maanantai 7. huhtikuuta 2014

Tukholmaan, Tukholmaan!

Koska olen trendikäs bloggaaja, raahasin perheeni laivamatkalle Tukholmaan. Ohessa huomioita matkalta.

- Kahden laivan otoksella sanoisin, että Ruotsin laivan leikkihuone on noin 180% prosenttia parempi kuin Tallinnan laivan. Tallinnaan mennessä tuntui, että vanhemmat dumppasivat muksunsa pallomereen riehumaan holtittomasti ja istuivat itse jossain lähistöllä kaljalla. Ruotsiin mennessä vanhemmat istuivat leikkihuoneessa vahtimassa muksujaan. Tästä voinee päätellä, ettei leikkihuonetta kannata järjestää baarin yhteyteen, jos mahdollista. Tai ehkä kannattaa, riippuu keneltä kysytään. Minusta kuitenkaan ei kannata. Oli kiva matka, kun leikkihuoneessa oli mukavaa ja rauhallisehkoa. Paitsi silloin kun sinne änkesi istumaan se kauhea Ville Viikinki. Hui saasta.


- Tukholmassa kaikilla miehillä on Brion lastenrattaat, tyylikkäät kokoparrat ja parkatakit. Heillä on ihastuttavat vaimot, joilla on tyylikäs lyhyt tukka, graafinen takki ja sitten he tapaavat ystäväpariskuntiaan kadulla, halaavat toisiaan oikein lämpimästi, puristavat liki, eivät vain kylmästi hipaise. Meilläkin oli osa näistä ominaisuuksista, mutta emme halailleet ketään, koska olemme suomalaisia, emmekä sitä paitsi edes tunne ketään siellä Tukholmassa.

- Matkan ainoa varsinaisesti suunniteltu kohde oli Kulturhuset Sergelin torilla, jossa on mainio Rum för barn. Sitä suositeltiin useammasta suunnasta ja oli kyllä kiva. Siis sellainen paikka, jonne voi viedä lapsensa rymyämään, kun ei itse jaksa enää kävellä. Se on siis lastenkirjasto, jossa on hillittömiä möyrimismahdollisuuksia pikkuväelle. Alun perin olin ajatellut olla laumasieluinen bloggaaja ja rientää Junibackenille, mutta sitten tajusin, että vaikka itse olenkin sitä mieltä, että Astrid Lindgren on ehkä maailman nerokkain ihminen, ei puoliso, anteeksi Roscoe, ole erityisen kiinnostunut koko asiasta, eikö Plöängiä ole ehditty vielä aivopestä asiaan lainkaan riittävästi. Näin ollen jätimme Junibackenin seuraavaan kertaan.


- Hyttivalinnassa ajattelin, että tärkeintä on kunnon sängyt, koska kumminkin kökötetään kaksi iltaa siellä. Niin meillä sitten oli parisänky ja vielä kerrossänky päälle. Ensi kerralla, jos sellainen joskus tulee, yritän muistaa priorisoida ikkunan. Ihan hiton kamalaa on, kun ei yhtään tiedä mikä vuorokaudenaika on. Olin muutenkin koko ajan ihan kujalla, että paljonko kello on, kun oli eri ajat. Tai mitä mikäkin maksaa.

- Aina aiemmin olen kantanut laivalta ison muovikassillisen karkkia kotiin, mahdollisesti myös alkoholia. Nyt kävin ekana iltana ostamassa 4-packin Centereitä, Roscoe osti Tobleronen, ja seuraavana päivänä todettiin, että mitä varten me ostettaisiin kaapit täyteen herkkuja, kun Doctor Philkin sanoo, että tärkein asia painonhallinnassa on cleaning out the environment, ja jos Doctor Phil jotain sanoo, se on totta. Hän sanoo myös, että miehen tehtävä on olla parisuhteessa provider, protector, leader and teacher. Tähän meilläkin aktiivisesti pyritään. Lisäksi, vielä tax-free-tuotteisiin palatakseni, puoliso, eikun siis Roscoe, tajusi, että miksi ihmeessä haluaisimme ostaa jotain verovapaata, kun oikeastaan rakastamme veroja. Vero on ystävä! Sitten siellä seisovassa pöydässä pitkällisesti mietittiin, että mitähän ne tullissa sanoisivat, jos vaatisimme saada maksaa verot Centereistä ja Tobleroneista. No, ei me vaadittu. Sentään.



