lauantai 31. toukokuuta 2014

Höpsönpöpsönpöö

Välillä tuntuu hankalalta keksiä mitä tänne kirjoittaisi. Sitten yritän kirjoittaa lukemistani kirjoista jotain, josta tulee usein vähän luisevaapuisevaa. Kun vilkaisen tilastoja, huomaan, etteivät ne kiinnosta paljon ketään, vaan tämmöiset nonsenselurittelut keräävät paljon enemmän lukijoita. Onko sillä väliä? No ei varmaankaan. Tai siis siinä mielessä, että kirjoitan tätä blogia enimmäkseen kirjoittamisen ilosta, en miellyttääkseni tai kerätäkseni yleisöä. Mutta sitten taas kuitenkin julkaisen tätä täällä kaiken kansan nähden, joten selvästi kuitenkin haluan jonkun lukevan ja vuorovaikuttavan kanssani. Ja siinä mielessä on varmaan järkevää välillä yrittää antaa sitä mitä lukijat haluavat lukea.

Että nyt saatte sitten taas tämmöisen postauksen, jossa ei ole päätä eikä häntää. Mitäs luette näitä niin hanakasti.

Olen iloinnut viime aikoina esimerkiksi seuraavista asioista:

- Sade. En muista aiemmin iloinneeni näin sadepäivistä. Ihan kuin olisin joku vastaparantunut tuberkuloosipotilas, sillä puhkun kosteaa ilmaa sisääni kuin viimeistä päivää. On aivan ihanaa hengittää! Ilma tuoksuu niin hyvälle, se on niin ihanan pehmeää. Tämä liittynee vasta-alkaneeseen lenkkeilyharrastukseeni, koska olen huomannut, että on tuhat kertaa kivempaa juosta kylmässä sateessa kuin kuumassa auringonpaisteessa. Sadeilma, keuhkojen ystävä. Keuhkot ovat tärkeät, jos ei happi kulje, muuttuu ihan pöljäksi.


- Uusi laukku. Kun olin pieni, äidilläni oli sellainen paksusta ruskeasta nahasta tehty käsilaukku, jossa oli pitkä hihna ja iso läppä. Aikuistuttuani huomasin, ja siskonikin huomasi, että se olisi todella hieno laukku. Mutta sitten sitä ei enää löytynyt mistään, eikä ole enää äitiäkään jolta kysyä mitä sille tapahtui. Toisaalta tiedän kyllä: äiti varmaan myi sen kirpparilla, kuten lähes kaiken muunkin, mikä ei ollut pultattu betoniin. Hän oli varsinainen kirpparihirmu. Mutta ei siitä sen enempää. Tällä viikolla kuitenkin huomasin kaupunginosani facebook-kirpparilla jotain, joka näytti tutulta. Sain laukun varattua itselleni ja kävin eilen ostamassa sen huimaan kahdeksan euron hintaan. Se ei ole presiis-samanlainen, mutta se on riittävän samanlainen ja monin tavoin juuri niin täydellinen kuin ihmisen laukku vain voi olla. Tämä on ikuista rakkautta! Lisäksi luulen, että hurmioitunut tilitykseni äidistäni ja laukun ihanuudesta ilahdutti myyjääkin. Ei varmasti jäänyt epäselväksi, että laukku sai rakastavan kodin. Ja sinne mahtuu kirjakin. Kyllä pesee kuutiohehtaarin kokoisen Lumi-veskani mennen tullen palatessa.


- Instagram. En oikein tiedä miksi se on niin hitsin kiva, mutta jotenkin olen aivan innostunut. Seuraan niin harvaa tyyppiä, ettei kuvia tule montaakaan päivässä, mutta ehkä juuri siksi se on niin hauskaa. Siellä voi käydä vain vilkaisemassa, ei tarvitse edes lukea mitään tai avata linkkejä. Helppoa, nopeaa, kevyttä, värikästä. Nättejä kuvia, iloisia hetkiä. Facebookissa tulee liian usein pahalle mielelle kun joko joku on postannut jonkun linkin, jossa kerrotaan maailman tuhoutuvan, tai joku juntsaurpo on postannut jotain järkyttävän idioottimaista, mikä saa toisaalta hyväksymään helpommin maailman tuhoutumisen, koska olemmehan ihmiskunnan jäseninä keskimäärin melko idiootteja, tai vähintäänkin muuten syvästi rakastamani I fucking love science -sivusto on taas postannut kuvan, jossa kuolleen hämähäkin sisältä tursuaa jättiläismäinen toukka. Instagramissa seuraamani ihmiset eivät postaa sellaisia kuvia. Ai niin ja vielä semmoinen juttu, että älypuhelimeton ystäväni huomautti ettei pääse väijymään minua Instagramiin ilman linkkiä sinne, joten tässä sulle linkki, my friend. Ja nyt yritän vaieta tästä instailusta vähän aikaa.

Päätän raporttini tähän.

7 kommenttia:

  1. Raportti luettu ja kuitattu. Ja voi instagram kuinka monta kuvasaastetta olenkaan jo sinuun kylvänyt. Parissa päivässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole kuvasaastetta, ihan hyviä on kuvat!

      Poista
  2. Onpa hieno laukku! Varsinkin tarinan takia.

    Sateessa lenkkeily on parasta. Torstaina kävin myös samalla asialla ja toivoin, ettei helle heti palaisi. Syyttäkää mua, jos kesä mennään +8 tihkusateessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun puolesta myös voisi ihan hyvin joka toinen ilta olla juurikin +10 ja kevyttä sadetta. Joka toinen voi olla sitten +25 ja aurinkoa. Ei ollut tänään yhtään niin kiva juosta illalla kun aurinko räkötti. Joten jos toiveesi toteutuu, en syytä vaan kiitän.

      Poista
  3. Luin tämän jo illalla ja tulin hyvälle tuulelle, mutta olin liian poikki kommentoidakseni. Nyt tulin uudestaan hyvälle tuulelle!

    Olen niin samaa mieltä tuosta Facebookin mielensäpahoitus/hyväksyntä -syklistä, jos kohta itse koen kummallista viehtymystä niihin IFLSciencen kauheisiin tursuamiskuviin.

    Ja muutenkin olen samaa mieltä ja iloinen laukustasi. Voi kun pääsisi jo juoksemaan. Tai siis voinhan minä mennä. Mutta olin illalla vasta ajatellut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä melkein unohdin mennä juoksemaan. Olin jo istahtamassa soffalle kun tajusin, että munhan piti mennä lenkille ja kävin kymmenen sekunnin taistelun itseni kanssa, ja sitten voitin taistelun ja lähdin lenkille. Oli aika kamalaa, mutta tulipahan käytyä. Varmaan kun ei satanut.

      Ehkä siinä erotettuu hoitoalalle soveltuva ihminen muusta ihmismateriaalista, että onko ällöä jos loinen tursuu sisuksista, vai onko kiinnostavaa :)

      Poista
  4. Kiitos linkistä! Hienoja kuvia!

    VastaaPoista