lauantai 7. kesäkuuta 2014

Iltajollotukset

Minä nukutan lapsen sillä tavalla, että ensin luemme kaksi kuvakirjaa ja sitten laulan. En tiedä edistääkö laulaminen nukahtamista, mutta jostain syystä tykkään siitä hommasta.

Kun lapsi oli pienempi, sain hänet pysymään paikoillaan laulamalla ensin hyvin kiinnostavasti Sinisen unen. Sitten aloin laulaa hyvin puuduttavasti Nuku nuku nurmilintua niin kauan, että uhri nukahti. Sitten se lopetti toimimasta. En tiedä mitä tapahtui.

Nykyisin olen laajentanut repertuaariani ja olen mielestäni joissain esiintymisnumeroissani oikein hyvä. Plöängkin on sanonut, että "äiti, sinä laulat inanasti", joten olen selvästi ilmiömäinen. Tosin tätä ei tule koskaan kukaan muu todentamaan, koska en aio esiintyä julkisesti. Kylläpä teitä nyt harmittaa.

Jaottelen lauluni suunnilleen seuraavasti:

Tarinat:
Huippusuoritukseni tästä kategoriasta on ehdottomasti Päivänsäde ja menninkäinen. Olen hionut sen erittäin vivahteikkaaksi. Toinen hyvä on se Sininen uni ja myös Oravan pesä. Uusin bravuurini on Laulu oravasta, joka on aivan ihana laulu. Aivan herkistyn ajatellessani, kuinka ihanasti tässä äitinä laulan lapselleni Aleksis Kiven sanoja ja hän sivistyy ylivertaisesti. Näiden ei ole varsinaisesti tarkoitus nukuttaa, vaan johdattaa lapsi kirjojen maailmasta unilauluihin.

Omat suosikit:
Jos minä saisin valita, laulaisimme kahta laulua: Sinisiä, punaisia ruusunkukkia ja Miska soutaa joella. Varsinkin Miska soutaa joella on ikuisuusrakkauteni. Lapsi ei näistä ihan hirveästi perusta, mutta suostuu kuuntelemaan, jos en yritä liian usein. Joskus intoudun jollottamaan myös Dingoa, Leevi and the Leavingsia ja Agit Propia.

Lapsen suosikit:
Autolaulut. Laulan Pikku-Matin autoa Plöängin omalla nimellä, sitä Autolla ajetaan varo varovasti -laulua, ja lapsen suosikkia, poliisiautolaulua, eli Eppu Normaalin Poliisi pamputtaa taas.

Hetken laulut:
Joskus Plöäng toivoo laulua jostain aiheesta, jolloin laulan mitä mieleen tulee. Aika usein on laulettu viime aikoina paloautosta suunnilleen näin: Paloauto paloauto punainen ja hieno / Tulipalo tulipalo paloauto tullee. Ylpeä saa olla sanoitustaidoistaan!

Roscoen bravuuri:
Silloin kuin Plöäng oli vielä vatsanahkani sisäpuolella, luimme tietenkin, että vauvalle kannattaa alkaa laulaa jo ennen syntymää. Roscoe otti tavakseen laulaa Nat King Colen kappaletta Nature Boy, joka on aivan uskomattoman hieno. Edelleenkin, jos isi laulaa, on laulu tuo. Se on hieno hieno tapa. Ei se ehkä toiminut ihan niin kuin raskausaikana kuvittelimme, tuskin Plöäng sitä mitenkään tunnistaa, että aah, tuo laulu tuo mieleeni lapsiveden liplatuksen, mutta on se silti kaunis laulu ja hieno perinne.

Tulipahan vaan mieleen kun taas äsken tuolla sängyssä vetäisin Laulun oravasta. Jos olisin semmoinen ihminen, joka haluaa herätellä keskustelua blogissaan, saattaisin nyt kysyä, että mitä te laulatte lapsillenne tai mitä teille laulettiin kun olitte lapsia vai ettekö laula ja jos ette niin miksi ja mitä muuta teille kuuluu, mutta en tiiä jaksanko vaivata. Mutta saa silti vastata. Jos haluaa. Mutta ei oo niinku pakko. Ei mulla muuta.

26 kommenttia:

  1. Mulla tuli sellaista vaan mieleen, että ehkä kaksi kamalinta tuntemaani kappaletta on Sinisiä punaisia ruusunkukkia ja Miska soutaa joella! Haha. Ai ja Myyry ja Miiru. Niitä en ainakaan laula ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa! Mutta miten Miska soutaa joella voi olla kamala? Tai älä kerro, en halua kuulla, haluan rakastaa sitä ikuisesti! Pitääkin ehkä opetella tuo Myyry ja Miiru, jos se sopii joukkoon :)

      Poista
  2. Minä veivaan Ihmettä ja kummaa. Vauvavuoden hittejä olivat Pingviinimarssi ja Tiku ja Taku, tosin ei niinkään nukutuksena vaan helppona tapana venyttää aamulla sängyssä vanuttuja minuutteja. Miska soutaa joella voisi olla sopiva laajennus tuolle Ihmeelle ja kummalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmeen ja kumman voiskin opetella. Olen guuglannutkin sitä joskus, mutta siinä on vielä liikaa ulkolukua, ei lähde ihan lonkalta.

      Poista
  3. Laulu oravasta <3 <3 <3 (kyllä niin hieno, että ansaitsee KOLME sydäntä!). Tutustuin biisiin lukiossa, kun käytiin laulamassa se triona musaopen ja yhden toisen oppilaan kanssa yhden opettajan läksiäisissä. Mieleen jäi elävästi miten musaope saatteli laulun sanoilla 'Että siis .. öö, olkoon olosi kuin oravalla'. Sitä toivotusta tulee vieläkin käytettyä.

    Laps haluaa iltasin kuulla nykyään useimmiten itsekeksittyjä lauluja, joita alkaa olla jo jonkinlainen repertoaari :D (ajattelin joskus, että olisi hauska ottaa nää jotenkin talteen lapsen aikuisuutta ajatellen) ja siis usein laps pyytää samoja itsekeksittyjä lauluja monena iltana peräkkäin.

    Tänään lauluin 'myyrä-laulua' (myyrä kaivaa koloa / tekee omaa kotia / myyrä menee nukkumaan / koska on ilta / myyrä asuu maan alla / omassa kodissa / myyrä asuu maan alla / kodissansa. Kuule tähän ei Kivikään pysty ;) ja 'iso laulua' ja 'toinen laulua'. Myös 'omalaulu' kuuluu hitteihin.

    Muita, oikeita lastenlauluja tulee ja menee. Iso musta kissa (bingo), viisi pientä ankkaa, tuikituiki, jänis istui maassa, mopo sanoo putputput, mitä näitä nyt on.

    Oravan pesä oli mun lapsuuden ehkä rakkain laulu ja ilokseni laps on alkanut kanssa sitä lauleskella (hoitotypy on varmaan laulanut sitä sille, mun laulamana ei ole jaksanut oikein kuunnella). Sen voisi ottaa kyllä kanssa iltalauluihin mukaan.

    Ainiin, takuuvarma päiväuninukuttaja: Keväiset metsät, keväiset kukkaset... bumbidiaidi, bumbidiaidi jne..! (tietty sen oman, itsekeksityn päiväunilaulun lisäksi)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Keväiset metsät on Soivassa laulukirjassa, sieltä ollaan sitä jolloteltu. Se on kyllä ihan kiva!

      Mustakin Laulu oravasta on jotenkin ihan majesteettisen hieno. Olin myös aika yllättynyt, että osasin sen ulkoa lähes ilman lunttaamista. Viimeinen säkeistö piti luntata, sitten sekin meni. Ihana ihana ihana!!!

      Poista
  4. Mä en laula kuin pyynnöstä nykyisin, koska jos pyytämättä laulan, lapsi karjuu, että äiti älä laula. ÄLÄ LAULA MITÄÄN.

    Toinen on, että saatan laulaa jotain alamittaisen seurana. Jos vaikka tapailee kanapolkkaa, yhdyn ilonpitoon.

    Mutta iltaisin en laula, koska ÄITI ÄLÄ LAULA MITÄÄN.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän meilläkin tämä vaihe ole jossain vaiheessa edessä. Siihen asti nautin kuvitteellisesta erinomaisuudestani oikein viimeisen päälle ja laulan aina kun vain voin!

