torstai 6. helmikuuta 2014

Raportti sairastuvalta

Lapsella on oksennustauti. Eilen nousi kuume ja sitten alkoi oksentaminen. Lapsi on varsin herttainen, hän väitti eilen sinnikkäästi koko päivän ettei ole pipi. Tänään oli pakko myöntää, että hieman pipi hän ehkä on, mutta jokaisen oksennuksen jälkeen hän ilmoittaa reippaasti, että "Nyt minulla on parempi olo, äiti, nyt on parempi olo!"

Sammunut sairastaja

Tällaisia hetkiä varten ihmisillä on internet, telkkarissa Yle Areena ja Netflix. Ja tietenkin juuri tällaisina hetkinä ihmisten internet päättää olla kolmatta päivää matalana. Voin tietty jakaa puhelimesta netin tähän koneelle, mutta välillä se tuntuu ihan älyttömän monimutkaiselta projektilta, ja niin olemmekin nyt aamulla katsoneet olympialaisten lumilautailua, kunnes toveri sammui kainaloon.

Täytyy kyllä sanoa, että mahtava laji tuo lumilautailu. Pidin jo lapselle puheen, että sitten kun hän on vähän isompi niin äidistä olis tosi kiva jos hän haluaisi ruveta harrastamaan tuommoista hommaa. Tosin äsken kun vähän mietin, niin eihän se näin Helsingissä asuessa kovin järkevä harrastus olisi. Kun ei täällä ole niitä tuntureita tai vaaroja ihan samalla etäisyydellä kuin omissa lapsuuden maisemissa. Mutta ehkä silti. On se silti hieno laji. Sieltä saisi tuollaisia iloisia kavereita ja kuulemma lumilautapiireissä ollaan kovin solidaarisia eikä kilpailla veren maku suussa. Sellaisesta urheilusta tykkään. Ja ihan nättejähän nuo pojat ovat. Että jos jossain vaiheessa pitää ottaa tänne lauma teini-ikäisiä hengaamaan, niin mieluummin tuollaisia sieviä ja iloisia ulkoilmaihmisiä kuin kaljupäisiä jurnottajia.

Ja alan huomata miten koukuttavia nämä olympialaijt ovat. Tunnin olen katsonut, enkä voi kuvitella parempaa. Ihan mahtavaa. Enkä edes tajua mitään koko lumilautailusta!

7 kommenttia:

  1. Se on kyllä hienoa! Minä kuuntelin radioselostuksena täällä töissä ja olin ihan että ahaa, joo, selvä, nyt sitten regulaskija valitsee switchinä [jotain] ja lähtee hakemaan kabavitosta. Selvä se.

    Minusta on aina jotenkin kiva seurata, kun joku, joka osaa, tekee.

    (Olin ajatellut kirjanvaihtotreffejä, mutta nyt lakkasin ajattelemasta, kun epäilen, että tuo vatsatauti tarttuu vielä vaikka olo olisikin vähän parempi.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan niin faniksi en vielä ruvennut, että radiosta voisin kuunnella. Mutta samaa mieltä olen siitä, että on kiva katsoa taitavaa ihmistä. Ja varmaan kuunnellakin.

      Ja juu, ei ihan vielä kirjanvaihtajaisia. Mutta kohta, ihan kohta!

      Poista
  2. Pikaista paranemista täältä sängynpohjalta, tylsiä nämä taudit itse podettuna, minä en ole jaksanut edes telkkua avata. Mutta vähän kirjaa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paranemista sinnekin! Meillä ollaan jo ihan tolpillaan!

      Poista
  3. Siina, vasta äskettäin löysin sun blogin. Ja aivan ihana on! Hauskaa lukea täältä vähän teidän jutuista, kun ei olla niin pitkään aikaan nähty :) Lumilautailu on kyllä totisesti hieno ja jännä laji, mutta mikä siinä on, että "kapavitonen teilkräpillä" on kaikilla laskussa. Jättäisi yksikin sen pois ja tekisi sen sijaan jonkun koreamman muuvin, niin voisi näin massasta erottuessaan putsata pöydän toden teolla. T. Sanna, "Jukansanna"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihana että löysit ja kommentoit! Nyt mun pitäis vielä löytää sun blogi, että saisin selville teidän kuulumiset. Tai sitten voitais pitkästä aikaa nähdä!

      Poista
  4. Mulla ei ole blogia :D Vuorokaudessa tuskin olisi aikaa sellaiselle, mutta koskaan ei voi sanoa "ei koskaan". Ehdottomasti voitais, kannatetaan!

    Sanna

    VastaaPoista