lauantai 25. lokakuuta 2014

Siina perehtyy chick litiin, osa 2

Jennifer Crusie: Bet Me
Brilliance Audio, 2008
Lukija: Deanna Hurst

Jutellessani Liinan kanssa chick-lit-projektistani, hän kertoi, ettei ole juurikaan genreen perehtynyt, mutta että on lukenut yhden kirjan, joka oli ehkä ihan ok. Minä olin, että jaaha, vai että mahdollisesti ihan ok sellaisen ihmisen mielestä, joka lukee lähinnä ihan erilaista kirjallisuutta, vai niin, sehän voi sitten olla ihan hyvä, tai sitten se voi olla olematta, koska jos ei ole kauheastikaan lukenut tiettyä genreä, voi erehtyä pitämään genressään keskinkertaistakin teosta ihan hyvänä. Tosin moinen erehdys olisi Liinalta epätodennäköinen, hän on kuitenkin yksi parhaista lukijoista, joita tiedän. Lukijanakin voi nimittäin olla hyvä tai huono, uskokaa vain. Ja siksi minä heti ostin Liinan mahdollisesti ihan hyvänä pitämän kirjan Audiblesta.

Aluksi olin vähän, että mitäs ihmettä. Bet Me kertoo Minerva Dobbsista, jonka poikaystävä David on jättänyt, koska hän ei suostunut sänkyyn. Minerva on isokokoinen ja muodokas, mistä hänen äitinsä jaksaa jatkuvasti natkuttaa, varsinkin kun sisko Diana ei koskaan syö hiilareita ja on menossa naimisiinkin. Min ei meinaa mahtua morsiusneidon kolttuun eikä hänellä ole edes deittiä häihin. Ei tässä mitään, tämähän on ihan kiinnostavaa ja Min on erittäin hyvä päähenkilö. Mutta kirjan juoni perustuu sellaiseen tapaukseen, että Min on ystävineen baarissa ja kuulee, kun ex-David lyö vetoa Calvin Morrisey -nimisen miehen kanssa, että Cal saa Minin vällyjen väliin kuukaudessa. Minusta tämä oli aika ikävä pääjuoni. Kun en oikein tykkää vedonlyönnistä, ja kaikki henkilöt kuulostivat siinä baaritilanteessa aika juonittelevilta ja inhottavilta, jopa ihana Min.

Minulle jäi vähän epäselväksi, kuka löi vetoa mistäkin. Ilmeisesti David on sitä mieltä, että löi 10 000 dollaria vetoa siitä, että Cal saa Minin sänkyyn kuukaudessa. Min luulee, että he löivät tuon vedon kymmenestä dollarista. Cal on sitä mieltä, ettei lyönyt Davidin kanssa mitään vetoa, paitsi ehkä kymmenestä dollarista, että Min lähtee hänen kanssaan illalliselle. Kuten lähteekin, koska Min haluaa ärsyttää Davidia.

Kauheasti kaikkea epäselvyyttä ja selkkausta kirjassa on, kun David ja Calin entinen tyttöystävä (joka kirjoittaa ihmissuhdekirjaa, jonka loppuhuipennuksen pitäisi olla hänen ja Calin häät) sekoittavat soppaa, ja lisäksi mukana sählää joukko ystäviä ja sukulaisia.

Kirjan paras anti oli Minin ja Calin suhde. Heidän ihastumisensa ja suhteen eteneminen hankaluuksista huolimatta on kuvattu kauniisti. On todella mieltäylentävää, miten Cal arvostaa Minin ulkoista olemusta, vaikka koko maailma toitottaa, että Min on liian iso eikä tule koskaan saamaan kunnon miestä ellei kiduta itseään mahdottomilla dieeteillä, jotka eivät edes toimi. Koska naisen tehtävähän maailmassa on viekoitella itselleen hyvä mies, ja sen jälkeen... öö, no en ole ihan varma mitä sen jälkeen chick-lit-maailmassa kuuluu tehdä, koska kirjat yleensä loppuvat siihen kun se hyvä mies on saatu jallitettua. No kumminkin, Cal arvostaa myös Minin sisäistä olemusta, se vielä huomautettakoon. Niin että jos unohdan amerikkalaisuuden ja vähän höhlän vedonlyöntijuonen, tämä oli kaikkinensa ihan sellainen uskoa ihmiseen luova rakkaustarina. Kevyt ja höttöinen, mutta hyvän puolella.

Audiblessa kirjan kansikuva näkyy sillä tavalla vähän vinosti ja epäselvästi, ja ihmettelin puoliväliin asti, että minkä ihmeen takia tämän kirjan kannessa on lentäviä terveyssiteitä. Sitten guuglasin kannen, ja tajusin, että siinähän on tuommoiset ihmekorkkarit. Ehkä ne sopivat paremmin. Mutta kyllä mielelläni lukisin sellaisenkin kirjan, jonka kannessa lentävät terveyssiteet. Se voisi olla hyvin kiintoisa kirja. Tai kamala. En tiedä.

2 kommenttia:

  1. Mä en muistanut tuota vedonlyöntikuviota ollenkaan! Ainoa, mikä mulle jäi myönteisenä mieleen oli just toi päähenkilön ja miespäähenkilön keskinäinen arvostus: että onnellista loppua varten päähenkilön ei pitänyt ihmeenomaisesti laihtua 20 kiloa ja muuttua Tuhkimo-tyyliin mallikelpoiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulenpa, että sen minäkin muistan sitten kun tätä kuuden vuoden kuluttua muistelen. Ja sen vuoksi tämä myös kannattaa lukea, ei juonen.

      Poista