      Poista
  5. Joo laulan! Rutiineihin kuuluu kolme laulua.

    Ensin se Sininen uni, sitten tällainen kansanlaulu, jonka nimeä en tiedä:

    Hyvää hyvää iltaa, sanon sulle kulta, tulin sua vieläkin tervehtimään. Sinisiä silmiä, punasia poskia teki minun mieleni näkemän. Vaikka minä saisin manttaalin maata ja perisin koko maailman tavaran, sinä olet ainoa auringon alla jota minä sydämestä rakastan. Vaikka minä kulkisin ympäri maata ja asuisin valtameren takana, sinä olet ainoa jota minä toivon, koskaan en sua unhoita.

    Ja sitten vielä kolmanneksi lisää Rautavaaraa: Kulkuri ja joutsen.

    Mies laulaa lasta nukuttaessaa Hobitti elokuvasta sitä kääpiöiden laulua, oliko sen nimi Misty mountains. Se on kyllä ihana ja mullakin menee vähän väreitä aina kun kuulen sen laulavan sitä. Se on muuten toiminut myös hyvänä rauhoituslauluna ihan vauvasta saakka! Sellaista möreää ja kumeaa miesääntä kuunnellessa, kukapa ei nyt siihen rauhoittuisi. <3

    -Anna



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, piti ihan guuglata tuo Misty Mountains. Varmasti ihanaa olla lapsi, jonka isä laulaa tuollaista. Millaiset lapsuusmuistot, että saa nukahtaa tuohon!

      Poista
  6. Ah, mainiota!

    Minä en enää nykyisin laula, koska lapset osaavat jo antaa turhan kriittistä palautetta, mutta aiemmin kyllä senkin edestä.

    En ole noiden perinteisempien unilaulujen ystävä ja Anun mainitsema Myyry ja Miiru kuuluu inhokkilistalleni yhdessä Magdaleenan ja Lounatuulen laulun kanssa.

    Sen sijaan mitä mainioimpia tulkintamahdollisuuksia tarjoavat Kolme rosvoa, Reissumies ja kissa sekä Isoisän olkihattu. Ihan maailman parasta olisi laulaa (kenelle tahansa) Tarantella Joe! Siinä on vain niin hyvät sanat, että en ikinä malta laulaa vaan mieluummin keskityn kuuntelemaan ja virnuilemaan. (Bonuksena mainitsen lähes yhtä upean Prinsessa -65:n, jonka hilpeä rytmi ja varsin surullinen tarina ovat viehkeässä ristiriidassa keskenään.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isoisän olkihattua lauloin muuten kerran lapsille aika väsyneenä ja hoksasin vasta jälkikäteen, ettei siinä lauletakaan "kun kerran katsoin syöjättären silmiin sinisiin".

      Poista
    2. Mäkin pidän kovasti noista reippaammista, mutta olen keskittänyt osaamiseni lähinnä sellaisiin vähän rauhallisempiin, herkkiin tarinoihin, koska laulan lähinnä nukutustarkoituksessa ja haluaisin lapsen enemmän rauhoittuvan kuin innostuvan. Lähiaikoina voisin kyllä ainakin tuon Kolme rosvoa ottaa haltuun, voisin yllättää perheen kesälomareissulla ja vetää sitä repeatilla autossa. Hyvä idea! Ja tästä tuli mieleen Rosvo-Roope, jonka ehkä myös opettelen, vaikka se onkin mahdollisesti vähän sovinistinen.

      Poista
    3. Rosvo-Roopessa myös "hiljaa hirtetään" mainittu konna. Arvaan jo, kuinka helposti sen ohittaminen kävisi meillä. Tänään lauloin Kapteeni Koukkua, ja lapsi jumiutui jokaiseen säkeeseen: "mikä on kalkkunanluu? Mitä tarkoittaa kaluta? Mikä merten kauhu?" Aaaaah.

