Ollaan lomailtu viime viikko Helsingissä ja useaan otteeseen olen ihastellut kotikaupunkimatkailun etuja ulkomaanmatkailuun nähden.
1. Ymmärrän mitä muut ihmiset puhuvat. Ei ole kommunikaatio-ongelmaa, en saa eteeni jauhelihakastiketta kun yritin tilata kasvisruokaa.
2. Tiedän mahtavimmat paikat ja osaan mennä niihin eksymättä, ja jos silti eksyn, huomaa kohta yksi. Usein ulkomailla minulla on sellainen olo, että olen mahdollisesti jossain semi-ok-kohteessa, mutta kaikki aidot ja upeat paikat ja tapahtumat ovat vain paikallisten tiedossa, eikä minulla ole mitään mahdollisuutta osallistua niihin vaikuttamatta turistilta, joka on joko ängennyt tai sattumalta pompsahtanut paikalle. Helsingissä ongelmaa ei ole. Tiedän kyllä minne haluan mennä ja olen siellä kuin kotonani.
3. Voin mennä kotiin syömään.
4. Voin nukkua omassa sängyssäni.
5. Voin törmätä tuttuihin missä vain. Pidän tutuista!
Esimerkiksi viime viikolla, kun kulutimme yhden lomapäivän Kaivopuistossa, pääsin ihan oivaan ulkomaan tunnelmaan. Laitoimme viltin varjoon leikkipuiston viereen, päivystimme vuoron perään Roscoen kanssa Plöängiä, vuoron perään luimme varjossa. Plöäng löysi ihan oikean lomakaverin, jonkun mahtavan pikkutyypin, jonka kanssa synkkasi loistavasti, mutta jota hän ei mitä todennäköisimmin tule enää koskaan tapaamaan. Söimme valtavat jätskit, pasteerasimme pitkin rantakatua, katselimme veneitä ja hienoja autoja, lopulta lontustelimme Toriin syömään. Söin turskaa ruisleivällä ja limsalasini reunalla oli appelsiininlohko, ihan kuin ulkomailla.
Ja sitten metroilimme kotiin ja moikkasimme naapureita. Oi mitä parhainta lomaonnea!
Sitten antikliimaksina kerrottakoon, että nyt loma on ohi ja arki läsnä. Tosin ei se hirveästi eroa lomasta. Ihan hiton kuumaa ja kivaa on edelleen.
PS: Kun jossain vaiheessa alkaa taas tehdä mieli jotain eksotiikkaa, ajattelin lähteä käymään Turussa. Sielläkin on laajan kokemukseni mukaan aina ihan kauhea helle, mutta kohdat 1-5 kumoutuvat.
Niin, minä olen ottanut näihin loma-asioihin sellaisen kannan, että pitää maksimoida saatavilla oleva auringonvalo, ja sen vuoksi Suomesta ei ole mitään erityistä syytä poistua silloin, kun kellot ovat kesäajassa. Sen jälkeen saa lähteä, jos tuntuu, että nuupahtaa ilman auringonvaloa (hyväksyn myös kohdallani sen, että nuupahtaa talvikauden julmassa ja kylmässä valossa, vihaan sinua helmikuu.)
VastaaPoistaKotikaupungissa lomaillessa ei myöskään koskaan tule sellainen olo, että nyt todella haluaisin kotiin turvapesääni, mutta en vain pääse sinne, vaan pitää mennä hotellille ja leikkiä, että se on turvapesä, mitä se kuitenkaan koskaan ei ole.
Niin, se on just se väsyttävä, ettei missään voi olla hetkeäkään kuin kotonaan. Hotellistakaan ei voi varatessa ikinä tietää, että mihin loukkoon sitä tuli itsensä laittaneeksi, hienoista kuvista huolimatta tunnelma voi olla kauhea. Tosin nykyään en enää suostu lähtemään mihinkään kamalimpiin hostelleihin, joihin ahdistaa mennä edes nukkumaan.
PoistaEhdottomasti Turkuun, mitä parhain kaupunki! Ja täällä on paljon kivoja ihmisiä ja minä osaan toimia täällä. Tervetuloa.
VastaaPoistaK
No sen mä tiiän, että siellä on kasapäin kivimpiä ihmisiä! Minun silmissäni Turun suurin matkailuvaltti on turkulaiset. Ja etenkin toki sinä.
Poista