maanantai 10. maaliskuuta 2014

Anaalisten leivänvoitelijoiden kerho etsii jäseniä

Voitelin leipää. Hartaudella, kuten tapani on.

"Eikö sun sisko vihannut sua kun sä voitelet leipää koko elämän?" kysyi puoliso odottaessaan voiveistä.

"Nyt kun kysyit, niin kyllä vihasi", vastasin, mutten antanut tämän vaikuttaa täydelliseen voitelutulokseen. "Itse asiassa vihasi kovasti. Mutta äidin veli on kuulemma ihan samanlainen."

Ja täten haluaisin perustaa Anaaliset leivänvoitelijat -kerhon, jossa voisimme yhdessä luottamuksellisesti purkaa tuntojamme siitä, miten läheisemme kautta aikojen ovat:

1) Nalkuttaneet täydellisen leivänvoitelumme hitaudesta, mutta kieltäytyneet silti ottamasta toista voiveistä, koska sittenhän ei ehkä olisi enää mitään nalkutettavaa.
2) Kieltäytyneet menemästä edeltä tekemään leipiä, koska katso edellinen kohta.
3) Ottaneet voita rasiasta epäsiististi.
4) Antaneet ymmärtää, että leivänvoitelussa nopeus olisi tärkeämpi kuin jokaisen haukun täydellisyys.

10 kommenttia:

  1. Ilmoitan edesmenneen veljeni kerhoon. Jos saat jotenkin häneen yhteyden, sanotko, että soittaa minullekin.

    VastaaPoista
  2. Ilmoitan siskoni. Hän on hyvinkin elossa ja eläväinen. Hän on myös tarkka levitteistään. Kuuluu ehdottomasti kerhoon.

    VastaaPoista
  3. Minä liityn! On tosi raastavaa katsoa esim. jotain hyvää sarjaa tv:stä kanavalta, mistä ei tule mainoksia ja pyytää puolisoa tekemään voileipää puolesta, koska tietää, että se on voideltu miten sattuu eikä kuitenkaan raaski itse mennä sitä tekemään koska on just jännä kohta menossa. Hapankorppu esimerkiksi on ihan kamalaa, jos sitä voita ei ole huolellisesti ihan joka kohdassa.
    -Anna

    VastaaPoista
  4. Todellakin ilmottaudun! Ainoa poikkeus levitysanaliudessani on tuo rasian siisteys; ei sen siunaaman väliä, millaista jälkeä jätän _jälkeeni_ kunhan leivän joka kohta on täydellisesti voideltu.

    Ainoa ihminen maailmassa, joka ei minua tässä voitelutta hoputa, on mieheni. Kärsivällisesti aina odottaa vieressä ja juttelee mukavia.

    Enni

    P.S: en olekaan ennen sinulle kommentoinut, mutta lukenut olen (sekä blogiasi että sen huikean kirjasi!).

    VastaaPoista
  5. Mullakin jäsenyyshaku vetämässä. Muistan joskus lapsena, kun eräs (sittemmin lyhytaikaiseksi ja muutenkin vissiin ihan mulkvistiksi osoittautunut) isäpuolikandidaatti katseli aamiaisleivän voiteluani ja tokaisi: ihan oot äitiis tullut. Nostin nokkaani ja vastasin: niin olenkin!

    Meillä päin on siis leivät voideltu tarkkaan ja voipurkki pidetty siivona. Hapankorpun voitelemisessa voi tosiaan vierähtää tovi.

    Olen tavannut pikkuruisen posiolaisen punkkarin, jonka hapankorpunvoitelu oli kehittynyt suoranaiseksi taiteeksi. Huolellisesti ja äänekkäästi ruopsuttaen se voiteli menemään niin, ettei koulun ruokalassa kellekään jäänyt epäselväksi, että tässä sitä vaan voidellaan. Kuulemma tapa herätti hänen lähipiirissään niin huvitusta kuin nurinaakin. Meitä on siis muitakin!

    Venni

    VastaaPoista
  6. Minä minä minä! Sillä todellakin _on_ väliä miten se leipä voidellaan ja millä tavalla sitä voita purkista otetaan. Ei sitä niin vain ryövitä sieltä vaan nätisti otetaan sivusuunnassa ja joka kohta voidellaan, varsinkin niissä näkkäreissä ja hapankorpuissa. Joskus tekisi mieli syödä toisen tekemiä leipiä, mutta ei viitsi kun väärinvoitelun mahdollisuus on niin suuri...

    VastaaPoista
  7. Arvasin etten ole yksin! Arvasin!!

    Siskoni kommentoi tätä facebookissa: "Voin oikeasti kertoa, että monella ilta/aamupalalla on tehnyt mieli työntää leipä Siinan naamaan, kun se voitelee yhtä palasta antaumuksella 10 minuuttia." Mutta kertaakaan hän ei ottanut toista veistä. Taitaa kuitenkin tykätä meikkiksestä.

    Ja jännästi tähän postaukseen on tullut noin kuusikymmentä roskapostia. Tajusin vasta äsken, että sen siitä saa kun kirjoittaa otsikkoon "anaali".

    VastaaPoista
  8. Mää liityn! Mä voin myös opettaa miten homma hoituu nopeasti huolellisuuden kärsimättä. Jäsenhakemukseen lisättäköön vielä etten ikinä, koskaan osta valmiita voileipiä, koska ne on voideltu aina hirveän huolimattomasti, pahimmillaan margariini (yök sillekin) on isona lönttinä yhessä kohtaa leipää.

    VastaaPoista
  9. Jee!

    Itse suhtaudun vähän erilailla muiden tekemiin leipiin. Niiltä ei voi kuitenkaan odottaa täydellisyyttä tai tasalaatuisuutta, joten on parasta suhtautua niihin kuin seikkailuun, jossa ei koskaan tiedä mitä saa suuhunsa. Silleen tykkään niistä kovastikin. Paitsi isoista rasvakasoista en tykkää. Enkä siitä, jos IHAN KAIKKI täytteet on yhdessä kulmassa.

    VastaaPoista
  10. Ilmoitan mukaan paitsi itseni myös esikoiseni, kuopuksellakin tosin on samoja vinkeitä, joten ehkä hänellekin löytyy ainakin varasija? Onhan se kamalaa, jos osa leivästä on voitelematta, tai että jossain levitettä on paljon ja toisella laidalla vähän, tai -hyvänen aika sentään!- jos se levite on voideltu väärälle puolelle leipää! Minun leivässäni levite on aina, Aina! röpelöpuolella, siis näkkärissä kuoppapuolella, rieskassa epätasaisemmalla puolella ja halkaistavissa leivissä siellä leikkauspinnalla eli sisäpuolella. Joku roti sentään pitää olla näissä leipävoiteluasioissakin :)

    VastaaPoista