      Venni

      Poista
    4. Niin, just tuota hiljaa hirttämistä tarkoitinkin, kun sanoin sovinistinen. Lapsena aina ajattelin, että siinä nyt rosvo hirtettiin, kuten asiaan kuuluu, mutta myöhemmin olen tajunnut, että Roopehan JOUTUI naimisiin, on nyt Suomessa lossivahtina, ja sillä lailla Rosvo-Roope hiljaa hirtettiin. Kauheaa, naiset tuolla lailla puijaavat hyvät miehet luopumaan kunniallisesta elannostaan, eiku.

      Ja muistan myös pettymyksen, kun Oolannin sodassa ei ryöstettykään kalju noita. Tämä on kyllä varmaan yleinen harhakuulo.

      Poista
  7. Laulaminen illlalla saattaa olla lasten kannalta turhaa, mut mun mielestä se on tosi hyvä tapa mitata ajan kulumista (kuinka helkkarin kauan tuo tenava on jo tuolla sängyssä pyörinyt hereillä ja pitääks mun vielä päivystää tässä???). Tää postaus osu meidän tän hetkiseen arkeen, joten iloksenne meidän jokailtainen ja -iltapäiväinen biisilista:

    Chim Chim Cheree eli laulu Maija Poppas -elokuvasta. Lauletaan kun noustaan portaita yläkertaan (tottakai!). Kiinnostuneille tsekattavaksi erityisesti Hootenanny Trion versio youtubesta, hieno!

    Sininen uni, samalla lapsia keinuttaen. Ensin pienempi, sitten isompi.

    Jospas minä kissan saisin -laulu, mutta erilaisilla koneilla ja lapsen nimellä: Jospas minä X:n henkilönostinauton saisin / kyllä sitä rakastaisin / paijailisin sitä aina / arkena ja sunnuntaina. / Sille bensat laittelisin / illalla sille laulelisin. / Ja kun kaikki oikein oisi / ihanasti se sanoisi / brumm brumm brumm.

    Seuraavaksi Lapsi ja lintu: Lapsella vain voi silmät niin loistaa, lintuja kun hän katsella saa...

    Sitten ohjelmistossa seuraa Lohikäärme Puf...
    ...ja Uralin Pihlaja. UP:aa lauletaan tarvittaessa muutaman kerran.
    Tässä vaiheessa tenavien pitäis olla rentoja ja nukahtaneita/nukahtamisvalmiita.

    Nalle Luppakorvan (Hyvää yötä piltit...) tunnussävelmän tahdissa käyn vielä silittämässä lapsia...

    ...ja Nukkumatti-tunnuksen (Nukkumatti Nukkumatti lasten...) myötä hiippailen portaat alas tai itsekin päiväunille. Joskus toimii näin, toisinaan sitten peitellään, pottaillaan ja juotetaan vielä mooonta kertaa.

    Näin meillä. Tämä vakioitu sikermä on ollut käytössä nyt yli puoli vuotta 1,5- ja 3-vuotiailla lapsilla. Ja kun laulaa samoja lauluja kerrasta toiseen, ihan hyvin voi samalla katsoa kännykällä fb:tä tai lukea kirjaa (kunhan istuu niin ettei lapset näe sitä).

    Päivisin lauletaan sitten mitä mieli tekee, nämä laulut on varattu vaan nukutukseen. Ja koska laulaminen on niin kivaa, nyt on laulettava, koska toi "äiti älä laula!" -vaihe on melko varmasti edessä joskus ja ehkä aika piankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olen vetänyt Nalle Luppakorvaa, sekä alku- että lopputunnaria. Se on aika hyvä!

      Tuo ajan mittaaminen on ihan totta, mäkin taidan tehdä sitä, mutta laulan osittain myös, että pysyisin itse hereillä. Joskus sitä vahingossa sammahtaa ja sitten harmittaa, että meni illan suunnitelmat ihan häneksi kun nukkui koko illan.

      Poista
  8. Mulle on laulettu lapsena tosi paljon ja olen aina tykännyt laulaa. Odotusaikana lauloin mahalle Sinistä unta, Lapinäidin kehtolaulua ja Ljuuli ljuulia, mutta nyt kun lapsi on kolmevuotias, laulan tosi harvoin tuutulauluja. Syynä on tietenkin lapsiperhearjen tiukkaan hiotut rutiinit - kun kerran vihdoin on saatu ipana nukahtamaan itsekseen (tyyppi sänkyyn, suukko, hali, hyvänyöntoivotukset ja sit aikuinen sohvalle olohuoneeseen), ei tätä auvoa arvaa koetella tarjoamalla iltasatuja tai lauluja enää sängyssä.

