maanantai 21. heinäkuuta 2014

Aakkostusprojekti

Sain siis isältäni laatikkotolkulla kirjoja ja päätin kuin päätinkin vetäistä kirjahyllyn aakkosiin. Aina aiemmin olen pyhähdellyt moiselle hullutukselle, mutta niin vain annoin ajatuksen soljua kesken aamupalan aatoksiini ja päätin suhtautua siihen varovaisen myönteisesti. Ja muutamaa tuntia myöhemmin huhkin keuhkot täynnä kirjapölyä. Se ei muuten ole hirveän terveellistä. Mutta jos on pakko olla paheita, otan mieluummin keuhkot täyteen kirjapölyä kuin mitään muuta.

Tähän saakka olen noudattanut kirjahyllyssäni subjektiivista luokitusta, joka alkaa ulkomaisista klassikoista, johtaa ulkomaiseen huonoon kirjallisuuteen, sama kotimaisessa, spefi-kirjat, venäläiset klassikot, sarjikset, runot ja novellit, lasten kuvikset ja kauno erikseen, ja sitten tietysti tieto vielä monessa eri luokassa. Nyt vetäisin kaiken kaunon sekaisin, paitsi sarjikset ja kuvikset. Tieto saa edelleen olla erillään.


Näin projekti eteni:

Aloitin kasaamalla kirjat kirjaimen mukaan. Siinä menikin kauan. Oli melko pölyistä.

Jännittävästi huomasin, että omistan eniten M-kirjaimella alkavien kirjailijoiden kirjoja. Minusta se oli yllättävää. En oikein tiedä mitä kuvittelin. Tai että mitä väliä sillä on.

Sitten aloin läiskiä kirjoja hyllyyn, aloittaen A:lla vasemmasta yläkulmasta ja vastaavasti samanaikaisesti aakkosten loppupäästä oikeasta alakulmasta. Lähestyttäessä H:ta ja M:ää aloin tajuta, että ei mahdu, pitää tiukentaa, ja lopulta kaikki kirjat nakottivat paikoillaan oikein löyhästi ja nätisti.

Tässä vaiheessa huomasin, että saamani uudet vanhat kirjat ovat edelleen pahvilaatikoissa ja kasseissa. Paskanperkele, ajattelin ja kurkkasin laatikkoon. Siellä oli noin sata Waltaria ja Tove Janssonin koko aikuisten tuotanto, joten niitä ei ihan niin vain ripoteltu väliin. Piti tiivistää.

Välillä piti tehdä ruokaa ja tuijottaa hyllyä miettien, mistä hitosta voi vielä tiivistää, että kaikki Waltarit saadaan mahtumaan. Vai pitääkö luopua toisesta Suuresta illusionistani? Ei sentään yhdestä kolmesta Sinuhesta. Niin ei voi tehdä.


Roscoe kävi esittämässä, että ehkä osasta kirjoista voisi luopua. Mulkaisin ylenkatseellisesti ja ehdotin, että hän voi luopua ihan vapaasti omista kirjoistaan niin paljon kuin haluaa. Hän kävi vähän mumisemassa, ettei varmaankaan aio koskaan lukea Quo Vadisia, muttei kuitenkaan tehnyt mitään poistaakseen sitä hyllystä. Ehkä sen näkeminen sai hänet harkitsemaan uudelleen. Kirjat, nuo viekkaat viettelijät. No, lopulta kuitenkin noukin viitisen kirjaa, jotka aion viedä kierrätykseen.

Ja jos hätä tulee, voimme ehkä luopua yhdestä kolmesta Joycen Odysseuksesta. Ehkä.

Niin olivat kirjat paikoillaan.

Kunnes huomasin kasan runo- ja novellikokoelmia. Jumalautahelvetti, ajattelin. Mutta nuo kyllä saan runtattua väleihin vaikka sisulla. Ja niin tein. Vähän piti siirrellä, mutta sinne upposivat.

Nyt on vielä joillain hyllyillä tilaakin. Voin ostaa esimerkiksi jonkun D:llä tai N:llä alkavan kirjailijan kirjan. Tai sitten voin poistaa hyllystä lampun ja ostaa vielä yhden 80cm hyllyn lisää, jolloin saan lähes 5cm lisää tilaa joka hyllylle. Se kuulostaa kyllä melko paskalta diililtä.


Onneksi toisessa päässä hyllyä on vielä melko tyhjää, kun suunnittelin siirtäväni CD:t sinne, mutta ehkäpä siirränkin ne suoraan kellariin videoiden viereen ja siirränkin seuraavan tilanpuutteen tullen vaikka spefit sinne.

Lisäksi toimme isältäni myös ison kirjahyllyn, joka on tällä hetkellä palasina kellarissa odottamassa, että saamme inspiraation remontoida Plöängin huone. Sinne voin sitten siirtää kaikki lasten, eli minun ja Plöängin kirjat.

Sitten on taas tilaa. Ja syy järjestää kirjahylly! Koska mitenpä ihminen paremmin aurinkoisen hellepäivän käyttäisi, kuin pakkaamalla perheelleen herkulliset eväät rannalle ja hengittämällä itse autuaana kirjapölyä. Kysymys oli retorinen. Koska ei mitenkään!

