lauantai 23. elokuuta 2014

Linnuntietä

Ann-Marie MacDonald: Linnuntietä
(The Way the Crow Flies, 2003)
Suom. Kaijamari Sivill
Tammi, 2004

Sori, huono kuva. Ite otin.
En tiedä kuka on tehnyt kannen.
Joskus käy niin, että jotain hehkutetaan niin kovasti, että erikoisuuden tavoittelijoilla nousevat kaikki reseptorit pystyyn ja ajatus on, että minun originelli mieleni ei varmasti tästä pidä. Onpas semmoinen ajattelu naurettavaa. Itsellesi naurat, sanoisi eräs kirjoittamisen opettajani, ja oikeassa olisi, kuten oli silloinkin.

Ajauduin kirjan pariin vähän epähuomiossa. Työpaikkani lukupiirissä kirjat valitaan useimmiten niin, että minä kerään hyllystä kasan kirjoja, joiden oletan a) kiinnostavan lukupiirini jäseniä ja b) kiinnostavan itseäni. Koska joudun lukemaan työhön liittyviä kirjoja omalla ajallani, katson oikeutetuksi, että saan lukea sellaisia kirjoja, jotka olen itse alkukarsinut. Linnuntietä pisti silmään ja ajattelin, että voisihan tuon ehkä lukea, mutta eivät ne kuitenkaan tätä valitse kun on niin hiton paksukin, nimittäin 850 sivua on paljon. Menin kuitenkin kehumaan kokoontumisessa, että tämä on kirjabloggaajien suosikki, jolloin lukupiirini heti valitsi kirjan, koska kirjabloggaajat ovat niin viisaita. Ja tottahan se onkin.

Linnuntietä on hehkutettu kovasti pitkin blogimaailmaa, ja myönnän heti ettei syyttä. Kirja on erinomainen. Ja on se myös pitkä. Pidin kirjasta oikeastaan koko ajan, mutta sen lukeminen oli silti koko ajan tahmeaa. Jossain takaraivossani jyskytti koko ajan kaksi vastarannankiiskeä eri suuntiin. Toinen oli sitä mieltä, että tämä ei voi olla hyvä koska kaikki rakastavat tätä, ja toinen, että tämä ei voi olla hyvä koska on pakko lukea. Jostain syystä hyvätkin kirjat usein muuttuvat nihkeiksi kun on pakko. Harmillista.

Linnuntietä alkaa kun täydellinen McCarthyn perhe muuttaa Kanadaan, Centralian lentotukikohtaan. He ovat kanadalaisia, mutta perheen tytär Madeleine on syntynyt edellisessä komennusmaassa Saksassa. Jostain syystä olin muuten ennen lukemista käsityksessä, että perhe on saksalainen ja kyseessä on maahanmuuttotarina, joka ehkä vaikutti siihen, miksi en ollut tästä yhtään kiinnostunut etukäteen. Tämä ei siis ole maahanmuuttotarina, vaan ihan toisenlainen tarina. On kylmä sota, mutta McCarthyn perhe on lämmin. Isä, Jack, on perhekeskeinen patriootti, äiti, Mimi, on kaunis ja täydellinen vaimo, poika, Mike, on reilu poika ja Madeleine on ihana poikatyttö. Sitten alkaa hiljalleen tapahtua kaikenlaista. Ja kun sanon kaikenlaista, tarkoitan kaikenlaista.

Linnuntietä kertoo toisaalta pienistä ihmisistä, Madeleinesta, Jackista. Sattumuksista, väärinkäsityksistä, vahingoista. Ja samalla se kertoo suuresta maailmasta, kylmästä sodasta, natseista, avaruuden valloituksesta, ihmisen pahuudesta ja hyvyydestä. Linnuntietä on suuri kirja.

Itku tuli kun kirja loppui. Osittain ehkä, koska minulla on kauhea flunssa ja varmaankin kuumetta ja varmasti finrexinin yliannostus, mutta myös koska olin niin helpottunut kun viimeinkin pääsen tästä kirjasta eroon, ja silti enimmäkseen, koska oli niin hiton hyvä kirja ja liikuttava tarina. Kyllähän tätä mielellään suosittelee.

4 kommenttia:

  1. Mulla on tämä hyllyssä edelleen. Piti lukea kesällä, mutta kaikki tuli eteen. Ehkä vähän sitä vastahankaisuutta ilmassa, ja kammoa että onkohan se sitten hyvä. Toivotaan että on, koska haluaisin kyllä tykätä. :)

    VastaaPoista
  2. Tuo kirja on kummitellut vuosia hankintalistallani, mutta en ole löytänyt sitä. Minulla on saman tekijän Armon yö. Pidin siitä.

    VastaaPoista
  3. Tämä on kyllä bloggaajien kulttimaineessa. En ole vielä lukenut mutta pitäähän se. Vastarannankiiskitoveri. Välillä olis varmaan kiva uida myötävirrassa toisten mukana :D.

    VastaaPoista
  4. Silleenhän se vähän on, että vaikka kirja on eittämättä hyvä, voi bloggauksista silti päätellä, ettei juuri tämä kirja ole ehkä aivan minun makuuni. Siksi minä tätä välttelin. Tällä kertaa olin väärässä. Yritän vähän vältellä repsahtamasta kaikkiin blogihehkutuksiin, kun silloin tulee usein luettua jotain itselleen ihan väärää. Mutta siis että tällä kertaa ei tullut, vaan oli oikeasti tosi hyvä.

    Sitä olen vähän ihmetellyt, että blogikommenttien perusteella kukaan ei tunnu voivan lukea tätä ennen kuin on saanut sen omaan hyllyynsä. Kun saahan sen kirjastostakin. Vaikka toisaalta ymmärrän samalla, että onhan se saatava jos se on saatava. Metsästin itsekin Kurjien lyhentämätöntä versiota vuosikausia, kunnes löysin sen vanhempieni kirjahyllystä.

    VastaaPoista