sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Muumit Rivieralla

Xavier Picard, 2014


Seuraa johdanto.

Lapseni Plöäng on yhtä aikaa hyvin reipas ja hyvin herkkä. Olemme löytäneet hänestä monia trendikkäitä aistiyliherkkyyden piirteitä, sillä hän reagoi tosi voimakkaasti hajuihin ja ääniin ja moniin muihinkin aistiärsykkeisiin. Tämä ei varsinaisesti haittaa mitään, mutta on helpompi ymmärtää, että ei se tahallaan vihaa pölynimurin ääntä tai saippuan hajua vessassa, vaan kokee asiat vain herkemmin.

Kuulin, että päiväkodilla on aikeena viedä Plöäng nukketeatteriin, ja muistin oitis edellisen nukketeatterikeikkamme, joka päättyi heti kun ovi sulkeutui. Plöäng alkoi kirkua pimeydessä eikä rauhoittunut edes rusinoilla, joten meidän oli poistuttava. Saimme onneksi rahat takaisin. Ajattelin, että olisi ehkä paikallaan vähän treenata katsomossa istumista, joten päätimme mennä koko perhe leffaan.

Olisimme menneet jo pari viikkoa sitten katsomaan Viirua ja Pesosta, mutta lippuja varatessa järkytyimme. Leffalipuista ja -herkuista olisi tullut helposti yli viidenkympin keikka. Ei siinä mitään, mutta kun hyvin todennäköinen skenaario oli, että joudumme poistumaan ennen kuin elokuva edes alkaa, tuntui, että hinta oli vähän kallis. Onneksi huomasin, että 5.10. on Finnkinolla lasten sunnuntai, jolloin ensinnäkin liput ovat huomattavasti halvempia ja toiseksikin ohjelmistossa on elokuva, jonka kaikki halusimme nähdä. Varasin siis liput oitis.

Tänään sitten Roscoe ilmoitti olevansa hyvin hyvin sairas. Kysyin Plöängiltä haluaako hän mieluummin mennä joskus toiste koko porukalla vai tänään kahdestaan äidin kanssa. Tänään mentiin. Matka meni hienosti. "Sain kaksi uutta ystävää!" Plöäng ilmoitti kasvot loistaen Kaisaniemen metron liukuportaissa. Toinen oli kotipysäkin juoppo, joka alkoi itkeä nähdessään lapseni, kun hänelle tuli omat lapsenlapset mieleen, oikein herttainen tyyppi, vilkuttelivat Plöängin kanssa. Toinen oli metrossa vastapäätä istunut hampaaton mies, joka selvästi myös piti Plöängiä ihastuttavana. Hekin vilkuttelivat vielä metron ikkunasta. Ihanan ennakkoluulotonta tuo kolmivuotiaiden ystävystyminen!

No se siitä. Elokuvissa istuimme innoissamme penkillä, meillä oli popcornia, mehua ja muumikarkkeja. Istuimme oven vieressä, että pääsisimme luikahtamaan helposti ulos tarpeen tullen. Mainokset alkoivat. NE OLIVAT IHAN SAATANAN KOVALLA. Plöäng piteli korviaan ja hoki kauhuissaan "Pois! Pois!" Ehdotin, että laitetaan pipo korville, istutaan sylikkäin ja toivotaan, että äänet vähän vaimenevat kun leffa oikeasti alkaa. Ja näin onneksi kävi. Istuimme silti pipo päässä sylikkäin koko leffan, koska se oli oikeastaan aika kivaa. Mikäs sen parempaa kuin hyvä penkki ja sylissä ihana lapsi joka syöttää minulle kaikki mustat muumikarkit.


No sitten päästään itse leffaan.

Muumit Rivieralla oli vähän kummallinen. Tunnustan heti, että vihaan piirrettyä muumisarjaa, varsinkin ne loppujaksot ovat ihan luokatonta kuraa. Mietinkin leffassa, että miksi minusta sitten tämä leffa on ihan ok. En tiedä. Mutta leffassa oli tosi erilainen tunnelma kuin sarjassa. Pastellisävyinen, vähän omituinen. Muumitalo oli yhtäkkiä ihan rannalla. Ensin siihen rantaan haaksirikkoutuu merirosvolaiva, jonka funktio tarinan kannalta on edelleen minulle mysteeri, mutta mitäpä tuosta. Sitten muumit päättävät lähteä Rivieralle. Mamma, pappa, Myy, muumipeikko ja Niiskuneiti (jotka ovat pariskunta, mikä oli itselleni jotenkin järkytys, onko sarjakuvissa tosiaan näin?) matkaavat veneellä unelmien kohteeseen. Siellä on meininki pinnallista, kaikki raharikkaita, playboy viekoittelee Niiskuneitiä ja muuta sellaista.

