torstai 11. syyskuuta 2014

Dallas Buyers Club

Jean-Marc Vallée, 2013

Kuva täältä
Ihailtuani Matthew McConaugheyta True Detectivessa, odotin tietenkin Dallas Buyers Clubia innolla, olihan hän saanut tästä roolista oikein oscarin ja kaikki. Ja Jared Letokin sai.

Oscareissa olen huomannut viime vuosina semmoisen jutun, että pitäisi tajuta lopettaa niiden seuraaminen kun niistä ei koidu kuin yliodotuksia ja pettymyksiä. Siellä palkitaan aina ihmisiä, jotka ovat laihduttaneet, lihoneet, leikanneet tukkansa, näyttelevät kehitysvammaista tai mielenterveydeltään järkkynyttä, pukeutuvat eri sukupuoleksi tai jotain muuta. Jos näyttelee tavallista ihmistä niin kyllä ei saa mitään palkintoja vaikka kuinka olisi vivahteikas. Isot oscarleffat ovat muutenkin ylitunteellisia ja kertovat aina jostain tosielämän sankarista.

Dallas Buyers Club on tästä hyvä esimerkki. Elokuva perustuu tositapahtumiin, se kertoo ylimachosta rodeosankarista Ron Woodroofista, jolla todetaan HIV vuonna 1985. Silloin AIDSia pidettiin homojen tautina, eikä superhetero Woodroof voi uskoa saaneensa sen. Hänelle annetaan elinaikaa kuukausi, mutta Woodroof alkaa ottaa asioista selvää, ja huomaa, että parempia lääkkeitä on tarjolla esimerkiksi Meksikossa. McConaughey laihdutti itsensä ihan kinttanaksi roolia varten, ja on kieltämättä vaikuttava. Leto esittää transsukupuolista Rayonia, erittäin hienosti hänkin.

Karsastan tosipohjaisuutta elokuvissa ja kirjoissa, ellei oikea tarina ole jo niin kaukana, että tekijät voivat lähteä sooloilemaan kunnolla. Jostain syystä näistä, varsinkin isoista Hollywood-jutuista ja amerikkalaisista kirjoista, tulee lähes aina ylipateettisia sankaritarinoita. Niin kävi vähän Dallas Buyers Clubillekin. Ihan kiva leffa, mutta liian amerikkalainen oscarjollotus minun makuuni.

4 kommenttia:

  1. Ihan just samaa mieltä tästä! Mikä ei tietty sinänsä ole mikään ylläri.

    K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisin tosi yllättynyt, jos joskus oltais eri mieltä jostain :)

      Poista
  2. Minä tästä tykkäsin kun leffassa kävin katsomassa, AIDS-historia kiinnostaa ja jollotuksen ohella tässä kuitenkin oltiin asian ytimessä semirealistisesti. En sitten tiedä kuinka paljon sivuhenkilöitä oli leffaan muokattu, pääjuoni kuitenkin piti käsittääkseni myös reaalimaailmassa paikkansa.

    Tuo True Detective pitäisikin katsastaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin AIDS-historia kiinnostaa, ongelma mulla on lähes aina tarinan tosipohjaisuus. Se pilaa aina kaiken. Jotkut kai nimenomaan pitävät siitä, minä en. Ilmeisesti ainakin Rayon ja tohtori Saks olivat ihan keksittyjä hahmoja, mutta tosiaan suurin osa oli käsittääkseni ihan totta.

      Suosittelen True Detectivea!

      Poista