- Kun Plöängiltä kysyttiin, mikä oli parasta reissussa, hän kertoi, että se kun isi osti särkylääkettä automaatista satamassa. Että niin oli taas hyödyllistä raahata lapsi maan ääriin saamaan kokemuksia.

Kaiken kaikkiaan oli tosi kiva reissu, jonka suurin anti oli suunnitelma siitä, mitä teemme seuraavan kerran kun menemme Tukholmaan. Syömme Hermansissa, rälläämme Gröna Lundissa, ällistelemme Junibackenilla, fiilistelemme Skansenilla, ajelemme Tunnelbanalla. Ainakin. Sitä varten ei ihan kuusi ja puoli tuntia riitä, joten pitänee olla pidempään. Ehkä sinä aikana ehdimme saada läheisiä ystäviä, joita voimme tuuheat parrat rahisten sitten halailla lähteissämme.

9 kommenttia:

  1. Ai ku tää oli ihana! Niin monta samaa juttua mietin päässäni, kun juuri trendikkäänä bloggaajana Tukholmassa perheineni kävin. Meillä 3-vuotiaan mielestä reissussa kivointa oli leikkiminen, että kyllä, kyllä joo on tärkeää viedä lapsi ulkomaille virkistymään. Ja siis tuolle Doctor Philille nauroin ääneen - mun mies on myös perheemme suojelija, johtaja ja opettaja, vähintään, pienempään emme tyydy! Hih!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kivintä oli kuulemma heti särkylääke-episodin jälkeen meilläkin pallomeri ja leikkiminen. Tylsintä oli kun yksi poika töni. Eli ihan niin kuin kotonakin, miinus pallomeri.

      Poista
  2. hitto että minuu aina naurattaa nää sun jutut :DDD

    VastaaPoista
  3. :D

    Paras Tukholmanraportti. Ai että. Jäin kyllä tätä Dr. Philin kommenttia miettimään, että tarkoittaako hän, sanoessaan "provider", N. E. R. D.:in biisiä "Provider", jossa naapuruston ystävällinen palveluntarjoaja tarjoaa huumepalveluita? Koska se olisi minusta hieman yllättävä veto Dr. Phililtä. Mutta toisaalta siellä Amerikassa ollaan nyt niin vapaamielisiä.

    Minua saa halata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokseenkin epäilen, että Doctor Phil ei tarkoita samaa kuin N.E.R.D. Vaikka olishan se aika siistiä!

      Minäpä sitten sinua hallaan heti kun nähdään.

      Poista
  4. Ihan loistava matkaraportti :D

    Ps. Meidän perhe kävi Junibackenissa kesällä 2011, ei ollut pohjalla mitään sen kummempaa Astrid Lindgren-fanitusta (paitsi minulla), mutta siitä se sitten lähti. Siellä oleva satujuna (mm. Veljeni Leijonamielestä tuttua juttua esim. Katla, sitten sellainen iiiiiso rotta yms.) ihastutti, vähän pelotti ja herätti kovasti keskusteluja. Nyt villasukkalapset ovat kovasti ihastuneet niin Peppiin, Ronjaan kuin (varsinkin kuopus) Saariston lapsiin, Marikkiin ja Melukylän lapsiin. Mahtava paikka, voin suositella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pakitin Junibackenin kanssa oikeastaan eniten siksi, että pelkäsin vain ärsyyntyväni, kun olen niin suuri fani ja muu perhe ei olisi ollut yhtään messissä. Oletan, että puolisokin ymmärtää Astridin yli-ihmisyyden heti kun joutuu lähivuosina lukemaan ääneen koko tuotannon, ja lapsi nyt tulee vähintäänkin ymmärtämään, koska koko hänen lapsuutensa tulee olemaan yhtä Astrid-aivopesua.

      Mutta kiva kuulla, että sieltä fanitus voi saada alkunsakin. Ensi kerralla sitten sinne!

      Poista
  5. Ihana!
    Juuri tuollaisina minäkin olen nähnyt ruotsalaiset pappat, ja sellaisiksi heidät on myös kuvannut norjalainen Knausgård.
    On teillä kiva perhe! Tästä syntyy kirja Roscoen ja Ploängin seikkailut.

    VastaaPoista