keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -trilogia

Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin
(Torka aldrig tårar utan handskar, 2012-2013)
Johnny Kniga, 2013-2014
Suom. Otto Lappalainen

Viime vuonna joka suunnassa kohisi, kun Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin tuli ensimmäistä kertaa televisiosta. Ajattelin, että katson sen sitten kun olen lukenut kirjat, enkä voi lukea kirjoja ennen kuin ne kaikki ovat ilmestyneet suomeksi. Jos ne kerran ovat niin hyviä kuin puhutaan, en halua aloittaa ellen voi lukea kerralla loppuun. No, sitten kumminkin menin hätäilemään ja ehdin lukea ensimmäisen osan puoliväliin ennen kuin tajusin, että olen kolmannessa osassa varausjonon sijalla viisimiljardia. Sitten jouduinkin näkemään aika paljon vaivaa, että sain sen käsiini pikalainana. Vaan onnistuin. Eläköön HelMet-kirjastojen Bestseller-lainat ja niiden nykyiset kahden viikon laina-ajat, koska silloin kun bestisten laina-aika oli viikon, ei kaltaisellani lukijalla ollut mitään mahdollisuutta ehtiä lukea niitä kuolematta kolmesti stressiin.

Osa 1: Rakkaus

Alku tangertelee. Kielessä on jotain, joka ärsyttää ihan kauheasti. Jotenkin töksähtelee ja ruotsi kaikuu läpi liikaa. Yleensä se ei haittaa, mutta nyt jotenkin, en tiedä, ärsyttää. Sitten imeydyn mukaan ja joko totun kieleen tai alan pitää siitä, koska yhtäkkiä kirjaa on vaikea laskea käsistään.

Niille kahdelle juuri suljetusta tynnyristä paenneelle, jotka eivät vielä tiedä, kerrottakoon, että trilogia kertoo makrotasolla aidsin saapumisesta Tukholman homoyhteisöön, mikrotasolla se on Rasmuksen ja Benjaminin rakkaustarina. Ensimmäinen osa kertoo Benjaminin lapsuudesta ja nuoruudesta Jehovan todistajana ja Rasmuksen nuoruudesta erilaisena lapsena pienessä kaupungissa. Lopulta Rasmus pääsee Tukholmaan ja kaikki muuttuu.

Gardell kirjoittaa kuvaa todella upeasti homoyhteisöä ja sairastuneita. Pidin erityisesti Benjaminin uskovaisperheen kuvauksesta ja oikeastaan koko Benjaminista, hän vaikuttaa ihanalta. Ihana on myös Paul, hieman vanhempi homo, joka ottaa nuoret pojat huomaansa ja tutustuttaa lämpimästi homoyhteisöön.

Osa 2: Sairaus

Taas tangertelee alussa. Kielessä on joku pielessä. Tässä osassa en pääse siitä yli ja kirjan lukeminen on melko kankeaa koko ajan.

Haluaisin lukea Benjaminista ja Rasmuksesta tai koko homoyhteisö Variksesta, mutta kirjassa kerrotaan pitkällisesti ensin Reinestä, joka oli ensimmäisiä Ruotsissa aidsiin kuolleita, ja sitten Bengtistä, suuresta näyttelijälupauksesta. Molemmat ovat kiinnostavia tavallaan, mutta kielen töksähteleväisyys vieraannuttaa. Varsinkin repliikit ihmetyttävät, ovat kovin epäluontevia. En tiedä onko vika Gardellissa, käännöksessä vai minussa. Tosin nyt kun muistelen, koin jotenkin vieraana myös sen yhden aiemman Gardellin jonka olen lukenut, Kummajainen astuu kehiin, joten on toki mahdollista, että meillä ei vain Gardellin kanssa kielellisesti synkkaa. Tuon kummajaisen kun on kääntänyt eri ihminen kuin tämän trilogian, joten uskallan epäillä alkuperäistekstiä.

Loppua kohti onnistun kuitenkin taas heittäytymään tarinan vietäväksi. Pidän kovasti Gardellin heittelehtimisestä tarinan ajassa. Benjaminin ja Rasmuksen tarinan loppu tulee selväksi jo hyvin varhaisessa vaiheessa, mutta oikeastaan sillä ei ole väliä, koska kyse on suuremmasta tarinasta.


Osa 3: Kuolema

Kieli jatkaa ärsyttämistään, mutta yritän sivuuttaa sen.

Tarina etenee kohti vääjäämätöntä. Tässä osassa kuullaan lisää Bengtistä, lisäksi Lars-Åkesta ja Paulista. Ja tietenkin Rasmuksesta ja Benjaminista.

