tiistai 30. syyskuuta 2014

Prokrastinaatio

Minulla on tällä viikolla kaksi päivää, jolloin minun pitäisi kirjoittaa. Niin oli viime viikollakin. Kirjoitinko viime viikolla? En. Tein apurahahakemuksen, luin ja järjestelin kolmivuotisjuhlia. En laiskotellut vaan tein kaikenlaista tärkeää aiheen vierestä. Aionko tällä viikolla kirjoittaa? Todellakin aion! Ihan niin kuin aioin tosi kovasti viime viikollakin.


Huomaan, että prokrastinaatio on astunut keskuuteemme. Hommaan kaikenlaista sijaistoimintaa, kuten:

- Blogi. Ajattelen, että tämmöiset nopeat blogikirjoitukset saavat sanahanat auki ja kohta sormeni soittavat näppäimistöä kuin itsestään. En ole vielä valmis luopumaan teoriastani, mutta aika usein huomaan siirtyväni bloggaamisesta lounaalle enkä tekstitiedoston pariin.

- Lukeminen. Olen varma, että lukeminen on kirjoittamisen elinehto. Kirjoitan, koska luen ja toisin päin. En tiedä mitä järkeä olisi kirjoittaa, jos ei itse lue. Miksi kukaan lukisi minun kirjoituksiani, jos minäkään en viitsi lukea mitään? Toisaalta lukeminen on myös hauskinta mitä tiedän, joten tässä piilee vaara, että perustelen hauskanpitoani muka järkeväksi työntouhuksi, mutta en ole valmis luopumaan tästäkään teoriasta. Uskon vakaasti, että lukeminen ruokkii kirjoittamistani.

- Elokuvat. Uskon myös, että kaikki muukin kulttuuri ruokkii kirjoittamistani. Siksi olenkin päättänyt, että saan silloin tällöin käydä päiväleffassa, koska iltaleffassa käynti on lapsiperheessä aina pois perheajasta, eikä sitä ole riittävästi muutenkaan. Lisäksi päiväleffat ovat halvempia ja hauskempia, enkä ymmärrä miksi tämän kirjoitusajan pitäisi olla puhtaasti kärsimyksellistä. Esittäessäni tätä teoriaa Roscoelle, hän näytti siltä, että sai minut kiinni lorvimisen suunnittelusta, missä hän ehkä oli hieman oikeassa. Näin ollen lupaan, etten käy päiväleffassa kovin usein. Ehkä kerran kuussa tai jotain.

- Liikunta. Tiedän, että kävelylenkki aamulla tai mikä tahansa urheilu ja ulkoilu edistävät kirjoittamistani, koska saan ulkoilmasta ja liikkumisesta energiaa. Olen päättänyt ainakin pari kertaa viikossa lenkkeillä kotiin vietyäni Plöängin päiväkotiin. Suorinta tietä kotiin on 3,5 km ja voisin helposti kiertää niin, että tulisi kiva viiden kilometrin lenkki. Tänään kävelin sen 3,5 km kaupan kautta kotiin. Sekin oli kivaa. Tosin nytkin kun olen hyvin energinen ja ulkoillut, en koe tarvetta avata tekstitiedostoa.

- Legot. Oikeastaan tällä hetkellä rakentelisin mieluiten legoista. Tätä ei ehkä voi perustella mitenkään järkevästi. Hiton legot!

Ongelma taitaa olla, etten ole päässyt kunnolla vauhtiin. Onneksi ensi viikosta alkaen kirjoituspäiviä on viikossa neljä, joten vauhtiin pääsy helpottuu. Nyt kun päiviä on kaksi, menee ensimmäinen vitkutellessa ja toisena päivänä tuntuu turhalta aloittaakaan kun kohta pitää kuitenkin taas lopettaa viideksi päiväksi. Sanon itselleni hyvin ankarasti, että kuulepa Siina, kukaan ei kirjoita sinun puolestasi ja olet tehnyt tosi paljon töitä mahdollistaaksesi itsellesi tämän kirjoittamisajan, ja Roscoekin on, joten nyt et voi istua siinä katselemassa kaukaisuuteen ja haaveilemassa kahvitauosta, koska se nyt ei vain käy laatuun, senkin laiska lortti.

Ja nyt uskon ankaria sanojani ja avaan sen hiton tiedoston! Tai no, ehkä kuitenkin ensin syön vähän lounasta. Eihän sitä syömättä jaksa.

6 kommenttia:

  1. Voi Siina. Kovin tuttua. Minä olen viime päivät vältellyt parin jutun aloittamista, koska on niin kiire, etten ehdi kuitenkaan. Pitäisikin muuten kirjoittaa blogiin kiireestä. Paitsi että en ehkä ehdi. Koska kiire. Vältellä juttuja. Kylsäätiedät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että tämä on tuttua ihan kaikille kirjoittajille. Paitsi ehkä joillekin tosin itsekurillisille. Mutta yritän lohduttaa itseäni, että lykätessäni asioita tulen samalla suunnitelleeksi ne tosi hyvin, jolloin oikeastaan niiden tekemiseen kuluu paljon vähemmän aikaa sitten kun oikeasti saan tartuttua toimeen.

      Poista
  2. Mä ymmärrän.

    (Mutta olen tässä silti tosi onnellinen siitä, että luet. En tiedä mitään pelottavampaa kuin kirjailija, joka ei "ehdi" lukea. No okei, joitakin pelottavampiakin asioita on, mutta ei kovin monta.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ymmärrän, että monet kirjailijat ovat niin sisällä tekstinsä maailmassa etteivät voi luodessaan lukea muuta, koska se sekoittaisi. Olen hirveän onnellinen, että itse en ole sellainen. Olisi kamalaa, jos pitäisi tavallaan valita lukeminen tai kirjoittaminen.

      Yksi tuttu kirjailija kertoi, että kirjoittaessaan voi lukea vain sellaista, mikä ei mitenkään liity omaan kirjoittamiseen, ja hän luki vanhaa avaruus-scifiä. Minusta paljon parempi kuin olla lukematta ollenkaan. Mulle lukeminen on rentoutumista, enkä tiedä mitä tekisin jos en iltaisin voisi lukea. Miten ihmiset edes saavat unta ilman kirjaa?

      Poista
  3. Hiton legot :D! Todellakin. Jos minulla olisi kasa legoja, en tasan tekisi mitään, mitä pitäisi (tiskit, imurointi, kirjoittaminen, lukeminen jne), vaan legoilisin vaan. Hiton legot, siis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Lisäksi ei edes voi imuroida jos on legoleikit levällään. Nehän imeytyisivät oitis imuriin. Kyllä on tärkeämpää legoilla kuin imuroida. Minusta.

      Poista