perjantai 7. maaliskuuta 2014

Only God Forgives

Nicolas Winding Refn, 2013.

Ajattelin, että pitäisin tästä elokuvasta kovasti. En minä tätä vihannutkaan. Mutta en voi sanoa pitäneenikään. Silti koin kovasti tunteita katsoessani tätä. Joten ei se varmaan ihan turha kokemus ollut. Siis.

Tässähän oli kaikki hyvät merkit ilmassa: Refn on suuri ohjaajasuosikkini, esimerkiksi Drive ja Bronson ovat oikein hienoja elokuvia. Lisäksi ei liene epäselvää, että ihailen myös pääosan esittäjää, Ryan Goslingia. Mutta tässä oli nyt vähän semmoinen ongelma, että Gosling käveli elokuvan ilmeettömästi läpi, ja muihin ohjaajan töihin verrattuna tämä oli aika mitäänsanomaton. Mitäänsanomaton, mutta erittäin väkivaltainen. Minusta väkivalta on elokuvissa ihan hyvä silloin kun sillä halutaan sanoa jotain. Nyt en kokenut, että olisi haluttu. Haluttiin vain olla väkivaltaisia. Ja oltiin, kovasti oltiin. Ehkä tässä vähän haettiin jotain semmoista, että vanhempien pitäisi pitää huolta lapsistaan, mutta kyllä sen tarinan olisi voinut vähän vähemmillä verenvuodatuksillakin kertoa.

Elokuva kertoi Billystä, joka kuolee heti elokuvan alussa, hyvin väkivaltaisesti kuolee, hakataan tohjoksi, koska itse hakkasi ja raiskasi ensin nuoren tytön. Julian (Ryan Gosling) on Billyn veli, jonka oletetaan kostavan veljen kuolema. Varsinkin poikien äiti olettaa näin. Perhe pyörittää menestyksekästä huumebisnestä Thaimaassa, jonne tapahtumat sijoittuvat. Koston eteen astuu myyttisen oloinen poliisihahmo, jolla on selässä hillitön teräase, mikä lie machete tai joku muu itämainen miekkapuukko, ja sen lisäksi paljon muita ikäviä väkivaltakonsteja kaikissa taskuissaan.

Refnin elokuvat ovat aina todella kauniita. Tässäkin paljon seisoskellaan ja kävellään tyylikkäästi mageissa thaimaalaisissa alamaailmamaisemissa. Se oli myönteinen asia. Toinen myönteinen asia oli poikien äiti, jota esitti Kristin Scott Thomas. Ihan mieletön hahmo. Myös thaimaalaispoliisi oli aika hyytävä tyyppi, tuli vähän mieleen Javier Bardemin hahmo No Country for Old Menissä. Samanlaista tappavaa vääjäämättömyyttä oli havaittavissa.

Mutta noin muuten, olin aika pettynyt. Teeppä, Refn, seuraavaksi semmonen oikein hyvä elokuva! Kun kerta ossaat!

7 kommenttia:

  1. Mä olin tästä niin vaikuttunut. Pitkään. Mahtava. En katsoisi uudelleen, enkä varsinaisesti 'pitänyt', mutta sitten jollain perverssillä tavalla viihdyin sen parissa. t. Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän tuon kyllä. Oli se jotenkin kuitenkin vaikuttava, varsinkin se äitihahmo. Mutta jotenkin olin kovin pettynyt kun ne aiemmat työt on niin kovia.

      Poista
  2. Just kuuntelin Driven musiikkia taustaltani ja tipautin silmäni, kun näin tämän kuvan. Drivessäkinhän se on tosi kivikasvo. Pitääpä katsoa joskus tämäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei siinä paljon aikaakaan suttaannu kun tämä oli alle puolitoista tuntia pitkä.

      Poista
  3. Ihan sama mielleyhtymä tämän miekkapoliisin ja Javier Bardemin tukkatappajan välillä :D.
    Väkivalta oli tässä sitä turruttavaa sorttia, joka alkoi tuntua loppua kohden elokuvan ainoalta sisällöltä. En kauheasti syttynyt, Drivessä sentään se naapurin äiti-kuvio toi vähän syvyyttä tarinaan eikä ollut pelkkää verileikkiä.
    Ryan Goslingin viime vuosien roolivalinnat on menneet aika väkivaltaisiksi, Beyond the Pines (oliks tää se nimi? T. Dementikko) ei sekään ollut ihan kevyimmästä päästä. Pääseehän sitä hurmuripojan imagosta noinkin eroon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, hän on liian nätti. Vaikka oikeasti hänen naamansa on hyvin epäsymmetrinen, kun sitä oikein katsoo. Olen katsonut. Ehkä se juuri tekee hänestä niin nätin. Vissiin se tekniikka ei toiminut, että näyttelee omituisen näköisiä ressukoita, kuten Blue Valentinessa ja Lars ja se ainoa oikeassa, ja Ryan ajatteli, että hakkaan sitten kaikki saatana.

      Poista
    2. Yksi komeasti nätin pojan imagosta eroon päässyt on Matthew McConaghey, joka oli huikea Dallas Buyers Clubissa, hauska Wolf of Wall Streetissä ja teki True Detective-sarjasta varmaan tämän vuosikymmenen parhaan, synkimmän ja omituisimman tv-sarjan (on sillä yhä vino hymy ja levee aksentti, mutta annan kaiken anteeksi kun se on ollut niin hyvä). Viva la metamorfoosi!

      Poista