tiistai 1. huhtikuuta 2014

Urkkauutisia ja uudelleennimeämisiä

Haloo, onko siellä ketään? Bloggerin tilaston mukaan täällä on vallan hiljentynyt. Johtuuko se siitä etten ole blogannut? No nyt äkkiä jotain nonsensea eetteriin! Vai ovatko viimeinkin ameriikkalaiset robotit, pääasialliset lukijani, hyljänneet minut ja jäljelle on jäänyt kaksi todellista lukijaani. Eipä hullumpaa sekään. Oli miten oli, kirjoitan nyt jotain ihan vain lämmitelläkseni.

Kuvituskuva: rakkauden dinosaurukset

Sillä palelee. Kävi niin onnellisesti, että lähijoogasali, joka sijaitsi vielä eilen kahden talon päässä, muutti samaan taloon kanssani. Kävin heti siellä hathailemassa ja totesin, että sali on komea kuin mikä, mutta ihan hiton kylmä. Varpaat ovat umpijäässä. Tämä on harvinaista, koska minulla on yksi ihmiskunnan historian parhaimmista ääreisverenkierroista, enkä juurikaan palele varpaista tai sormista. Mutta sitten kun palelen niin voi perttileijaa, sitten en heti sulakaan. Tämä paleluaspekti joogasalissa parantunee ihan lähiaikoina kun ilmat lämpiävät, mutta ensi kerralla taidan silti varulta jättää sukat jalkaan ja laittaa pitkähihaista päälle.

EDIT: Sain myöhemmin tiedon, että salissa oli ollut joku lämpöputki poikki, eikä hyytävä kylmyys kuulunutkaan sen perusominaisuuksiin. Mikä onni! Ensi kerralla lämpimin varpain! Sali on siis täydellinen!

Ostin myös uudet lenkkarit, nyt kun näköjään lähdin urheilutiedotusta tästä tekemään. Juoksukengät oikein. Menin Intersportiin jalka-analyysiin valmiina kuulemaan, että löydän oikeat kengät terveyskeskuksen apuvälineosastolta, koska tiedän jalkojeni olevan vähän omituiset ja kävelenkin ihan miten sattuu. Analyytikko oli eri mieltä, lähes normaali olin. Sitten en löytänyt yhtään lenkkarimyyjää, suivaannuin ja kävelin seurueineni Stockalle. Siellä saa aina palvelua. Kerrassaan ihana nuori mies myi minulle aivan hysteerisen väriset juoksukengät, jotka sijoitin ensin olohuoneen pöydälle ja siirsin sitten eteiseen. Tässä lähipäivinä ajattelin laittaa ne jalkaan ja viedä ulos. Ehkä. Tai sitten siirrän ne seuraavaksi kirjahyllyä piristämään.

No sitten on myös vähän ärsyttänyt, että silloin blogia perustaessa aloin kutsua puolisoa puolisoksi ja lasta lapseksi. Kuin tylsää! Nyt välittömästi jotain mielikuvituksekkaampaa! Kysyin lapselta, mikä hän haluaisi olla nimeltään jos ei saisi olla Xxxxx. "Plöängpjöngplöngplööh", hän sanoi hassunhauskaan tapaansa ja nauroi katketakseen päälle. No niin. Sitten kysyin puolisolta, mikä hän haluaisi olla, jos ei saa olla puoliso. "Roscoe!" hän sanoi. "Mitä helvettiä?" kysyin. "No Roscoe haluaisin olla!" hän sanoi. Niin että jatkossa puolison nimi on sitten tässä blogissa Roscoe ja lapsen lyhennettynä Plöäng. Ite oon edelleen Siina, se on ihan hyvä nimi. Ainakin parempi kuin Roscoe tai Plöäng, mutta itsepähän valitsivat. Näillä mennään, kunnes ei enää mennä, ja sitten mennään jotenkin muuten.

