maanantai 21. huhtikuuta 2014

Maan ytimessä

Jules Verne: Journey to the Center of the Earth
Ilmestynyt ensimmäistä kertaa 1864
Audible Studios, 2011
Signature performance: Tim Curry

Timo Parvela, Jussi Kaakinen: Taro maan ytimessä
WSOY, 2010

Audible tarjosi joku aika sitten kahta kirjaa yhdellä creditillä. Valitsin toiseksi kirjaksi Jules Vernen Journey to the Center of the Earth kolmesta syystä:
1) Lukijana on Tim Curry.
2) Journey to the Center of the Earth on sekä 1001 kirjaa jotka on luettava ennen kuoloa että 101 spefin helmeä -lyhytlistoillani, joten läimäyttäisin kahta härkää yhtä aikaa turpaan.
3) Yritin joskus lapsena lukea jotain Vernen kirjaa, muistaakseni sitä missä on se Nautilus-sukellusvene, mutten koskaan päässyt sukellusveneeseen asti, kun kirja vain jannasi ja jannasi ja oli niin tyyyylsä, että lopetin kesken, enkä ole vieläkään toipunut tästä järkytyksestä, että näin menin tekemään, joten ajattelin lähestyä nyt yli 20 vuotta myöhemmin Verneä eri kulmasta ja selättää hänet.

Kirjahan oli yhtä aikaa tylsä ja villi. Kävin koko ajan itseni kanssa väittelyä, joka meni suunnilleen näin: "Ei saatana Jules, ei tuota usko kukaan, no anna sen nyt kertoa juttunsa, mutta eihän tuossa ole mitään järkeä, tämä onkin fiktiivinen kirja, ei siinä tarvitse ollakaan mitään järkeä, no mutta kyllä joku raja pitäisi olla, ole nyt helvetti hiljaa ja kuuntele mitä nyt tapahtuu, nyt meni kyllä liian pitkälle, dinosauruksia, ei ole totta, no ei olekaan, on fiktiota!" Taukoamaton ajatuspajatus korvissa ja samaan aikaan Tim Curry yritti kertoa äärikarismaattisella äänellään tätä täysin hullumaista seikkailua.

Oli muuten välillä vaikea päästä yli ajatuksesta, että tarinaa kertoo Dr. Frank-N-Furter, mikä teki kuuntelukokemuksesta vielä astetta älyttömämmän.

Tarinahan menee suunnilleen niin, että kuuluisa geologi professori Liedenbrock löytää muinaisen dokumentin, jossa alkemisti Saknussem kertoo matkastaan maan keskipisteeseen islantilaisen kraaterin kautta. Liedenbrock ottaa mukaansa tarinan nuoren minäkertojan Axelin, islantilaisen kantajan Hansin ja lähtee reissuun. Ihan älytön seikkailuhan siitä tulee.

Mietin kuunnellessani esimerkiksi sitä, että oliko 1800-luvulla tavallisilla kirjanlukijoilla sellaista tietoa maailmasta kuin nykyään on lähes kaikilla. Kuten, että maan keskipisteessä on ihan todella kuuma. Tai että kiven sisällä on ihan pimeää. Tai että miten niillä riittäisi happi. Tai että eikö vesi haihtuisi siellä kuumuudessa. Tai tai tai tai. Ja sitten tajusin, että kaikki nämä typerät faktat on nyt ihan välittömästi piilotettava jonnekin takaraivon perukkaan ja vain annettava mennä. Jos professori Liedenbrock olisi jäänyt ajattelemaan tämmöisiä maallisuuksia, ei varmasti olisi löytänyt Liedenbrockin merta.

Ja paljon ajattelin kuunnellessani myös toista erinomaista teosta matkasta maan ytimeen.

Ostin Plöängille muistaakseni jo ennen hänen syntymäänsä erinomaisen kuvakirjan Taro maan ytimessä, koska olin lukenut sen töissä ja pidin sitä loistavana. Ja edelleen pidän, luettuani sen noin sata kertaa. Ihan huvikseni olen lukenut, koska lapsi alkaa olla vasta nyt siinä iässä, että tajuaa tämän tarinan hienouksia. Luulen, että menee vielä pitkälti toistakymmentä vuotta, ennen kuin parhaat läpät lapselle avautuvat, mutta se nyt on vain plussaa.