9 kommenttia:

  1. Tässä tullaan mielestäni juurikin tuohon aakkostamisen hankaluuteen. Ajatus kyllä viehättää minuakin mutta olen todennut arjessa toimimisen vaikeaksi. Meillä mies on aakkostanut cd:t hyllyyn ja ongelma tulee vastaan joka kerta kun hankkii uusia levyjä. Mitenkä ne saa mahtumaan sinne jo täyteen ahdettuun hyllyyn? Ei laisinkaan käytännöllistä.
    Kirjahyllystä vastaan minä. Sinne onkin kaikki kirjat sitten survottuna koon mukaan. Ne vaan sulahtaa sinne.
    Ovellinen kirjahylly on muuten ässä. Ei pölyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Idea oli, että jokaiseen hyllyyn jäisi vähän tilaa, jolloin uudet voisi vain nakella sinne tai korkeintaan siirtää muutamaa hyllyä. Olen aika hyvä siirtämään kirjoja ja hyllyttämään, kun teen sitä töissä. Todennäköisesti tässä kuitenkin käy niin, että alan taas läjätä kirjoja entisten päälle ja pinoihin kirjahyllyn päälle, jolloin kirjahyllyn ilme muuttuu mielestäni ihastuttavan boheemiksi ja luetuksi. Näin uskottelen itselleni, enkä anna sijaa sille pikku äänelle, joka yrittää väittää, että oikeastaan ilme on epäsiisti.

      Mä en oikein usko ovellisiin kirjahyllyihin. Otan mieluummin pölyn kuin ovet. En tiedä mikä niissä risoo, mutta en vaan.

      Poista
  2. Ei hitto miten hyvältä näyttää. Ja siis valkoinen Lundia, oi voi, hieno on. Meillä on semmoinen kirsikanväriseksi petsattu ja jossain asunnossa se näyttikin oikein freesiltä. Täällä yhdistettynä tummaan lattiaan (kiitti edelliset omistajat) ja tummanruskeisiin ikkunanpokiin (kiitti arkkitehtuuri 1975-1985) toi näyttää aika... tummalta.

    Anaalinen tyyppi minussa saa kiksejä jo siitä ajatuksesta, että saisin pölyt pyyhittyä kirjojen päältä ja takaa. Puhumattakaan siitä, että kirjat olisivat sovinnollisesti aakkosjärjestyksessä. Aaaahhh.

    Entinen avokkini harrasti tuota kirjojen aakkostamista. Saatuaan uudet kirjat oordunkiin, se tasoitti kirjojen selät VIIVOTTIMELLA hyllyn reunan mukaisesti. Ja minua nimitti pilkunviilaajaksi, hah!

    Venni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, tavallaan ymmärrän avokkiasi. Jossain vaiheessa olin vieraissa kirjastoissa aina salaa suoristamassa hyllyjä ja korjaamassa aakkostusta. Nykyään en enää jaksa. Paheksun vain jos on risoja tai likaisia kirjoja hyllyssä.

      Mekin meinattiin ostaa sitä tummempaa puuta, onko se sitten kirsikka. Ostettiin hyllyt tähän asuntoon ennen kuin muutettiin. Nyt olen tosi iloinen, että päädyttiinkin valkoiseen, koska tämä olisi ollut melkoinen loukko, jos hyllyt olisivat tummat. Meillä on tummanruskea sohva ja muitakin tummia kalusteita ja aurinko paistaa pieneen olohuoneeseen iltaisin kymmenen minuuttia.

      Poista
  3. Hieno suoritus! Meillä aakkostetaan hyllyt muuton yhteydessä, ja sitten ne sekoavat kiivaassa tahdissa. Tosin nyt urakoin äitiyslomalle jäädessäni kuusi hyllymetriä (kiinnostavampia) työkirjoja hyllyymme, mikä tarkoitti, että aika paljon kaunoa sekä Kemin kaupungin historia vuodelta 1945 sai lähteä.

    Kaunosta eroon pääseminen on kyllä helppoa: lainaa kavereille. Jos joku joskus jotain sattuu palauttamaan, lainaa uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin aakkostaessani, että näköjään pääsen eroon kirjoista lainaamalla ne siskolleni. Harmillisesti änkeän hänelle lainaan kaikki hyvät kirjani, joten tavallaan haluaisin ne takaisin. Että jos luet tätä, sisko, muistan kyllä että sulla on mun Nenäpäivä, Häräntappoase ja Hornbyn Poika. Todennäköisesti muun muassa.

      Poista
  4. Ohhoh, melkoinen operaatio :) Minulla kirjat ovat iloisessa (ehkä kirjoista, mutta ei minusta) sekamelskassa, tosin rakkaat Kingit ja muutamat muut aarteet seisovat omassa kuninkaallisessa rauhassaan jykevässä vitriinissä. Haaveilen koko seinän kokoisesta kirjahyllystä, johon saisin kirjat nätisti riviin, vaikka juurikin aakkosjärjestykseen...

    VastaaPoista