torstai 30. lokakuuta 2014

Not That Kind of Girl - A Young Woman Tells You What She's 'Learned'

Lena Dunham: Not That Kind of Girl - A Young Woman Tells You What She's 'Learned'
Random House Audio, 2014
Lukija: Lena Dunham


Minä tykkään Girls-sarjasta kuin hullu puurosta. Se on suorastaan nerokas, nykytelkkarin parasta antia. Ja Girlsin on luonut Lena Dunham, joka myös näyttelee pääosaa sarjassa. Näin ollen minusta Lena Dunhamkin on nerokas. Siksi en tietenkään voinut olla vastaamatta myönteisesti tämän äänikirjan kutsuun, kun se minua Audiblessa viekoitteli.

Muuten tuo sanonta, tykätä kuin hullu puurosta. Se on kyllä ihan pöljä. En usko, että hullut tykkäävät puurosta yhtään sen enempää kuin kukaan muukaan. Puuro on ihan kivaa, mutta kyllä siitä pitävät lähinnä kuituintoilijat. Luulen, että minä ainakin panostaisin suklaaseen, jos mielenterveyteni järkkyisi, en puuroon. Ja onko väärin sanoa hullu? Varmaan on. Pitäisikö tuo sanonta muuttaa, että tykätä kuin mielenterveydeltään järkkynyt suklaasta? Olisiko se parempi?

Kirjassa Dunham kertoo, mitä hän on oppinut elämässä, että mahdollisesti joku muu voisi oppia hänen opetuksistaan. Hän on tällä hetkellä 28-vuotias, joten on ihan hyvä, että kirjan otsikossa 'learned' on lainausmerkeissä. Kyllä on jokseenkin vaikea ottaa vastaan elämänopetuksia ihmiseltä, joka on minua, no, useita vuosia nuorempi, mutta sitten toisaalta, kuten Dunham kirjassaan sanoo:
"I'm already predicting my future shame at thinking I had anything to offer you with this book, but also my future glory in having stopped you from trying an expensive juice cleanse or having the kind of sexual encounter where you keep your sneakers on."
Ei kai siinä mitään vikaa ole, että jakaa kokemuksiaan. Sitä paitsi Dunham on hyvin kiinnostava tyyppi, jolla on paljon sanottavaa monista asioista. Kirjassa oli ehkä hintsusti liikaa haparoivia seksikuvauksia, kuvauksia useista nuorista miehistä, jotka kesken seksin heivaavat kondomin tyynyn alle tai huonekasviin, kuvauksia epävarmoista nuorista ihmisistä, jotka eivät koskaan pääse seksiin asti, mutta jos semmoinen ei haittaa, on kirjassa siinä lomassa paljon muutakin. Se kertoo newyorkilaisesta tytöstä, joka kasvaa taiteilijaperheessä moniin suuntiin haparoiden ja jotenkin tyypilliseen newyorkilaiseen tapaan terapeuteille rupatellen.

En tiedä mitä varsinaista annettavaa tällä kirjalla on, mutta oli se silti kiinnostava ja hauska. Tätä voinee suositella Dunham-faneille, kuten itse olen, mutta en tiedä miten paljon tästä saa irti jos ei ole kiinnostunut hänestä ihmisenä, tai hänen kasvustaan siksi hienoksi taiteilijaksi joka nyt on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti