sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Lista harmistuksen poistamiseksi

Jotenkin on kehno fiilinki, harmittaa ilman järkevää syytä. Haluaisin blogata, muttei ole oikein mitään sanottavaa. Sitten ajattelin, että jumankeikari, tämä on minun blogini, saan kirjoittaa vaikkei ole asiaakaan, joten nyt saatte sitten asiatonta tekstiä.

Ajattelin listata tähän viikonlopun kivat asiat, jos vaikka unohtaisin kenkutuksen.

- Lauantaina teimme perheretken luonnontieteelliseen museoon. Noin 93% Helsingin lapsiperheistä oli saanut saman loistoidean, mutta eipä se mittään, hyvin mahduttiin. Todellinen lapsiperhekohde muuten, oli lapsia ajateltu joka mutkassa. Tämän perheen lapsi vain pelkäsi ihan kaikkea. "Kivaa kivaa!" hän hoki, mutta samalla oli ihan jäykkänä kun niin jännitti. Kotona hän kertoi, että erityisesti pelotti norsun kärsä ja dinosaurukset, mutta näytti kyllä siltä, että kaikki muukin oli hyvin jännittävää. Nähdäkseni tämä jännittävyys oli hyvä asia, koska normaalisti hyvin hyvin hyvin vauhdikas vekara pysyi tiiviisti vanhemmissa kiinni.


- Löysin lähikaupasta MSC-merkittyä purkkitonnikalaa. Olen ollut syömättä tonnikalaa monta vuotta, koska se on uhanalainen. Tonnikalasta luopuminen oli huomattavasti vaikeampaa kuin mistään muusta lihasta, koska se on lähes parasta maailmassa. Voisin elää tonnikalakolmioleivillä ja tonnikalapastalla, mutta en elä, koska haluaisin tonnikalojen olevan merissämme jatkossakin. Mutta tänään tein eka kertaa vuosiin lempiruokaani tonnikalakastiketta ja makaronia. Voi veljet se oli hyvää! Mmm-mm-mm. Eikä maistu viattoman veri niin pahasti kun on eettisesti kalastettua.

- Lapsi päätti mennä yksinään nukkumaan. Eilen yritys meni hillumiseksi, mutta tänään puoliso kävi sängyssä lukemassa iltasadut, lapsi jäi yksinään sänkyyn, nousi kerran huutelemaan ja sammui. Kertomalla tämän julkisesti varmastikin jinxasin onnistumisen loppulapsuudeksi, mutta tuntuu ihan hullulta, että kaksivuotias voi yhtäkkiä vain päättää mennä yksinään nukkumaan. Minä kun olin varautunut kulkemaan valitsemallamme nukutustiellä hamaan ikuisuuteen. Haikeaa. Njää. Siistiä.


- Istuin eilen muina ihmisinä bussissa tuossa kotikulmilla, kun ihastuttava tuntematon henkilö yhtäkkiä koputti olkaani ja sanoi: "Kiitos kirjasta, se oli hyvä!" Ja sitten hän poistui bussista. Ehdin sopertaa hädissäni "Kiitos!" ja loppumatkan vääntelin naamaani yrittäen peittää yltiöpäisen hymyn, joka olisi näyttänyt mielipuoliselta niille, jotka eivät tienneet kontekstia, eli ihan kaikille.

- Teemu Selänne ja Kaj Kunnas. Olen hyvin mahdollisesti Suomen avoimin jääkiekon vihaaja, mutta eilen satuin näkemään kun Kaj Kunnas haastatteli Teemu Selännettä ja kyllähän siinä aivan kyynel lirahti poskelle. Puolisollakin. Lapsi oli hieman hämmentynyt kyynelehtivistä vanhemmista kesken iltapuuron.

No juu. Olihan siinä kivoja asioita. Mitäpä sitä tyhjää olemaan harmissaan. Mittään syytä ole.

13 kommenttia:

  1. No ei ole syytä harmitella, varsinkin kirjakehut tuntemattomalta kuulostavat parhaalta mahdolliselta palautteelta!

    VastaaPoista
  2. Minusta on ihanaa lukea just tällaisia. En tiedä miksi. Pienet asiat ovat hyviä asioita.

    Kirjakehut sen sijaan eivät ole pieniä asioita, etenkään tuolla tavalla tuntemattomilta. Mikä ihana ihminen, kun uskalsi sanoa! Pidän hänestä kovasti tietämättä hänestä mitään.

    PS. Minkä merkkinen on lähikauppasi? Jos samasta ketjusta löytyisi lisääkin MSC-tunaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minustakin. Siis ei omia höpinöitäni, vaan muiden.

      Poista
  3. Liinaa komppaan :)! Olen itsekin huomannut kirjoittavani taas näitä höpötyksiä enemmän, kun niistä tulee itsellekin hyvä mieli :)! (Tai kommenttien vähyydestä voisi päätellä että vain itselle :D)
    Mutta voi jee noi luurangot, pitäis mennä katsomaan erään dinoherran kanssa :).
    Mua jäi myös mietityttämään tonnikalapurkin ulkonäkö, oisit voinu vähän piilomainota. Jopa oli sana. Menköön.

    VastaaPoista
  4. Mainotaan nyt sitten. Tonnikalan merkki on niinkin jännittävä kuin Pirkka. Yksi tonnikala oli MSC-merkitty, tonnikalaa paloina öljyssä, oikein hyvää, voin suositella.

    VastaaPoista
  5. Voi mikä ihana kirjafani! Kun nyt mainonnan tielle olet lähtenyt, niin voitko paljastaa reseptin maailman parhaaseen kastikkeeseen? Mun suhde tonnikalaan on nousujohteinen. Meni monta vuotta, että en voinut ajatellakaan tonnikalaa. Opiskeluaikoina ostin halvinta, ja se haisi kissanruoalta enkä voinut syödä silloin enkä pitkään aikaan. Nyt taas menee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tokkiisa! Siihen tulee pätkä purjoa ja niin paljon valkosipulia kuin kehtaa laittaa, niitä paistellaan öljyssä kunnes on kuultavaa. Lisätään purkki tonnikalaa (mielellään sitä MSC-merkittyä tietty), purkki creme fraichea (tai smetanaa jos haluaa olla ihan kreisi), voi myös murustella vähän kasvisliemikuutiota ja turauttaa pari ruokalusikallista tomaattipyreetä sekaan, mutta ilmankin pärjää. Suolaa ja pippuria voi lisätä jos siltä näyttää. Syödään kauramakaronin kanssa, koska näin meidän perheessä on tämä soossi aina syöty. On hyvää, eikä maistu yhtään liian valkosipuliselle vaikka se aina pelottaa. Jopa puoliso, joka on suuri valkosipulin vastustaja, piti tästä kovasti.

      Poista
  6. Mäkin intouduin tästä tonnikalapastaideasta ja tein näin: pilkoin ison sipulin ja kuullotin silppua, pilkoin sekaan yhden puikelopaprikan, lisäsin kaksi purkkia paremman omatunnon tonnikalaa ja pahvitötsän tomaattimurskaa valkosipulilla (laiskotti) ja ison purkin creme fraichea. Mustapippuria, parmesania ja simpukkapastaa, hyvää oli!

    Venni

    VastaaPoista