tiistai 25. marraskuuta 2014

Piiraan maku makea

Alan Bradley: Piiraan maku makea
(The Sweetness at the Bottom of the Pie, 2007)
Suom. Maija Paavilainen
Bazar, 2014

Tällä kirjalla oli kaikki mahdollisuudet olla täydellinen. Minäkertoja on Flavia de Luce, 11-vuotias älykäs kemisti, joka asuu hullussa Buckshaw'n kartanossa filatelisti-leski-isänsä ja kahden siskonsa kanssa. Kirja alkaa, kun Flavian siskot ovat sitoneet hänet ullakon komeroon nalkkiin. Hetken ajattelin, että tässä on nyt käsissä oikea helmi, semmoinen makaaberi kartanotarina Addamsin perheen tyyliin. Mutta njääh.

Kirja on dekkari. Flavia löytää Buckshaw'n pihapusikosta kuolevan miehen ja alkaa tutkia hommaa. Se on sinänsä ihan kiinnostavaa, ei siinä mitään, kovasti näppäriä johtolankoja kuin Viisikoissa ikään. Ongelma oli, että Flavia, hänen perheensä ja kotinsa esiteltiin alussa niin kiinnostavasti, että olisin ollut tuhat kertaa kiinnostuneempi, jos kirjassa olisi kulutettu huomattavasti enemmän aikaa siskojen muilutukseen. Rikosjuoni oli keskeisen sisällön tiellä. Kaikki joilla on sisko voivat ymmärtää miten mielellään sellaisesta lukee. "Miten myrkytän siskoni A-Ö", varma joululahjahitti, ostaisin heti omalle siskolleni ja tiedän että hän arvostaisi!

Loppua kohti kirja parani kovasti, olin suorastaan peloissani kun luin loppuhuipennusta yksin pimeässä yöllä. Sähkökirjojen etu on se, että niitä voi lukea pimeässä, mikä korostaa pelottavaa kokemusta kovasti. Tosin ei tämä varmaan juuri kenenkään muun mielestä ole pelottava, minä nyt pelkäsin niitä hiton Viisikoitakin.

Ja kirjan nimihän on ihana! Varsinkin suomeksi! Ja kansi on myös hieno!

Vaikka olinkin pettynyt kirjaan, saatan silti lukea sarjan seuraavankin osan, Kuolema ei ole lasten leikkiä. Ehkäpä siinä on enemmän isää, siskoja ja hullua kartanoa. Näitä on ilmestynyt nyt englanniksi kuusi osaa, kymmeneen Bradley pyrkii tällä hetkellä.

4 kommenttia:

  1. Minulle tuo kirja oli ilo lukea, ihastuin kirjaan ja Flaviaan. Luen yleensä joulun pyhinä dekkarin, olisi pitänyt säästää jälkimmäinen osa siihen. En halua liian raakaa, vaan kepeän dekkarin. Kuolema ei ole lasten leikkiä olisi ollut siihen täydellinen

    VastaaPoista
  2. Minulla on menossa kakkososa juuri :).

    VastaaPoista
  3. No mutta nyt ette kertoneet onko toisessa osassa enemmän siskojen myrkyttämistä, isää ja kartanoa? Kannattaako se lukea?

    VastaaPoista
  4. Kannattaa lukea. En tiedä, oliko enemmän siskojen myrkyttämistä kuin ykkösessä. Vähemmän isää, mutta muitakin sukulaisia ilmaantui. Ja siskojen myrkyttämistä oli. Ja muita mielenkiintoisia kemiallisia kokeita :).

    VastaaPoista