On hurjaa, miten aids niittää. Olin kirjan tapahtuma-aikana pieni, mutta muistan sen pelon ja kauhun, jota tuntematon tauti aiheutti. En tietenkään niin kuin ne ihmiset, joita tauti oikeasti kosketti, mutta muistan silti, ettei kukaan tiennyt miten se tarttuu ja se oli hyvin pelottavaa, ehkä juuri siksi että olin lapsi. Mutta nyt kun luen, miten puhdasta painajaista tuo aika on ollut heille, jotka olivat taudin tulilinjalla, niin itkuhan siinä tuli. Eikä niinkään taudista, vaan varsinkin kaikesta siitä, mitä muut ihmiset tekivät heille. Miten heitä kohdeltiin.

Vaikka olenkin tässä nillittänyt kirjan kieltä, Gardell kirjoittaa tarinan tasolla erittäin voimakkaasti, tunteisiinvetoavasti ja kiistatta taitavasti. Tämä ei ole mikä tahansa tarina, vaan todistus siitä, mitä todella tapahtui. Ja sen takia se on hyvin tärkeä, eikä sitä voi oikeastaan edes arvioida samoilla kriteereillä kuin jotain, minkä joku keksi päästään kotisohvallaan. Siksi se on myös hieno ja arvokas. Onneksi Gardell tekee työnsä hyvin.

Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin on mielestäni yksi parhaita nimiä koskaan. Ihan upea! Tosi koskettava ja samalla kertoo niin paljon kirjan molemmista tasoista. Ainoa vain, että olenko ainoa, jonka mielestä olisi parempi taivuttaa "kyyneliä" kuin "kyyneleitä"? Vai olenko lopullisesti pilannut kielipääni jääräpäisesti sanomalla "lohea" kun pitäisi sanoa "lohta"?

Sitten seuraavaksi onkin katsottava sarja! Hanskat kädessä, koska kyyneleitä ei voine välttää.

5 kommenttia:

  1. Minä en jostain syystä kiinnittänyt ollenkaan huomiota kirjan kieleen, tai siis se ei minua häirinnyt. Minua vain kiehtoi koko trilogia, ja vuodatin kyyneleitä rutkasti päätös osan kanssa. Annoin trilogian omasta kaapistani lahjaksi ystävälleni, ja hän jo takakansien perusteella ihastui. Toivottavasti tulee pitämään lukemastaankin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa olla melkoinen kivisydän, tuo ystäväsi, jos ei näistä pidä!

      Poista
  2. Hieno trilogia, itse luin sen loppuun eilen. Luin kaikki kirjat ruotsiksi ja siksi kieleen ei ehkä samalla tavalla tullut kiinnitettyä huomiota, paitsi viimeisessä osassa siihen että tietyt asiat tuntuivat jatkuvasti toistuvan samanlaisina, kuin aikamatkustavina sivuina. Tarinasta kyllä pidin ja vaikutuin, omia suosikkejani olivat Paul ja Benjamin.

    Sarja on mielestäni todella hyvin toteutettu. Tarina keskittyy tarkemmin Benjaminiin ja Rasmukseen, sivupolkuja on vähemmän, siksi ehkä sarja on jotenkin yhtenäisemmän oloinen. Hyvät näyttelijät, hieno tunnelma, suosittelen kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toistoa oli tosiaan, varsinkin kun luin aika nopeaan tahtiin kaikki. Toistoa oli ensimmäisestä kirjasta asti ja se voimistui loppua kohti. Minusta se oli ihan toimiva tehokeino.

      Ajattelinkin, että sarjan täytyy keskittyä enemmän heihin. Hyvä kuulla. Nyt pitää vain keksiä mistä saan sen käsiini, kun ehdin ilmeisesti juuri missata sen Areenasta, eikä sitä ole vielä kirjastossakaan. Odotan sitä kovasti! Voisivatkohan uusia vielä kolmannen kerran ihan pian, minusta kyllä voisivat!

      Poista
    2. No kyllä voisivat! Mies ilmoitti, että meille pitää kuulemma hankkia sarja dvd:nä koska hän ei nähnyt kuin vikan osan, pitää tutkia mistä sitä saisi. Mutta kyllä voisi Ylekin ihan hyvin vielä uusia, varmasti katsottaisiin.

      Nämä olisi varmaan ollut tavallaan parempikin lukea putkeen, hyvää jälkiviisautta, mutta hieno sarja näinkin koettuna.

      Poista