lauantai 1. maaliskuuta 2014

Hellalle kiehui taas se hernekeitto

Laskiainen. Oiva juhla. Lämminhenkistä ulkoilua, hyvää pullaa ja hernekeittoa.

Tosin meillä syödään hernaria aika usein. Opin laittamaan ja rakastamaan sitä asuessani ystäväni K:n kanssa. Elimme varsin köyhissä oloissa ja hernekeitto on halpa ruoka. Ja hyvä, kevyt, täyttävä ja iso. Hernaria tulee aina koko suvulle puolisoineen. Silloin opiskeluaikoina laitettiin yleensä sekaan soijarouhetta ja porkkanaa, nykyisin olen laittanut quorn-rouhetta ja porkkanaraastetta. Tulee ihan käsittämättömän hyvää. Ja siksi meillä sitä syödäänkin tasaisin väliajoin.

Paras hernekeitto

Edellisenä päivänä:

Alkuun rakkaat terveiset kaikille sinne tulevaisuuteen täältä helmikuusta 2014! Täällä on lunta maassa ja Sauli Niinistö on presidenttimme!

Ajattelevaisesti ajastan teille tämän ohjeen laskiaissunnuntaita edeltävälle lauantaina, jolloin voitte nauttia hernarista joko laskiaissunnuntaina tai jopa vasta tiistaina, jos olette niin hullumaisia, että jaksatte arkena näin pitkäkestoisen ruuan äpöstää. Tai siis eihän tässä paljoa hommaa ole, mutta keittyminen ja liottaminen vie aikaa. Ettette nyt luule, että tämä olisi vaikea ruoka. Helpompaa saa hakea. Purkissa kaupasta. Ehhehehehe. Mutta ei se ole niin hyvää. Lähellekään!

No niin, laitapas sitten pussillinen Papuska-luomuherneitä likoamaan veteen. Tämä on todellakin tämän sapuskan haastavin osuus. Koska kuka ihme nykypäivänä tietää edellisenä päivänä mitä aikoo syödä? No kahdenlaiset ihmiset: aikamatkustajat ja innokkaat hernekeiton ystävät! Minä olen jälkimmäinen. Haluaisin olla myös ensimmäinen. Mielelläni haluaisin. Ja näin blogin ajastuksen myötä lähestyn sellaista. Voi tätä tulevaisuutta! Tai siis menneisyyttä! Aikatasoja siellä ja täällä! Laita nyt vaan ne herneet likoamaan, ettei unohdu tässä kaikessa hötäkässä!


Nykyhetkessä:

Kaada liotetut herneet kattilaan. Isoon kattilaan. Siis todella isoon. Koska tätä tulee paljon.

Kaada päälle vettä. Ainakin niin paljon, että herneet peittyvät reilusti, ja lisäät sitten joka välissä.

Pilko kaksi sipulia ihan pieneksi ja heitä herneiden sekaan.

Heitä myös kaksi kasvisliemikuutiota. Juuri ennen heittoa ihmettele kuutioiden väriä. Huomaa ostaneesi lihaliemikuutioita. Onneksi ostit kaksi pakettia, joista toinen tosiaan on kasvislientä. Paketoi lihaliemet takaisin laatikkoon ja mieti kenelle ne lahjoittaisit, ja myös, että onko joku jekkujooseppi tahallaan laittanut ne kasvisliemikuutioiden laatikkoon Alepassa, koska muistat aiemminkin melkein ostaneesi lihaliemikuutioita kun olit ostamassa kasvislientä. Aika ikävää jos näin on. Melkein yhtä ikävää kuin se urbaanilegendan poikaystävä, joka piilotti kasvissyöjätyttöystävänsä kaikkiin ruokiin pekonia. Se oli kyllä inhottava poikaystävä se. Ja sitten heitä ne kasvisliemikuutiot sinne keittoon, kun olet ajatellut riittävästi.

Anna porista ihan reilusti, mutta sekoita välillä. Siis usein. Harmittaa tosi paljon, jos polttaa monta päivää valmistellun ruuan pohjaan. Minua ainakin on harmittanut, kun näin on käynyt. Ja lisää vettä, jos meinaa mennä liian paksuksi. Vaihda kattila isompaan, jos näyttää ettei mahdu. Tai voit jakaa keiton myös kahteen kattilaan. Ethän vaikka uskonut, miten hiton paljon ihanaa keittoa sinulla kohta onkaan! Aivan jestuksemoisesti! Mahtavaa!

