maanantai 18. elokuuta 2014

Top of the Lake


Top of the Lake on Jane Campionin vuonna 2013 ohjaama ja käsikirjoittama minisarja. Tai no, toinen käsikirjoittaja oli Gerard Lee ja toinen ohjaaja Garth Davis, mutta silti tästä puhutaan Campionin sarjana.

Sarja kertoo Elisabeth Mossin (eli MadMenin Peggyn) esittämästä poliisista, Robinista, joka palaa kotikonnuilleen Uuteen-Seelantiin (vai miten ihmeessä se taipuu kun siinä on tuo väliviiva) kun äiti on sairastunut. Siellä hän pääsee heti duunihommiin, kun järveen kävellyt 12-vuotias Tui on raskaana. Tuin isä on seudun alamaailman isojehu Matt Mitcham, jolla on Tuin lisäksi kolme poikaa. Johnno Mitcham on Robinin entinen hellu, joka on viettänyt viimeiset kahdeksan vuotta vankilassa Thaimaassa (ja lisäksi hän on erittäin komea, mutta se nyt on sivuseikka). Lisäksi seudulle on muuttanut hämmentävä guru GJ, jota esittää Holly Hunter, joka on perustanut kontteihin jonkinlaisen turvapaikan kaltoinkohdelluille naisille, jotka tykkäävät hillua nakupelleinä.

Sarja herätti perheessämme paljon tunteita:

- Heti ensimmäisestä jaksosta muodostui perinne, että aina kun järveä näytettiin, Roscoe huokasi aidon pöyristyneenä: "Miten helvetissä se voi olla kilometrin syvä! Pyykösjärvi on parhaimmillaan kaksi metriä!" Pidän perinteistä, vaikka se kestikin vain seitsemän jaksoa. Ja en itsekään ymmärrä, miten helvetissä se järvi saattoi olla niin syvä! Järveen liittyy myös semmoinen harmistus, että mielestäni sarjan alussa annettiin selviä vinkkejä, että järvessä on jotain outoa, mutta siihen ei koskaan palattu. Roscoen mielestä mitään tämmöistä ei koskaan vihjattu, mutta hän ei koskaan huomaakaan mitään rivien väleissä, joten edelleen epäilen, että järvi oli oikeasti syypää ihan kaikkeen, salaa.

- Aluksi en oikein päässyt kiinni hommaan. Neljännen jakson kohdalla olin lähes raivoissani, että miten tämä voi ollakin näin tylsä, miten se on edes mahdollista näistä lähtökohdista. Viidennen jakson loputtua huokasin, että miten nämä jaksot voivat olla näin pitkiä, tämäkin kesti ainakin puolitoista tuntia, vaikka se, kuten kaikki muutkin osat, kesti 50 minuuttia. Sitten katsoimme viimeiset osat putkeen ja pääsin tunnelmaan, ja nyt olen valmis myöntämään, että olihan se ihan todella hyvä sarja.

- Matt Mitcham oli todella hienon monisävyinen pahis. Onko hän rakastava isä? Onko hän hullu? Onko hän tyttärensä lapsen isä? Onko hän kauhea? Onko hän ihana? Ainakin hän on hiton pelottava! Ja ehkä myös vähän ihana. Silti.

- En erityisemmin järkyttynyt loppuratkaisusta, mutta Roscoe oli valvonut kauhuissaan viime yön, kun oli tullut kaikki hirveys niin puun takaa. Kokemus oli vastannut kuulemma Rosemary's Babya, jonka loppua hän ei koskaan unohda. Itse en muista sitäkään mitenkään erityisenä kokemuksena. Ja sanottakoon, että Top of the Laken ja Rosemary's Babyn loput eivät millään tavalla liity toisiinsa, muuten kuin Roscoen tunnekokemuksina, ettette nyt luule että spoilasin mitään. Kunhan tässä horisen jotain perheemme subjektiivisia juttuja, jotka eivät liity mitenkään mihinkään. Hoh hoi. Tämä on kyllä aika omituinen blogi, kaikkea täällä lukeekin.

- Maisemat ovat hurjat. Hienoa on Uudessa-Seelannissa. Onnekkaita ovat kun saavat siellä asua, vaikka tämän sarjan perusteella ovatkin ihmisinä melko kyseenalaisia, uusi-seelantilaiset, vai miten ihmeessä se taipuukaan.

Kannattaa katsoa. Netflixistä löytyy. Vain seitsemän jaksoa eikä jatkoa tiedossa, joten ei kauan nokka tuhise.

5 kommenttia:

  1. Pyykösjärvi haisi kuulemma tänä kesänä kakalle. Kuulin luotettavasta lähteestä. 3-vuotias poikani se oli. Mutta Lämykässä oli noroa, ripulia jaettavaksi asti. Sitten tuli vielä meidän lähirannalle kolera. Kolera saatana! Ei ole maailma kuin ennen.

    Pidän myös Roscoeen maalailemastasi herkkyydestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin olla mukana todistamassa, että kakka tosiaan haisi. Mutta onneksi ei siis menty Lämykälle vaan Pyykösjärvelle, koska kyllä mieluummin ottaa hetken kakan hajua kuin kokonaisen ripulin. Koleraa en halua edes ajatella. Kuulostaa lopun ajoilta!

      Poista
  2. Jotenkin minä nyt hämmennyin. Olen jostain syystä sijoittanut sinut pienessä mielessäni kartalla jonnekin Suomi-neidon helmoihin (en tiedä miksi) mutta nythän tekstissä vilahteli vallan tuttuja nimiä :D Enkä kyllä yhtään epäile, ettenkö olisi tehnyt saman huomion aiemminkin, mutta olen vain unohtanut moisen asian.

    Niin ja kommentoidakseni varsinaista aihettakin, sarja on minulle ihan uusi tuttavuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, asun Helsingissä mutta vierailen tasaisesti siellä sun maisemissa. Asuin opiskellessani Oulussa kuusi vuotta ja edelleen rrrrakastan kaupunkia.

      Poista
    2. Hah, pieni mieleni oli siis sittenkin oikeassa ;) Arvaa vaan hämmennyinkö lisää kun luin juuri tuon seuraavan postauksesi, jossa mainitset Itiksen. Paljoa ei tarvitse, että bloggarilla menee pasmat täysin sekaisin :D

      Poista