tiistai 24. kesäkuuta 2014

The Place Beyond the Pines

Derek Cianfrance, 2013

Tässäpä komea elokuva! Eikä vain kommentaattorini Sannan sanoin ("Uuuh. Gosling."), vaan ihan muutenkin, kaikin puolin.

Luke (Gosling) on surmanajaja, joka ajautuu hankaluuksiin. Aluksi elokuva kertoo hänestä. Sitten yhtäkkiä näkökulma siirtyy nuoreen poliisiin, Avery Crossiin (Bradley Cooper), ja lopuksi vielä Crossin ja Luken poikiin viisitoista vuotta myöhemmin.

Mitähän tästä uskaltaisi sanoa? Hiton hienosti kerrottu tarina isistä ja pojista, ihmisistä, siitä, miten hyvät teot voivat aiheuttaa pahaa ja pahat hyvää, eikä mikään ole mustavalkoista maailmassa. Pidin kovasti Cianfrancen edellisestä esikoiselokuvasta Blue Valentine. Selvästikin tällä Cianfrancen jätkällä on melkoinen taito kertoa ihmisistä syvästi ja aidosti. En erityisemmin pidä amerikkalaisista suurista ranteet auki -draamoista, joissa ihmisten kyynelkanavilla pelataan laskelmoiden ja epäaidosti, mutta pidän ihan hirveästi juuri tämmöisistä amerikkalaisista draamoista.

Parasta elokuvassa oli Luken poikaa esittävä Dane DeHaan, joka on ihan mieletön nuori näyttelijä. Se oikein korostui, kun hänen vastanäyttelijänsä, Crossin poikaa esittävä heppu heppunen, oli sellainen maailman ärsyttävin James Dean -stereotyyppi (siis James Dean ei ole ärsyttävä, vaan ihana, olin häneen joskus hyvin rakastunut, nuorena on mitä turvallisinta olla rakastunut kuolleeseen homoseksuaaliin, mutta sellaiset häntä töröhuulisesti teeskentelevät teinit ovat ärsyttäviä).

Kirjoitin tähän loppuun kaksi puujalkavitsiä, mutta sitten pyyhin ne pois. Tämä on niin hieno elokuva, ettei ansaitse mitään typeriä juttuja. Sitä paitsi ei ole muutenkaan oikein hassu olo. Oikeastaan on nälkä. Taidan mennä tekemään vähän voileipää.

PS: Roscoe huomautti: "Minä en tiedä mitä aito tarkoittaa." No, en minäkään, mutta tiedän mitä on epäaito silloinkun sellaista koen, ja aito on sitä mitä koen silloin kun en koe epäaitoa, ja tämä oli nyt sitä. Hyväksytkö? "Joo."

2 kommenttia:

  1. Jahas, pitää mennä leffahyllylle kotiin palatessa (kirjaston).

    VastaaPoista
  2. Gosling-suositus: Only God forgives. Jos tykkää ahdistavasta. Nicolas Winding Refn, myös Gosling-leffan Drive ohjannut nero, tekee sellasta jälkeä, että oksat pois. Ei voi olla vaikuttumatta.

    Sanna

    VastaaPoista