Keitto saa keittyä kauan. Ainakin kaksi tuntia. Ja kaikki sen päällekin on vain plussaa.

Jossain vaiheessa voit raastaa porkkanoita ihan maun mukaan. Vaikka viisi. Sillä isolla raastimella. Ja sitten vaan sekaan se raaste. Tai voi ne pilkkoakin, jos tykkää. Minusta on kivempi raastaa. En tiedä miksi.

Ja kun alkaa näyttää valmiilta, lisää quorn-rouhe suoraan pakkasesta.

Anna porista vielä. Maista. Lisää paljon meiramia, timjamia, mustapippuria. Ja suolaa jos tarvitsee.

Tarjoile sinapin, ruisleivän ja maidon kanssa. Ai että. Voi veljet. Tästä ei talviruoka paljon parane!

15 kommenttia:

  1. En ole ikinä tullut ajatelleeksi hernekeiton aikamatkustuksellisia ulottuvuuksia! Melkein innostuin, mutta vähän vierastan hernaria, jostain syystä. Mummoni hernekeitto oli eeppistä, mutta äitini ei. Valitettavasti. Vaikka muutoin äitini onkin eeppinen kokki, hänen hernekeittonsa oli pettymys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän kaikkien tarvitse kaikista ruuista tykätä :) Tosin en mäkään tykkää pahasta hernekeitosta, hyvästä vaan.

      Poista
  2. Täytyypä kokeilla joskus sun reseptiä! Meillä sesonkiruoista on säännöllisesti käytössä riisipuuro. Siis itse miellän sen jouluruoaksi, mutta tehdään sitä ympäri vuoden. Lapsikin tykkää. Siinäkin on valmistamisessa meditatiivinen ulottuvuus, kun pitää vahtia ja hämmentää noin tunti puuroa kattilassa. Riisipuuro ja voisilmä, avot! Kivaa laskiaista! t. Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin riisipuuro on nykyisin aika usein viikonloppulounaana. Tänäänkin, inspiroiduin sun kommentista :) Tosin meillä on haudutuskattila, joten ei tarvitse sekoittaa koko aikaa. Jouluna sekoittelin puuroa tunnin ja kuuntelin samalla äänikirjaa, oli kivaa.

      Poista
  3. Tätä aion kokeilla. Kiitos reseptistä, olenkin etsiskellyt hyviä kasvishernekeitto-ohjeita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tämä vastaa odotuksiasi :)

      Poista
  4. Hernekeittoa en ole tainnut koskaan valmistaa itse, minulle kyllä on valmistettu. Riittääkö 10 litran kattila? Meillä tehdään tänään kaalipataa.. mutta ensi viikolla voisi tehdä hernaria. Kiitos reseptistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, luulen että kattilasi on riittävä! Ja aion ensi viikolla tehdä kaalipataa. Mahtavia kommentteja kun ei tarvitse juurikaan miettiä mitä seuraavaksi laittaa ruuaksi. Se on joskus tosi vaikeaa.

      Poista
    2. Hankin eilen Papuskan herneitä. Soppa, täältä tullaan!

      Poista
  5. Mulle tuli tästä tosi nostalginen olo, oi että. Pitääpä sen kunniaksi turauttaa hernekeitto. Tosin ei tällä viikolla kun on noin sata litraa linssimuhennosta jääkaapissa, pakkaseenkin jouti saman verran.

    K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3

      (vaikka olenkin se tyyppi joka ei käytä sydämiä)

      Poista
  6. Mä niin tykkään itse tehdystä hernekeitosta! Avomiehelläni on joku kumma häiriö, että hän pitää vain kaupan hernarista, ei itse tehdystä, siksi useimmiten käännymme peltitölkin puoleen, vaikka oikeasti itse tehty hernari on _parasta_.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kaupan hernarikin ihan kelpo eines. Mäkin syön usein töissä nykyään semmoista pussissa myytävää luomukasvishernekeittoa, se on ihan ok makuista. Silloin kun söin lihaa, rakastin kaupan maksalaatikkoa. Kotona tehty on ihan eri asia, kaupan versio oli ihanaa, kotiversio kamalaa. Että silleen ymmärrän hyvin miestäsi.

      Poista