perjantai 15. elokuuta 2014

Hyvä aviomies

Liane Moriarty: Hyvä aviomies
(The Husband's Secret, 2013)
Suom. Helene Bützow
WSOY, 2014

Olen mainoksen uhri!

Viime viikolla havainnoin kirjablogeissa arvioita Liane Moriartyn romaanista Hyvä aviomies, jonka monet bloggaajat olivat saaneet ilimatteeksi luettavakseen e-kirjana Elisa Kirjan kautta. Kirja ei edes kuulostanut erityisen kiinnostavalta, oikeastaan aika perus-chick-litiltä. Jostain syystä kuitenkin ajauduin bloggausten kautta ihmettelemään Elisa Kirjan sivuja ja melko edullista tarjousta Hyvästä aviomiehestä. Olin vähän että blyyh, enhän minä mitään e-kirjoja lue, mutta jostain syystä klikkasin auki lukunäytteen. Ja sen jälkeen kipitin hakemaan pankkitunnukset ja ostin kirjan, koska oli pakko saada tietää, mitä Cecilian aviomiehen kirjeessä lukee.

Ja sitten havaitsin, että tämähän sujuu kuin rasvattu mikälie. Kirja eteni hurjaa vauhtia, mikä ilahdutti, varsinkin koska olen lukemassa paperikirjana sellaista juttua, joka ei etene juurikaan, vaikka luen ihan hitosti ja koko ajan, nimittäin toista kirjabloggaajien suosikkia, Ann-Marie MacDonaldin Linnuntietä. Jännää on, että molempien kirjojen juoneen liittyy murhattu tyttö, ja molemmissa murha ajoittuu pääsiäiseen. Tiesittekö muuten, että Australiassa pääsiäinen on syksyllä, koska minä en tiennyt ja luulin jo Moriartyn olevan aivan huolimaton kirjailija, ennen kuin tajusin, että niinhän se tosiaan menee, että down under kaikki on toisin. Muuten kirjat ovatkin aika erilaisia, toinen on kevyt ja toinen ei, mutta silti huomaan sekoittavani välillä, että mitä tapahtui missäkin. Palaan Linnuntiehen sitten joskus ensivuosikymmenellä, ellen kuole ennen kuin saan sen luettua.

Hyvä aviomies kertoo kolmesta naisesta, joiden elämänpolut risteävät. Cecilia löytää vahingossa aviomiehensä muinoin kirjoittaman kirjeen, jonka hän saisi avata vasta miehen kuoltua. Uuu, mitä siinä mahtaa lukea? Tessin rakkain ystävä ja aviomies julistavat rakastuneensa. Rachelin tytär murhattiin 80-luvulla, eikä Rachel ole vieläkään päässyt yli tapahtuneesta.

Kirja on perus-chick-litiä hieman vakavampi, murhamysteerinä ei kummoinenkaan, mutta oikein kivasti kirjoitettu ja viihdyttävä. Nähdäkseni henkilöhahmot on hyvin kirjoitettu, juonen punominen ja yksityiskohdat ihan hauskasti värkätty. Vaivaa on nähty, mutta kevyttä on, viihdyin siis. Jos olet vielä lomalla, tämä olisi varmaan tosi hyvä kirja vaikka rannalle.

Puhelimesta lukeminen on yllättävän hauskaa. Tuntuu, että homma etenee, kun sivua saa kääntää tuon tuosta. Iltaisin sängyssä on kivaa, kun ei tarvitse lukuvaloa tai pidellä raskasta kirjaa. Lisäksi e-kirjan ostaminen oli helpompaa kuin luulin, aiemminhan olen vain lainannut e-kirjoja kirjastosta. Olin kuvitellut, että minulta menee vähintään puolitoista tuntia ja kolmet hermot ennen kuin kirja toimii puhelimessani. No ei mennyt. Viisi minuuttia maksimissaan. Kerroin tästä innoissani Liinalle, joka huomautti, että hänestä on ihan pöljää, että e-kirjaa ostaessa pitää kaivaa pankkitunnukset esille. Myönnän tämän, nyt kun Hyvän aviomiehen loputtua päätin ostaa seuraavana e-kirjanani Tiklin, joka oli huomattavasti halvempi Playstoressa kuin Elisa Kirjassa, ja siellä saattoi käyttää Google Walletia. Nerokasta. Teki heti mieli ostaa kuusi muutakin e-kirjaa, kun oli niin hullun helppoa!

Ja kuten huomaatte, joudun nolohkona tarkistamaan näkemystäni, etten lukisi e-kirjoja. Koska selvästi luen. Tiklin kanssa se on suorastaan ainoa vaihtoehto, koska kirja on perinteisessä formaatissa oli niin älyttömän iso ja painava, ettei se mahtunut laukkuun, ja illalla en uskaltanut lukea sitä sängyssä, koska heiveröiset käteni olisivat saattaneet pudottaa sen pienelle sievälle naamalleni ja suloinen nenäni olisi voinut murtua, ja kun kirja nojasi herkkään rintaani lukiessani, tuntui etten voi hengittää sen painon alla. Voi minua pikkurouvaa! No en ole oikeasti kovin pieni saati heiveröinen, tuntui vain niin pöljältä kirjoittaa etten jaksa pidellä yhtä hiton kirjaa pystyssä, mutta kun se on niin sairaan valtava. Mutta sen sijaan e-kirja! Se ei paina! Rakkautta! Minä ja e-kirjat ikuisesti!

6 kommenttia:

  1. Päädyin hankkimaan Tiklin e-kirjana minäkin. Ajattelin, että otan sen matkakirjaksi, ja eipä sitten halpalennolle olisi muuta otettukaan. E-kirjoissa on puolensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä on puolensa! Eri kirjaformaatti eri tilanteisiin. Joskus äänikirja on ehdoton, kun kädet tai silmät ovat käytössä. Ihanaa kun voi lukea lähes missä vain, kun on oikeat välineet. Lisäksi olen huomannut, että joissain tilanteissa ihmiset suhtautuvat myönteisemmin ihmiseen, joka lukee puhelintaan kuin ihmiseen, joka lukee kirjaa. Ilmeisesti kirjan lukeminen kesken keskustelun on epäkohteliaampaa, puhelimestahan saattaa juuri etsiä jotain faktaa kyseiseen keskusteluun tai lukea tärkeää viestiä lapsensa olosuhteista, mikä on lähes aina hyväksyttävää. Tai jotain.

      Poista
  2. Jahas, pitäisikin muistaa klikkailla tämä auki tuolta puhelimesta. Siinä tosiaan on kivaa se, että hirmuisen nopiasti tuntuu edistyvän kun koko ajan saa kääntää sivua!

    Minä hankin Tiklin äänikirjana, sitä on hirveästi vielä jäljellä, mutta eipä sekään paina liikoja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin harkitsin äänikirjaa, mutta sitten ajattelin, että se on ehkä minulle liian pitkä ja vakava siihen formaattiin. Voi olla joko pitkä ja kevyt tai vakava ja lyhyt, mutta ei pitkä ja vakava yhtä aikaa. Siis minusta. Sinulle se voi sopia hyvinkin!

      Poista
  3. Mua ehkä eniten siinä Elisa kirjassa ihmetyttää, että niiden Elisa lompakkoa ei käsittääkseni voi käyttää maksuun. HAHAA! Teimme tällaisen kätevän palvelun, jota emme anna teidän käyttää.

    Toiseksi eniten ihmetyttävät Elisan palveluiden nimeämiskäytännöt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Nimeämiskäytännöt. Huh huh. Huh huh huh.

      Poista