lauantai 15. helmikuuta 2014

Why Stop Now

Phil Dorling, Ron Nyswaner, 2012

Tässäpä ihan raikas pieni komedia. Luulen, että tulen muistamaan tämän, koska tarina oli niin mukavasti erilainen. Tai no, ehkä se ei ollut oikeastaan kovin mukava tarina, oikeastaan aika kamala, mutta silti jotenkin lämpöinen.

Elokuva kertoo nuoresta Elistä, jolla on monin tavoin erityinen päivä. Heti aamusta pitäisi kärrätä äiti vieroitukseen ja sitten mennä elämän tärkeimpään koesoittoon, sillä Eli on lahjakas pianisti. Tämän lisäksi Eli on todella ärsyttävä tyyppi. Äidin vieroitukseen saaminen osoittautuu hankalaksi, koska äiti on valmistautunut elämänmuutokseen olemalla ilman huumeita, eikä vieroitukseen pääse ellei ole joko vakuutusta tai huumeita virtsassa. "Käypä kuule vetäsemässä vähän huumeita niin pääset sisälle!" neuvoo avulias klinikan työntekijä. Ja niin Elin pitää saada äidilleen huumeita, hoitaa koesoitto, sählätä huumediilereiden tulkkina, yrittää järjestää epätasapainoisen pikkusiskon hoitokuvioita ja mitä kaikkea.

Silleen oli minusta aika raikas tarina. Saattaa kuulostaa kauhealta, mutta minusta leffa oli silti aika humaani ja lämmin. Pelottava, uhkaileva huumediileri on oikeastaan aika mukava mammanpoika, narkkariäiti on moniongelmainen mutta siitä huolimatta hauska ja rakastava äiti. Että olivat ikään kuin ihmisiä siinä, yrittivät pärjätä elämässään niillä vähäisillä keinoilla jotka heillä oli.

Kauhean huonot arviot tämä on saanut, Rotten Tomatoesissakin vain 25%, mutta minusta tämä oli aivan ok. Valittivat, ettei elokuva oikein osaa päättää onko se komedia vai draama, eikä se kyllä osaakaan, mutta minusta se ei haitannut yhtään. En ehkä suosittele kuluttamaan kovin paljon energiaa tämän hankkimiseen, mutta jos nyt sattuu tulemaan vastaan niin kyllä voisi huonomminkin elämästään 84 minuuttia käyttää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti