keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Korusähkeitä

Elias Koskimies: Korusähkeitä
Gummerus, 2010

Elias Koskimies on tunnettu käsikirjoittajana, hän on ohjannut vaikka ja mitä, hänet on valittu Vuoden homoksi tänä vuonna ja sen lisäksi hän on julkaissut kohta kaksi kirjaa. Tämä on niistä ensimmäinen. Löysin sen omasta hyllystäni.
Olen väsynyt, kuihtunut, raihnainen, vuoteenoma, laiha, isopäinen armoton yhteiskuntatarkkailija, toisin sanoen olen tyypillinen homosexual, joka ei koskaan oppinut rajaamaan tiloja värikkäillä tyynyillä. 
- - Minulle on annetty yksinäisyys keskellä Fredrikinkatua, huoneistossa, jonka seinät kumisevat tyhjyyttään. Olen kuin Fanny ja Alexander omassa elämässäni ilman Ingmar Bergmanin ruotsalaista H&M-hulluutta. Olen kuin taalainmaalainen ympärileikattu neitsytmorsian viktoriaanisilta ajoilta, matkalla Intiaan, pakkoavioliittoon - ilman miestä, ilman vaginaa.
Korusähkeitä on jotenkin vaikeasti määriteltävä kirja, ihan villi ja hullu. Se kertoo E:stä, ilmeisesti Elias Koskimiehen alter egosta, homosexualista, joka kärsii erinäisistä sairauksista, asuu Fredrikinkadulla ja käy kiihkeää korusähkeiden, faksien, telexien, puheluiden ja minkä milloinkin vaihtoa lähes kaikkien mahdollisten julkisuuden henkilöiden kanssa ja kirjoittaa siitä tätä päiväkirjaansa.

Lähestyn kirjaa lainauksilla, koska Koskimies tosiaan osaa asettaa sanansa.
Sofi Oksanen on jättänyt minulle telexin.
"Ei vittu miks musta ei oo puhuttu kuukautee miks stop mitä teen stop mä haluun olla yhteiskunnallinen puheenaihe number one stop vittu itsariko tie julkisuuteen stop vainottu kyynel." 
- - Myöhemmin kuulen Sofin ja Imbin hakeutuneen Talent Suomen karsintoihin hämmentävällä performanssillaan, jossa Imbi ohjaa tadio-ohjaimella Venäjän kotkan lailla liitelevää Sofia Peacock-teatterin rakenteissa.
E osallistuu älykköfoorumiin, joka kommentoi päivänpolttavia tapahtumia nimimerkeillä. Hän neuvoo ja opastaa ystäviään, julkkiksia ja poliitikkoja heidän touhuissaan. Hän suhtautuu kaikkiin samalla myönteisyydellä ja avuliaisuudella, minkä nyt vain struumaltaan ja muilta ongelmiltaan jaksaa ja pystyy. Hän pukeutuu kesät talvet sukka- ja toppahousuihin, jotka aiheuttavat välillä ongelmia. Jenni Haukio käy hänen luonaan lukupiirissä puhumassa runoistaan, Sofi Oksanen vuodattaa tunteitaan hyvin avoimesti, Marja Tiura tuo rekkalasteittain lahjoina saamiaan tavaroita, niitä, joita ei ole piilottanut metsään mättään alle.
Olen saanut käsiini Virpi Kuitusen teinikalenterin, joka on kuuma lukuelämys. Hienointa on, että se on kuin Regina-fantasia, mutta totta! 
"Nualtii Jartsan kaa kolme tuntii sit olin et fak mulloli ne vitun arvokisat mitä teen itsariko????"  
Hieman myöhemmin. "Jartsa soitti johki ja huus et Virpin ei tartte hiihtää jos se ei haluu plis sillon mahaki kipee ja ylipäätään lajijohto voiz olla sen verran fiksu et KERTOO miks ylipäätää meiät on raahattu tänne vitun Kanadaan!"
E on aivan ihastuttavan lämmin tyyppi ja suloinen ressukka. En yhtään ihmettele, että kaikki julkimot tukeutuvat häneen. Minäkin luottaisin. Kirjassa rinnastuvat E:n hyvin kaunokielinen kuvaus elämästään ja julkkisten enimmäkseen melko brutaali itseilmaisu. Koskimies kirjoittaa erinomaisesti ja on hauskempi kuin tynnyrillinen apinoita. Vähän säälittää julkkikset, heitä ei käsitellä yhtään hellästi, mutta toisaalta kyseessä on satiiri, joten miksipä ei. Pois hellämieli tämän kirjan kanssa. Toisaalta Koskimies laittaa peliin yhtälailla itsensä, vaikka E onkin hyvin herttainen.

Kirjan ongelma on siinä, että se on niin sidottu aikaan. Kirja kommentoi tapahtumia syyskuusta 2009 elokuuhun 2010, ja nyt jo huomaa, että monet asiat ovat unohtuneet. Kirjassa puhutaan monista tositv-julkkiksista joita en enää yhtään muista. Näinpä suosittelenkin, että luette kaikki Korusähkeenne heti, koska muutaman vuoden kuluttua emme muista senkään vertaa.

Koskimiehen toinen romaani, tai ensimmäinen, en minä tiedä oliko tämä varsinaisesti romaani vai mikä, kustantajan sivuilla tätä kuvataan lyhytproosateoksena, mutta kumminkin, se toinen ilmestyy syksyllä. Sen nimi on Ihmepoika ja se kuulostaa loistavalta. Odotan!

6 kommenttia:

  1. Määkin olen lukenut tän! Toisaalta oli hauska kurkata muutaman vuoden taakse, kun jutut vanhenee niin nopsaan! Miettiä, että mihin tää nyt viittaakaan?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Välillä se olikin tosi hauskaa, mutta välillä mietti, että tarvitseeko näistä Talenteista ja muista niin kovin jauhaa. Ehkä tarvitsee. Mutta huomaan, että politiikka ja kirjallisuus eivät vanhene samalla tavalla kuin tositv.

      Poista
  2. Minut tämä kirja jätti hämmentyneeksi, koska a) en osannut määritellä kirjan genreä ja b) en pidä oikeiden ihmisten käytöstä fiktiossa. En myöskään ymmärrä, miksi nuo asiat niin paljon vaivaavat.

    Mutta Ihmepoikaa minäkin odotan innolla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, nyt kun aloin miettiä, mä taidan nimenomaan pitää sellaisista kirjoista joiden genre on vähän mitä sattuu. Ja pidän myös oikeista ihmisistä fiktiossa paljon. Tässäkin Sofi Oksanen oli suorastaan pelottava. Mielestäni yksi parhaista on Kari Hotakaisen Sydänkohtauksien Marlon Brando. Oi että! Pidän toisaalta kovasti myös autofiktiosta.

      Poista
  3. Hmm, kappas, en tiennytkään että Koskimieheltä on ilmestynyt tällainenkin. Aikaan sidottu satiiri ei ehkä ole minun teekupposeni, mutta Ihmepojasta olen alustavasti innostunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älähän sano, tämä oli aika hauska :) Mutta ehdithän sä lukea tämän sitten, jos Ihmepoika saa sinut pauloihisi ja kaipaat lisää Koskimiestä.

      Poista