    Saa nähdä, laulanko tulevalle vauvalle taas enemmän ekoina vuosina. Muuten kyllä hoilaan mitä milloinkin ja kolmevuotias laulaa usein mukana.

    Venni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olen vetänyt Lapinäidin kehtolaulua ja jossain vaiheessa jollotin sellaista joikua kuin Juokse kellokas. Se on tosi kaunis, oon oppinut anopilta sen.

      En kyllä ymmärrä mikset halua pitää lapsiasi hereillä laulamalla heille väkisin! Eikö se olisi ihastuttavaa? Miten niin ei?

      Poista
    2. Tuota mieltä mäkin olin, että tätä omasta lapsuudesta tuttua iltarutiinia ja -perinnettä ei kyllä katkaista, unilaulut on niin ihania ja mulla ihan valtavan hyvä äänikin! Mies oli kumminkin sitä mieltä, että saat sitten keskenäsi nukuttaa. Ja tuollaista uhkailua minäkin ymmärrän.

      Venni

      Poista
  9. Ai juu, ja kuuluu mun ohjelmistoon myös Aa aa akana, tunteekohan sitä kukaan muu? Menee näin: Aa aa akana / aitan lukon takana / lapsi se nukkuu kotona / mamman selän takana. Aika kompakti, sano.

    Venni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä oo tämmöisestä kuullut. Mutta kuulostaa kivalta.

      Poista
  10. Pelle Miljoonan Hyvää yötä maailma, vai mikäs sen nimi nyt oli sen biisin. Nose nyt kumminkin. Lastenlaulut ylipäänsä eivät ole mulla hanskassa, mistä syystä koen kyllä suurta huonoäitimmyyttä. Tai osaan mä vaarilla on saari ja lentäjän pojan.

    Yleensä siis vedän tota Pelleä. Joskus jotain Ultra Brata. Mutta en siis nukuttaessa. Meillä ei iltaisin nukuteta, hyvät yöt ja pusut on meidän systeemi.

    Mutta oispa kyllä ihanaa olla joku jo lapsivedenaikainen biisi, jota voitaisiin jollottaa! Kuulostaa ihanalta jutulta :)

    Enni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä usko, että lapsille pitää laulaa lastenlauluja jos ei itsestä siltä tunnu. Meilläkin Roscoe on sitä mieltä, ettei tarvitse kuunnella huonoa musiikkia siksi että on lapsi, ja laulaa lauluja joista itse pitää. Ja välillä pyynnöstä Metrolla mummolaan. Sopii kaikille!

      Poista
  11. Taikan unilaulusuosikit tällä hetkellä ovat Tuu tuu tupakkarulla ja Peikkoäidin kehtolaulu, tosin ei niitä tarvii enää laulella kuin noin joka kolmas ilta. Tällä hetkellä tärkeämpää on jutella hetki päivän tapahtumista tai huomisen suunnitelmista, silitellä ja pussailla tyttöä ja sanoa "Hyvää yötä, kauniita unia, oman kullan kuvia, kissoja ja koiria."
    Itse tykkään tosi paljon Lapin äidin kehtolaulusta. Sininen uni ja Päivänsäde ja menninkäinen on ihania mutta (toistaiseksi) meillä puhki laulettuja.
    Venla-rukka on joutunut tyytymään Taikan nukutusrutiineihin, onneksi hän on hyvä nukahtamaan ilman sen kummempia ohjelmanumeroita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän äiti lauloi mulle aina noita Tupakkarullaa ja Peikkoäidin kehtolaulua. Olen niitä itsekin laulanut, varsinkin Peikkoäitiä. Äiti lauloi myös Tiu tau tilheä paljon, mutta sitä en ole itse vielä ottanut ohjelmistoon. Ehkä pidän sen mun ja äidin välisenä. Ai niin, ja pikkusiskon, joka venlamaisesti varmaankin kuunteli jossain lähistöllä :)

      Poista