Kaikenkaikkiaan ihan viihdyin. Piirrosjälki oli yksinkertaista, muumit erinäköisiä kuin sarjassa, niillä oli myös eri äänet. Jostain luin, että koska leffa perustuu Janssonin aikuisten sarjakuviin, se ei ole pelkästään lapsille tarkoitettu. En nyt tiedä oliko tässä mitään erillistä aikuisten tasoa. Luulen, että jos en olisi koko ajan peilannut leffaa lapsi sylissäni, jos olisin katsonut sen yksinäni, olisin varmaan vähän pettynyt. Pari kertaa vähän tirskahdin, mutta muuten oli aika tasaisen herttaisaa.

Joka tapauksessa. Suosittelen katsottavaksi lapsiseurassa. Sopii myös herkille. Lapsikin tykkäsi kovasti, varsinkin herkuista. Hän jaksoi istua koko puolitoistatuntisen elokuvan paikallaan ja selvästi viihtyi. Kotimatkalla lapsi ihmetteli, miksi ei ollut mörköä eikä edes hattivatteja, mutta ei niitä ihan aina niitäkään. Ihan hyvä ettei ollut. Hyvä kokemus. Plöäng aikoo kuulemma mennä ensi viikolla uudestaan samaan teatteriin katsomaan saman elokuvan, mutta isin kanssa, koska isi ei vielä ole nähnyt sitä. Ihan hyvä diili. Ehkä minä voin sitten istua kotona lukemassa.

11 kommenttia:

  1. Tämä oli hyvä ja tarpeellinen arvio.

    Minulle on jostain jäänyt päähän, että se Muumit Rivieralla -sarjisversio olisi sellaista vain-aikuisille -kamaa, jossa kokeillaan kaikenlaisia jänniä tajustimia sun muuta, ja miettinyt, josko tässä leffaversiossakin pappa nauttii kansalaisluottamuksen ohella esim. jänniä pillereitä, ja miten monta närkästynyttä puhelinsoittoa siitä Iltalehteen tulvii.

    Mutta ei siltä kuulosta. Ehkä vien siis omankin lapseni katsomaan leffaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mäkin odotin, että tässä oltaisiin jossain psykedelisissä tunnelmissa, mutta ei. Sellaista ei valitettavasti ollut. Pappa nautti kyllä drinksuja uuden ystävänsä kanssa, mutta ei tässä mitään varsinaista päihtyneisyyden kuvausta ollut. Niiltä osin olin vähän pettynyt.

      Poista
  2. Minullakin oli tämä leffa mielessä vkolopuksi mutta. Hyvältä kuulosti teidän reissu ja varsinkin miten suhtaudut herkkyyksiin.
    Ne mainokset on kyllä tosiaan kovalla, outoa etteivät älyä lastennäytöksiin edes hiljentää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin! Aikuisenkin korvat meinasivat särkyä, en tajua mikä niiden hullun kovien äänien funktio on. Ehkä oletus on, että penkkejään etsivät ihmiset älisevät niin kovaa, että pitää huutaa heidät tuoleihinsa. Mutta vähempikin varmaan piisaisi, oli ihan tuskallista tuo.

      Poista
  3. Sylikkäin leffailu on aika mahtavaa puuhaa :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos vinkistä! Juuri tänään mietin, että voisiko kys. leffan katsoa a) yleisen leffajännityksen vuoksi ja b) koska itse inhoan uusia Muumi-piirrettyjä. Ehkä tälle voi siis antaa mahdollisuuden, kiva.

    Ja ne mainokset, todellakin argh! Perustetaanko joukkoaddressi aiheesta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannatan adressia! Ainakin voisin antaa Finnkinolle palautetta. Olisi ollut vähän hölmöä, jos olisimme ehtineet lähteä ensimmäisen mainoksen takia, kun itse leffa sitten oli ihan siedettävällä volyymillä.

      Poista
    2. Luiskahtikohan minun kommentti jonnekin, vai mitä sille tapahtui. No, toista kertaa sitten. Annoin joskus palautetta mainosten volyymistä Finnkinossa. Tarjosivat korvatulppia - lipunmyyjällä oli siellä ihan iso kulho kertakäyttöisiä sellaisia. Mutta ei kuulemma ole mahdollista pienentää äänenvoimakkuutta. Ihme hommaa.

      Kiitos arvostelusta, tätä ehkä uskaltaisi mennä katsomaan Eemelistä traumatisoituneen 4-vuotiaan kanssa.

      Poista
  5. Saako mennä katsomaan ilman lapsia? ;)

    Ihana bloggaus. Ennenkaikkea viehätyin Plöängin uusista ystävistä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tokkiisa myös ilman lapsia! Tarkoitin vain, että mielestäni elokuva oli ehkä hieman lame aikuiseen makuun, mutta lapsen iloa peilatessa sain itsekin leffasta enemmän. En tiedä olisinko yksinäni nauttinut yhtä paljon kuin nyt.

      Poista