16 kommenttia:

  1. Roscoe! Sun puoliso! Jotenkin tämä oli kovin odottamatonta. En tiedä miksi, sillä tiedän vain yhden Roscoen, ja hän on Leonard Cohenin keikoilla soittanut Roscoe Beck, ja hänhän on varmasti ihan hyvä tyyppi, jos kerta Leonardin kiertueelle pääsee, että sikälihän nimi ei ole yhtään hullumpi. En kyllä tunne Leonardiakaan henkilökohtaisesti, joten en voi mennä takuuseen arvostelukyvystään.

    Lenkkarit pois kirjahyllystä ja lenkille! Mennään YHDESSÄ!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin se oli suhteellisen odottamatonta. Googletin Roscoen ja kuvahaun tulokset olivat aika kaukana tästä meillä asuvasta Roscoesta. No, aina ei voi voittaa. Ehkäpä hän seuraavalla kerralla vastaa jotain järkevämpää. Tai sitten en kysy vaan keksin itse.

      Aattelin ehkä jo sunnuntaina aloittaa juoksukoulun :) Ei tässä oo ehtinyt! Sitten menee tovi ennen kuin opin juoksemaan. Mutta sitten voidaan mennä yhdessä!

      Poista
  2. Ihania noi Roscoe ja Plöäng :D. Ja kyllä, luen joka kerta kun kirjoitat jotain :). Kommentoijana olen vain ollut aika laiska :(.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, mutta minä itse olen maailman huonoin kommentoija, vaikka luenkin tosi paljon. Sunkin kaikki kirjoitukset. Mulla on vissiin niin pitkä historia blogien agenttilukijana, että nyt kun pitäisi olla vastavuoroinen ja kommunkoida täällä, niin minä vain unohdan ja ujostelen. Kamalan pelottavaa on sitä paitsi kommentoida eka kertaa johonkin! Ihan kamalaa!

      Poista
  3. :'D Minä taas olin vakuuttunut, että Roscoe on hyvin tunnettu populaarikulttuurinen viittaus ja harlekiinikirjallisuuden hahmo, jota minä en vain tunne, ja minua nauratti siksi kovasti. Ja nauratti muutenkin.

    Ja tässähän nyt sitten ilmaantui jo ne sinun kaksi todellista lukijaakin, eli jos joku vielä kommentoi, niin sitten on joko robotti tai sinä paljastut valehtelijaksi! (Onneksi on sentään vielä aprillipäivä, niin ei niin haittaa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Itse asiassa olen kuullut sinunkin olemassaolostasi vain huhuja, joskin melko luotettavia, joten saatathan sinäkin olla robotti. Meillä täällä kotona Roscoen ja Plöängin kanssa on tapana tasaisin väliajoin tarkistaa, että kaikilla on napa. Jos ei ole, hänet tapetaan välittömästi kyborgina. Että jos joskus tapaamme, joudun ehkä tarkistamaan napatilanteen.

      Poista
    2. Ei edes tarvitse, minä olen tarkistanut Täti-ihmisen ja hän todella eksistoi.

      Halusin tulla huikkailemaan pikku punaviinipöhnissäni kiintymystä amerikkalaisiin robotteihin. He muistavat aina kehua blogiani, kukaan muu ei. He haluavat aina minulta ideoita, kukaan muu ei ole kiinnostunut ideoistani. Heillä on aina kehitysehdotuksia. Kukaan muu ei ole sitoutunut minua kehittämään.

      Poista
    3. Tarkennan vielä, en ole tarkistanut Täti-ihmisen napaa, mutta kuten ehkä tuli kommentistani ilmi, en ole niin kiinnostunut jonkun mahdollisesta kyborgiudesta, kunhan hän vain kehuu kiinnostavia ideoitani ja jaksaa kommentoida jokaiseen postaukseeni, niin kuin uskollisesti ihailevat robottini.

      Poista
    4. Yritin hetken suhtautua robotteihin esittämälläsi tavalla, mutta ei, en pysty. Selvästi eivät ole edes lukeneet tekstejäni. En tykkää heistä, ovat ulkokultaisia mielistelijöitä he.

      Paitsi, jos näkevät uskottavuutensa eteen niin paljon vaivaa kuin Täti-ihminen, olettaen että hän on kyborgi, kun kerran ei napa-asiasta ollut tarkempaa tietoa, niin sitten. Sellaisen robotin tahi kyborgin voin hyväksyä. Inhimillisen. Hyvän.