Kirja kertoo Tarosta, joka ystävänsä karhun kanssa rakentaa tosi ison koneen, jolla he lähtevät tutkimaan, mitä on hiekkalaatikon alla. No ihan älyttömästi kaikkea. Varsinkin jättiläistoukka, joka uhkaa syödä koko maapallon, ellei saa heti keksejä. Toukka on ihan mahtava hahmo, samoin karhu, ja toki toimelias Tarokin.

Taro-kirjoja on ilmestynyt jo neljä, meillä on itsellä myös Taro ja taivaan vallat, jossa Taro ja karhu joutuvat avaruuteen. Sekin on varsin hauska, mutta ei niin hulvaton kuin tämä maan ytimeen suuntautuva reissu. Lainasin kirjastosta Taro hirmuliskojen ajassa, mutta sen tarina oli vielä vähän hankala kaksi ja puolivuotiaalle. Palaan siihen myöhemmin. Ja näköjään on ilmestynyt uusi Taron suuri pieni seikkailu, jossa Taro ja karhu rakentavat kutistuskoneen. Pitääkin heti tutkia onko se jo Plöängille sopivaa materiaalia vai odottelenko vielä hetken ennen kuin alan tankata sitä ulkoa. Toisaalta ihanaa, kun on hyviä kuvakirjoja odottamassa! Kirjat on kuvitettu ihan minun makuuni ja tykkään, kun Taro joka kirjassa suunnittelee ja rakentaa jotain, eikä vain ajaudu asiasta toiseen.

Jos joku tänne asti jaksoi kahlata, niin haluaisin vielä todeta, että suosittelen painokkaasti molempia taideteoksia. Äänikirja on ihan päätön seikkailu ja nannaa korvakäytäville, Taro on loistava esimerkki siitä miten älyttömän hienoja kuvakirjoja tässä maassa tehdään. Eläköön matkailu maan ytimeen!

7 kommenttia:

  1. Laattatektoniikka ei ainakaan ollut tuttu kuin vasta hyvän matkaa 1900-luvun puolella, ja kaipa sitä ennenkään Vernen aikaan ei oikein ollut tietoa sulasta vaipasta, vaan ihan hyvin saatettiin olettaa pallon olevan umpikiinteä ja käsitys sisäosien lämpötiloista oli parhaimmillaankin hatusta vedeltyjä ideoita.
    Pimeys ja ilma taas, nojoo...*sormet korviin ja lallatusta*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä, selkeytti suhtautumista kirjaan. Tuo sormet korviin -tekniikka on kyllä ihan paikallaan, sillä tavalla lähestyen tuo oli erinomainen kirja.

      Poista
  2. Kiitti - etenkin kuvakirjavinkistä. Hyviä kuviksia ei ole koskaan liikaa.

    Kiteytit myös Vernefiilikseni aika hyvin.

    VastaaPoista
  3. Hei jee, lastenkirjasuositus! Taro on mulle ihan tuntematon, nyt perehdyttyäni tuli hinku saada kaikki U:lle! Jotenkin kaipaa jotain tosi hyvää ja oivaltavaa, mutta ahdistuu, kun tuntuu, että kirjastostakin kassiin tulee aina ne samat kirjat (johtuiskohan siitä, että lapsi valitsee aika paljon kirjoistaan..). Tällä hetkellä meillä rulaa "sarjoista" Pekka Töpöhännät, Tatut ja Patut sekä Pepit. Heinähattu ja Vilttitossu -vaihe oli ja meni - liian nopsaan, jos multa kysytään, mutta ehkä ne toimii paremmin vähän isompana. Minimaalisesti kuvitettuja Eemelin seikkailuja ja Muumi-klassikkoja on saatu tovi lukea iltasatuna, mikä on hauskaa. Enimmäkseen tosin se on sellasta "hei etsi sellanen kohta, joss on se mörkö" :)

    Mutta Tarot lähtee meillä metsästykseen!

    Aurinkoa vappuun!

    Sanna

    VastaaPoista