa, koska mitään kivaa oli tuskin tiedossa, joten välillä piti lukea jotain muuta ja kerätä voimia.

      Poista