      Poista
  4. Hahaa! Kommentoin ihan vaan edelliseen kommenttiin liittyen ;) Ei vaan, siksi kommentoin, että koen tärkeäksi kertoa, että mäkin tarttisin jalka-analyysin ja uudet juoksukengät. Ja uudet nimet on ihan mahtavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä tiiä oliko tuosta jalka-analyysistä ihan hirveästi apua. Selailin töissä kerran sellaista naisten juoksukirjaa, josta Liina joskus bloggasikin, ja siinä sanottiin, että jalka-analyyseissä myydään ihmisille hulluna jotain tukipohjallisia, joita juuri kukaan ei oikeasti tarvitse. Että ehkä menin sinne analyysiin niin epäluuloisen näköisenä, että tyyppi katsoi parhaimmaksi olla edes yrittämättä myydä mulle mitään. Sanoi vaan, että kevyesti tuettu vois olla hyvä. Ja Stockan myyjä sanoi, että ei tartte olla tuettu jos ei ole mitään ongelmia polvissa tai nilkoissa. Niin että nyt ei ole sitten tukea. Saa nähdä onko kohta polvet ja nilkat mutkalla.

      Poista
  5. Juu täällä ollaan, hei vaan o/ <- tuossa siis yritän vilkutella.

    Jos kerran urheiluosastolle mennään, niin minä ostin vihdoin oikean joogamaton (heihei lentävää mattoa muistuttava foliomaisella lämmöneristyspohjalla päällystetty retkeilypatjani!). Hyvin toimi, vaikka sisäinen prinsessani (tai siis ihan vain selkävaivainen ja mukavuudenhaluinen tavallinen pulliainen) kaipasi paksuutta ja lämmöneristävyyttä patjaan. Juoksukengät pitäisi minunkin ostaa, olisihan se päheää jos ostaisinkin räikeimmät mahdolliset kengät. Motivoisikohan se lenkkeilyyn?

    Roscoe ja Plöäng :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa nykyisin ei ole mahdollista ostaa kuin käsittämättömän räikeitä lenkkareita. Mitään muuta EI OLE. Yritin kyllä etsiä. Myyjä sanoi, että neonvärit tulivat noin neljä vuotta sitten, sitä ennen oli pelkästään yksiväristä. Ihmiset olivat toivoneet värikkäämpää. Toivottavasti ovat nyt tyytyväisiä! Kannattais vähän miettiä mitä menee toivomaan! Itse toivoisin kyllä mieluummin esimerkiksi mustaa kenkää.

      Poista
  6. Hahhaa! Ihania nimiä teillä. Noi lokakuiset -11 ovat munkin kokemuksen mukaan aika ennakkoluulottomia nimeäjiä. Meillä nukke on Jonota, serkkupojasta olisi pitänyt tulla Tella ja pikkuveljestä Ötö. Sen sijaan toi miehen ennakkoluulottomuus nimeämisen saralla oli yllättävää ja vaikuttavaa. Pitääpä kysyä omalta, mikä se haluaisi olla, jos bloggaisin.

    Niin ja täällä on ollut hiljaista, kun mä en käynyt, kun olin raskas ja synnytin. Nyt vaan imetän puhelin kädessä, joten luen kaiken kaikkialta.

    /Heta K-M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai sinäkö se kaikki ne klikkaukset olet kliksutellut! Mutta hyvä kun olet tullut takaisin, bloggaajaitsetuntoni nousee, kun kuvittelen, että täällä ramppaa koko Amerikan Yhdysvallat.

      Ja onnea vielä vauvelista! Minusta voisit kyllä ihan hyvin alkaa blogata, muutens.

      Poista
    2. Olen taas klikkaillut tulemaan aika usein! Varmaan on näkynyt statistiikoissa.

      Sitä tulin kertomaan, että kysyin mieheltäni mieluista bloginimeä, kun viimein muistin. Intensiiivisen kahden minuutin pohdiskelun jälkeen herra kertoi nimekseen Kaali. Siitä siis tunnistaa, jos innostun bloggailemaan.

      Poista